Category Archives: Blogi

Kesä 2013

IMG_1284Suomessa on ollut lämmin ja mustikkainen kesä. Meillä lapset ovat parhaillaan kahden viikon talvilomalla, talvi on täällä tapansa mukaan vihreä, mutainen ja sateinen. Me tallomme mutaisen pihamme poikki baselle joka aamu ja joskus kestää iltaan asti, ennen kuin saa perässään sulkea basen portin ja tallata mudan läpi takaisin kotiin viettämään aikaa perheen, Jumalan ja itsensä kanssa.

Olemme keskellä seitsemän tiimin putkea. Tiimit ovat eri maista ja
seurakunnista, tiimiläiset eri‐ikäisiä. Heidän kanssaan työskentelemme monissa eri kylissä; jaamme Raamattuja, pidämme lasten ohjelmaa, koulukäyntejä, nuorten tapahtumia, käytännön projekteja jne… joka päivälle on aamupalan, basen siivouksen ja oman hiljaisen hetken jälkeen täysi ohjelma. Tiimit saavat yleensä vapaata yhden päivän viikossa. Näin jatkamme elokuun alkuun. Syksyllä jatkuvat muut työt, mutta toivomme, että voimme elokuussa pitää vähän vapaata ja levatä kovatahtisen kauden jälkeen.

Vieraita Suomesta!

Meille henkilökohtaisesti oli hienoa saada toukokuussa kylään kummitätini Marjatta, serkkuni Harri ja serkun kihlattu Elli Suomesta. Saimme esitellä heille elämää CostaRicassa. Basella tämän kesän erikoisuus oli se, että yksi tiimeistä tuli Suomesta! Viisi nuorta ja neljä aikuista omasta kotiseurakunnastani Etelä‐Karjalasta ja Helsingistä tulivat tänne kahden viikon aktio‐matkalle. Pitkästä matkasta, aikaerosta ja kielimuurista huolimatta he jaksoivat palvella: jakaa Raamattuja, remuta lasten kanssa, opettaa naisille käsitöitä, leipoa pullaa, maalata, opettaa, askarrella, laulaa ja reissata. Avioliittomme alusta saakka meillä on ollut usko siihen, että Jumala haluaa muodostaa sillan näiden kahden maan välille, ja että suomalaisilla on täällä paljon annettavaa kuin myös costaricalaisilla Suomessa. Oli todellinen etuoikeus saada vastaanottaa heidät tänne! Toivottavasti tulevaisuudessa tänne tulee yhä enemmän ryhmiä, vapaa‐ehtoisia, opiskelijoita ja työntekijöitä Suomesta!

Rukousaiheita ja suunnitelmia

Tarvitsemme jatkuvasti rukouksia ja olemme niistä kiitollisia. Tällä hetkellä erityisesti terveyden ja turvallisuuden vuoksi. Diegolla on ollut sydämen rytmihäiriöitä, minkä vuoksi oli sairaalassakin ja kävimme San Josessa yksityisellä lääkärillä tutkimuksissa. Tulokset olivat toisaalta hyviä, toisaalta haastavia. Sydän toimii rytmihäiriöistä huolimatta normaalisti, eikä mitään vakavaa ole odotettavissa. Jatkuvat rytmihäiriöt tulee yrittää kontrolloida kofeiinin poisjättämisellä (Diego raukka!), työrytmiä rauhoittamalla, urheilemalla ja terveellisemmällä / luonnollisemmalla ruokavaliolla. Meillä on ollut myös erinäisiä henk.koht turvallisuuteen liittyviä tapahtumia, minkä suhteen pyydämme rukousta.

Viime kirjeessä pyysimme rukousta Suomeen muuton edestä ja olemme nyt tehneet päätöksen jäädä tänne vuoden 2014 loppuun saakka. Haluamme olla täällä vielä ensi vuoden vahvistamassa kasvavaa basea, panostamassa erityisesti uusien työntekijöiden vahvistamiseen, Raamattujen jakoon ja basen uuden rakennuksen rakentamiseen. Tämän päätöksen myötä syntyi suunnitelma siitä, että otamme lapset pois paikallisesta koulusta tämän vuoden jälkeen (kouluvuosi täällä päättyy joulukuussa) ja he käyvät ensi vuoden suomalaista kotikoulua täällä ja näin jo siirtyvät suomalaiseen systeemiin ja valmistautuvat muuttoon. Haluamme etsiä ja löytää heille suomalaisen kotiopettajan, joka voi opettaa heitä ensi vuonna täällä. Tarvitsemme apua tällaisen henkilön löytämiseen, joka olisi mielellään opettajaksi opiskellut, kristitty ja halukas tulemaan tänne 10 kuukaudeksi ensi vuonna. Koska edellisestä Suomen lomastamme on jo kaksi vuotta, aiomme vuodenvaihteessa pitää muutaman kuukauden loman Suomessa ja sitten helmikuun lopussa palata tänne loppuvuodeksi.

Syksyä odotellessa on ainakin muutamia asioita horisontissa:
‐ Uusi opetuslapseuskoulu alkaa 12.9. Pyydämme rukousta tulevien oppilaiden ja henkilökunnan puolesta.
‐ Saamme uuden pitempiaikaisen työntekijän työskentelemään äitiysprojektiin, eli vihdoinkin saan kouluttaa jonkun tekemään tätä työtä ja työ toivottavasti lähtee kasvamaan ja voidaan tavoittaa useampia tyttöjä.
‐ Syyskuun ensimmäisellä viikolla me edustamme keskustamme Missionuorten kansainvälisessä University of the Nations Workshop – tapaamisessa Meksikon Encenadassa.

KUVIA: ÄITIYSKURSSIN VALMISTUJAISET, RAAMATUN OPISKELUA PERHE­ILLASSA JA AKTIOTIIMI REISSUSSA:

IMG_1037

IMG_1370

IMG_1343

KIITOS aiheita:

‐ Useat basen perheiltoihin osallistujista ottivat vastaan haasteen lukea läpi Raamatun vuodessa ja ovat jo sen aloittaneet.

‐ Olemme jakaneet jo satoja Raamattuja Nicoyan pimeimmässä korttelistossa, missä on paljon rikollisuutta, alkoholismia ja huumeita, noituutta, saatananpalvontaa yms. Hengellinen ilmapiiri siellä on raskas, mutta sitäkin tärkeämpää viedä sinne Sanaa ja valoa!

‐ Vaikka muut vakituiset työntekijät ovatkin lomalla, niin Jumala on lähettänyt meille paljon vapaaehtoisia kesäksi auttamaan tiimien kanssa.

‐ Meille tuli kolmeksi kuukaudeksi 16‐vuotias saksalainen vaihto‐oppilas nimeltään Fynn

‐ Olemme pitäneet naapurikylässä lasten kids clubia jo vuoden, mutta nyt kylän katolisen kirkon edustajat ovat innostuneet vastustamaan meitä, levittävät huhuja, että opetamme vääriä asioita, että lapset ovat huonoja katolisia, jos käyvät clubissa ja painostavat vanhempia, etteivät antaisi lasten käydä siellä. Yhtenä päivänä menimme sinne kylään rukoilemaan ja kysymään Jumalalta, mitä Hän haluaisi meidän siellä tekevän. Koimme, että meidän tulisi jatkaa vastustuksesta huolimatta ja myös etsiä mahdollisuuksia palvella käytännön asioissa tässä kylässä. Yksi meistä näki rukouksessa ison puun irtoavan maasta ja koki, että Jumala haluaa irrottaa juurineen kaiken pahan siitä kylästä ja istuttaa tilalle uusia puita, jotka voivat juurtua tervein juurin. Seuraavalla viikolla saavuimme paikalle Suomen tiimin kanssa ja kids clubiin ei tullut yhtäkään lasta! Päätimme taas rukoilla paikan ja lasten puolesta. Rukouksen jälkeen tajusimme, että vierestä oli kaadettu iso puu, minkä lehtiä oli kaikkialla. Huomasimme, että voisimme auttaa kyläläisiä haravoimalla ne lehdet. Kävimme pyytämässä haravia taloista ja aloimme haravoida. Sitten myös lapsia alkoi tulla paikalle, yhteensä 12 ja meillä oli oikein hyvä aika heidän kanssaan. Yksi kylän nainen käveli ohi kun olin haravoimassa ja alkoi päivitellä, että miten ihmeessä se iso puu nyt tuolla tavalla yht’äkkiä juurineen kaatuu. Olin aivan yllättynyt, sillä olin vain olettanut, että puu oli tarkoituksella kaadettu, mutta nainen kertoi, että se oli edellisenä viikonloppuna (muutama päivä rukouksen jälkeen) vain yllättäen kaatunut, ilman sateita tai myrskyjäkään. Kun sitten puuta katselin, tajusin että siinähän se makasi juuret pystyssä!! Se oli meille todella rohkaiseva merkki, rohkaisu jatkamaan, palvelemaan ja uskomaan siihen, mitä Jumala haluaa siinä kylässä tehdä. Nyt olemme aloittaneet myös englannin kurssin siinä kylässä.

‐ Vaikka olemmekin hengellisesti kovassa ja pimeässä maastossa, valo leviää.
Yksityiset ihmiset ja joskus kokonaiset perheet haluavat kääntää katseensa, sydämensä ja elämänsä Jumalan puoleen, vaikka se olisi vastoin ympäristön odotuksia ja perinteitä. Taikausko on normaalia ja sekoitettua katolisuuteen. Noituutta peitellään, mutta sitä harjoitetaan ympärillämme jatkuvasti. Patsaiden, pyhimysten ja neitsyen palvonta on syvälle pinttynyttä joka perheessä ja tietenkin kääntää ihmisiä pois Jumalan tuntemisesta. Työtä siis riittää, mutta kärsivällisyys ja uskollisuus palkitaan. Jumala on voimallinen!

HAASTE ja KIITOS!

Tällä hetkellä palveluksemme Costa Rican Guanacastessa tulee jatkumaan noin puolitoista vuotta. Etsimme uusia kannattajia, jotka ottaisivat vastaan haasteen kannattaa meitä taloudellisesti sitoutumalla johonkin tiettyyn summaan joka kuukausi seuraavien 18 kuukauden aikana. Jos onnistuisimme korottamaan kannatustamme jopa 500 eurolla kuukaudessa, se nostaisi suuren taakan harteiltamme auttaen sekä jokapäiväistä arkeamme, että tämän ja ensi vuoden suurempien menojen kattamisessa. Summa vaikuttaa suurelta, mutta jos useampi ihminen sitoutuu pienemmällä summalla, se on mahdollista. Meidän täytyy myös itse kerätä rahat niin Meksikon kuin Suomen matkojen lippuihin, mikä on suuri ylimääräinen haaste. Jos joku teistä kokee kutsua auttaa näissä kustannuksissa, rahoja voi laittaa meille Missionuorten tilin kautta, mistä ne siirretään meille kerran kuukaudessa. Samanaikaisesti haluamme kiittää teistä monia, jotka olette kulkeneet rinnallamme taloudellisesti kannattaen jo useita vuosia!

Aurinkoista loppukesää teille toivottaen,

Salla ja Diego, Troy, Julia, Nic Markus

Allaolevat kuvat ovat suomalaisten aktiosta:
Tiimi laulaa perhe­illassa, käsitöitä naisten kanssa, Raamattujen jakoa, lasten kanssa puuhaamista ja bussissa matkustamista.

IMG_1387

IMG_1396

IMG_1394

IMG_1402

IMG_1407

 

Kevätkiireitä – huhtikuu 2013

Olemme olleet Costa Ricassa jo reilun kuukauden Coloradon koulutuksen jalkeen. Nyt on vain kiitollinen olo siita, etta sinne paastiin ja saatiin vastaanottaa niin paljon! Nyt se on vain kultainen muisto kaukana tasta arjesta… tarpeeseen se tuli ja oli meille todellinen lahja!

 

Paluu todellisuuteen oli talla kertaa karmaisevan kova ja nopea. Lentokentalta suoraan palaveriin kaupunkiin, sitten ajettiin kotiin, missa olimme noin kymmenelta illalla juomassa vanhempieni ja Erkin ja Johannan (toiset suomalaiset vieraat) laittamaa iltateeta. Seuraavana aamuna kello seitsaman lapset olivatkin jo koulun penkilla ja me Diegon kanssa  basella taydessa tyon touhussa. Ensimmaisen viikon ajan taalla oli 30 hengen nuortenryhma tyoskentelemassa eri kylissa ja seuraavalla viikolla 16 hengen arkkitehti- ja insinooriryhma tyoskentelemassa basen rakennussuunnitelmien parissa. (Alhaalla olevassa kuvassa piirustus tulevasta uudesta basesta.) Vanhempani olivat taalla yli kuukauden ja perhetutut Erkki seka tytar Johanna kaksi viikkoa.

IMG_0764

 

Kaikenlaista… basen vanha bussi tuli kaukomyytya Usasta kasin, joten Diego alkoi heti etsia uutta, uudempaa ja parempaa mallia. Uusi loytyi sitten loppujen lopuksi Yhdysvalloista sekin, joten Diego on matkustanut sinne sita ostamaan ja nyt ajamaan sita satamaan, mista se lahetetaan laivalla tanne ensi viikolla. Uusi bussi tayttaa toiveet ja tarpeet; tarkoituksena on, etta se palvelisi paikallista tyota ja tyontekijoita taalla monta tulevaa vuotta. Viela on rahankeruu hieman kesken, meidan taytyy viela saada rahat bussin lahettamiseen ja verojen maksamiseen. Halpa uusi bussi ei ole, mutta silti edullisempi ja paljon paremmassa kunnossa oleva kuin tasta maasta hankittuna. Kaikki rahat bussin ostamiseen olemme jo saaneet. Jumala taas kerran on osoittamassa uskollisuuttaan ja sita, etta ennenkaikkea Han on kiinnostunut naistakin tarpeista ja mm. siita, etta taalla tyoskentelevat ihmiset paasevat kulkemaan eri kyliin toimivalla kulkuneuvolla.

ÄITIYSKURSSI SAN JOAQUINISSA

Mina olen saanut paluumme jalkeen tyoskennella uuden aitiysryhman kanssa. Ryhmassa on vain muutama vauvaa odottava tytto, suurimmalla osalla on jo syntyneita lapsia. Ryhmassa on n 20 tyttoa ja he ovat olleet yllattavan osallistuvia ja vastaanottavaisia (pienessa, polyisessa ja kuumassa huoneessa itkevista vauvoista ja juoksevista lapsista huolimatta). Aitini auttoi muutamassa opetuksessa ja basen tyontekijat ja vapaaehtoiset ovat auttaneet vauvojen hoidossa. Yhteistyokumppani joutui lopettamaan kesken kurssin, mika itseasiassa vapautti meidat pitamaan kurssia taysin vapaasti ja avoimesti kristilliselta arvopohjalta – mika on hienoa! Esimerkiksi tanaan opetin seksuaalikasvatuksesta ja meilla oli todella avoimia, hyvia keskusteluja. Tyttojen omasta aloitteesta keskustelu suuntautui hengellisiin asioihin ja minulla oli avoin ovi kertoa heille Jumalan pelastussuunnitelmasta. Kuvissa äitini hoitamassa äitiyskurssin lapsia ja tytöt ravintoterapiaopetuksessa.

 IMG_0722   IMG_0778

MUITA TYÖTEHTÄVIÄ:

Mina olin opettamassa paakaupungin Missionuorten keskuksessa aiheesta evankeliointi 15 oppilaalle 9 eri maasta. Haaste ja etuoikeus! Meidan oli tarkoitus opettaa yhdessa Diegon kanssa, mutta Diego lahtikin sitten erittain lyhyella varoitusajalla Usaan bussia etsimaan. Talla kertaa meidan oli oikein helppo matkustaa molempien samalla viikolla ja viela rauhallisin mielin, koska tiesimme lasten olevan hyvassa hoidossa. Mummi ja pappa pystyivat pyorittamaan meidan perheen normaalia arkea hoitaen koulukyydit, ruoat ja muut arkiset kuviot! Saman viikon lopulla kylla iski kova mahatauti koko porukkaan ja pahiten isaani Erkkiin, joka joutui viettamaan yon Nicoyan sairaalassa pahan nestehukan vuoksi. Paasiasiviikon alussa saimme viettaa muutaman paivan rannalla ennen vanhempieni lahtoa.

Meillä on ollut henkilokuntamuutoksia keskuksella; pariskunta, minka piti muuttaa tanne helmikuussa, tulikin vain kahdeksi paivaksi toteamaan, etteivat voi asua tallaisissa olosuhteissa ja muuttivat keskuslaaksoon. Yojhanna, yksi pitkaaikaisista tyontekijoistamme lopetti tyot taalla maaliskuun puolessa valissa ainakin toistaiseksi. Talla hetkella meita on viisi ja tiedossa kaksi uutta tyontekijaa talle vuodelle, mika on todella hienoa, mutta silti tarvitsisimme pajon enemmin tyontekijoita. Saamme jattaa taman tarpeen Jumalan kasiin ja jatkaa omaa palvelusta kuuliaisina meille annettujen kykyjen ja resurssien mukaan. Iloitsemme Sarajarven perheen uudesta Oliver-vauvasta, joka syntyi Heredian sairaalassa ja on nyt kahden kuukauden ikainen!

 

 IMG_0746IMG_0844

Kuvissa basen pojat ja tiput sekä Dona Ana pitämässä Kids Clubia.

 

Jumala nayttaa tekevan paljon ja nopeasti! Perheiltojen kasvu ja virallistuminen, rakennussuunnitelmien edistyminen, kylalaisten avautuminen evankeliumille, lahes paivittaiset mahdollisuudet opettaa, ohjata ja jakaa evankeliumia jne. Olemme huomanneet paaasiallisen haasteemme olevan Jumalan tahdissa ja perassa pysyminen, sen ymmartaminen, mita Han tekee ja siihen yhtyminen. Joskus tuntuu silta, ettei millaan perassa pysy. Niina hetkina, kun tuntee olevansa ajantasalla, tulee todella etuoikeutettu ja innostunut olo, koska Jumala todellakin liikkuu ja toimii! Toisaalta suuri vastuualue on vahan pelottava ja  ainakin haastava; ison rakennusprojekti aloittaminen, ihmisten johtaminen, epavirallisen seurakunnan (perheiltojen) vetaminen, Jumalan Sanan opettaminen, monien kaytannon toiden tekeminen ja organisointi, mihin ei tahdo aika ja kyvyt aina riittaa…

Tarvitsemme viisautta,  voitelua,  johdatusta ja ymmarrysta! Taydesta sydamesta kiitamme sinua, joka muistat meita jatkuvasti rukouksissasi! Me tarvitsemme niita!

Tyohaasteiden ja kiireisen vuoden lisaksi perhehaasteina ovat paivittaiset koulu- ja harrastuskuljetukset, koulukulujen kattaminen, teinimaailmaan kurkistaminen Troyn kautta, kodin kunnostus- ja korjaustoiden hoitaminen (olisi tarkoitus mm maalata katto ennen sateiden alkamista), satunnaiset sairastelut, vapaa-ajan loytaminen ja pitaminen jne. Eli aika tavallista perhe-elamaa, mista myos nautimme. Troy harrastaa koripalloa, jalkapalloa ja unitia. Julia tanssii ja taiteilee. Nic Markuskin on nyt paassyt ensimmaista kertaa Troyn kanssa harrastamaan uintia.

TULEVAISUUDEN SUUNNITELMIA:

Taman kirjeen myota haluamme kertoa teille vahan meidan tulevaisuuden suunnitelmistamme. Troyn syntymasta lahtien meidan suunnitelmana ja haluna on ollut asua Suomessa joskus niin, etta lapset voisivat kayda edes osan koulustaan Suomessa. Troy on nyt ikaisiaan vahan edella ja taalla Costa Ricassa juuri aloitti yhdeksannen luokan. Kaytannossa tama tarkoittaa, etta jos Troy meinaa voida kayda jotain kouluja Suomessa, sen pitaisi tapahtua lahivuosina. Eli meidan oma halumme on muuttaa Suomeen lahitulevaisuudessa, mielellaan vuoden 2014 kuluessa ja siihen etsimme nyt Jumalan varmistusta ja johdatusta. Taalla ei tyokuviot ole sellaisessa vaiheessa, etta voisimme vain ilmoittaa muuttavamme, pakata matkalaukut ja lahtea. Haluamme nahda tyon olevan niin vahvoilla, etta voimme luottaa sen jatkuvan ja kasvavan, vaikka me lahtisimmekin. Se vaatii ennenkaikkea lisaa hyvia, luotettavia ja sitoutuneita tyontekijoita. Lahtokohta on kuitenkin hyva, koska meidan nykyinen porukka on todella mahtava! Tyomaara vain on niin valtava ja meilla on viela kannettavana siita niin suuri osa, ettei voi vain olettaa muiden pystyvan jatkamaan meidan tehtavien hoitoa. Eli rukousaiheeksi se, etta Jumala hoitaisi asiat taalla niin, etta me voisimme hyvin mielin lahtea Suomeen ainakin joiksikin vuosiksi. Kaikki, jotka kuulevat asiasta kysyvat, etta mita me sitten Suomessa tekisimme. Paaasiallinen syy Suomeen muuttamiseen ovat lapset, etta he voisivat kayda suomalaista koulua ja tutustua suomalaiseen elamaan ja kulttuuriin siella asumisen kautta. Tietenkin meidan tulee siella jotenkin elaa ja ansaita elanto, vaikka talla hetkella emme yhtaan tieda miten.  Uskon haastteeme on siis luottaa siihen, etta Jumala laittaa palaset paikoilleen seka Guanacastessa, etta Suomessa, jos meidan Suomeen muutto tulee tapahtumaan. Todellakin pyydamme rukoustukea tahan haasteeseen!

Toivotamme sinullekin siunattua kevatta! Kiitos sinulle siita, etta olet mukana tyossamme taloudellisesti kannattaen ja rukouksin. Pienet viestit, mita silloin talloin Suomesta saamme postikorttien, sahkopostin tai facebookin kautta, missa sanotaan: “Olette tanaan ajatuksissani ja rukouksissani” tai “Siunausta, muistetaan teita rukouksin” tai “Olen pyytanyt ystavianikin rukoilemaan puolestanne” ovat meille turvaa tuovia energiaruiskeita! Kiitos!

IMG_0826

Tyytyväiset kalastajat, kun olivat saaneet 16 suurehkoa kalaa Tyynellä Valtamerellä!

 

Uuden Vuoden Uutisia – tammikuu 2013

Vuoden vaihtuminen on jonkinlaisen itsearvioinnin paikka. Lapsetkin kommentoivat olevansa ”näin paljon pitempiä” kuin viime vuonna, juoksevansa ”tosi paljon nopeemmin” kuin viime vuonna ja koulussakin aina kiipeävät yhtä luokka-astetta korkeammalle. Entäs me aikuiset, mihin suuntaan me kasvamme? Olisi varmaan hyödyllistä ja asiallista asettaa uuden vuoden tavoitteet sellaisiksi, mitkä auttavat meitä kasvamaan; kasvamaan uskossa, ihmisinä, ihmissuhteissa… Siinäpä tekemistä onkin, iästä riippumatta.

VIRKISTÄYTYMÄSSÄ JA VARUSTAUTUMASSA COLORADOSSA

Me aloitamme vuoden oikein ”kasvumaalla”. On ollut suuri siunaus olla täällä Colorado Springsin Missionuorten keskuksessa koulutuksessa, mihin saavuimme pari viikkoa sitten. Itse kurssi varustaa meitä kommunikoimaan ja opettamaan paremmin, mutta lisäksi saamme nauttia monista muista asioista, kuten lasten uusista monikansallisista lähettilapsikavereista, talvesta ja lumesta (ainakin vähän). Kahdesti viikossa saamme käydä hyvässä ja ruokkivassa seurakunnassa, nautimme valmiista aterioista, hyvästä opetuksesta… Keskus on paljon suurempi kuin meidän. Täällä on tällä hetkellä noin 150 henkilöä joko varustautumassa kentälle lähtöön, ovat sieltä tauolla tai palaamassa, tai sitten kuuluvat täällä henkilökuntaan ja ovat varustamassa ja lähettämässä lähtijöitä. Keskuksella on työntekijöitä 25 eri maassa, lähinnä 10-40 ikkunassa ja muslimimaissa. Erilaisia kursseja pyöritetään sekä täällä, että kohdemaissa. Todella dynaaminen, rikas ja kasvattava ympäristö. Kampus on vanha hotelli,  meidän perheellä on käytössä kaksi huonetta.

Kurssillamme on kahdeksan oppilasta: Usasta, Irlannista, Turkista, Intiasta, Thaimaasta, Azerbaidzanista… ja tietysti Costa Ricasta ja Suomesta! Opimme kulttuurienvälisestä kommunikoinnista, opetus- ja oppimistyyleistä ja tekniikoista erilaisten luentojen, esimerkkien ja harjoitusten kautta. Koko 6-viikkoisen kurssin aikana tulee myös valmistaa 12 tunnin opetus jostakin aiheesta. Diegon aihe on Jumalan isänsydän ja minun Kansojen identiteetti. Nic Markus käy keskuksen omaa esikoulua, Troylle ja Julialle ei ole paljonkaan järjestettyä ohjelmaa, mutta hyvin ovat tekemistä keksineet ja viihtyneet. On todella virkistävää olla täällä, pitää vähän taukoa normaalista rutiinista ja saada kasvaa!

COSTA RICAA UNOHTAMATTA…

Costa Ricaan palaamme 24.2. Siellä meitä odottaakin jo silloin vanhempani, kaksi muuta suomalaista vierasta ja 25 henkilön tiimi. Siitä viikon kuluttua tulee ryhmä arkkitehtejä ja insinöörejä tekemään uuden keskuksen rakennussuunnitelmia ja piirustuksia. Pääsemme tapaamaan Afrikasta palanneita DTS-oppilaita ja työntekijää. Saamme myös toivottaa tervetulleeksi uuden perheen, joka liittyy tiimiimme helmikuussa. Se, miten he päätyivät lähetystyöhön ja Costa Ricaan on ihmeellinen tarina ja kertoo aika paljon siitä, kuinka arvaamattomilla tavoilla Jumala toimii:

Kuten varmaan muistattekin, kolme-neljä vuotta sitten aloimme jakamaan Raamattuja Guanacastessa. Tilasimme Raamattuja kansainvälisen raamattuseuran Latinalaisen Amerikan toimistosta Miamista. Kun olimme joitakin tuhansia tilanneet, he kiinnostuivat projektista. Johtaja tarjoutui tulemaan yhteen meidän strategiapalavereista. Hän kyseli, että saisiko tuoda perheensä mukanaan ja tietysti sai! He tulivat kokoukseen ja vietimme heidän kanssaan reilun päivän, normaalisti esitellen työtämme, keskusta, perheen, raamattuprojektin…

Viime vuonna saimme sitten viestin, että molemmat vanhemmat olivat irtisanoutuneet ja lähteneet Uuteen Seelantiin lähetysvalmennukseen Missionuorten Opetuslapseuskouluun. Nyt joulun aikana heille tuli selväksi, että Jumala haluaa heidät Costa Ricaan, Guanacasteen, meidän keskukseen töihin! Jopa heidän 6-v tyttö sanoi, että Jumala oli hänelle unessa sanonut, että Hän vie heidän perheen Costa Ricaan. Se kokousmatka oli muuttanut heidän elämänsä, silloin he olivat perheenä saaneet lähetyskutsun pitkälti meidän perheen elämän ja esimerkin kautta. Ja meille se oli vain yksi päivä muiden joukossa, ja rehellisesti sanottuna vain yksi pariskunta satojen muiden joukossa.

 Olemme kiitollisia tästä perheestä, heidän kuuliaisuudestaan, rohkeudesta ja halusta tulla palvelemaan Guanacasteen! Olemme pyytäneet Jumalaa kutsumaan ihmisiä täyttämään meidän työntekijätarpeet, niin että työmme voisi kasvaa ja vahvistua. Tässä on nyt yksi iso ja ihmeellinen rukousvastaus!

 

Nainen, joka oli kauan toivonut uutta Raamattua, kun vanha termiittien syömä oli hajoamassa käsiin.

 

 

Julia, Nic Markus ja kaveri antamassa Raamattua

 

Kylän lapset juhlimassa Nikkisen 6-v synttäreitä

 

TIETOJA, TARPEITA JA RUKOUSAIHEITA:

–          Minulla oli voimakasta ja jatkuvaa päänsärkyä melkein kaksi kuukautta loppuvuodesta. Jouduin käymään lääkäreillä, kuvauksissa yms ja onneksi mitään vakavaa ei löytynyt. Antibiootit, migreeninesto-ohjeita, vauhdin hiljentämistä…  ja nyt olen voinut paljon paremmin! Kiitos teille, jotka rukoilitte ja kiitos Jumalalle parantumisesta!

–          Maanjäristysuhrien auttaminen on ollut hidasta ja vaikeaa. Viittä perhettä olemme kuitenkin saaneet auttaa, kiitos siitä!

–          Meidän Basen DTS (opetuslapseusryhmä) palaa pian Afrikasta. Jumala käytti heitä siellä ja varjeli, vaikka saivatkin malariaa, lavantautia ja matojakin… Rukoillaan, että heille jokaiselle selkiintyisi tulevaisuudensuunnitelmat ja Jumalan antamat elämäntehtävät!

–          Tämän matkan ja kurssin kustannukset olivat yli 6000€, mitä emme pystyneet säästämään tai ottamaan tavallisesta kannatuksesta. Lisäksi tämä on sellaiseen aikaan vuodesta, milloin pitää maksaa veroja, lasten ilmoittautumismaksuja kouluun jne. Silti saimme todistaa, miten pikku hiljaa varat tulivat, ensin lippuihin ja nyt pikkuhiljaa kurssimaksuun. Jumala on todella uskollinen ja käyttää yllättäviäkin keinoja, mutta usein meidän tulee ottaa askelia uskon varassa, kunnes näemme vastauksia. Tällä hetkellä tarvitsemme vielä 1100 € kurssimaksuun.

–          Sarajärven perheen vauvan pitäisi syntyä vielä tammikuun puolella. Siunausta ja huolenpitoa koko perheelle ja Lauralle, joka uskaltautuu synnyttämään Costa Ricassa!

–          Uuden, Strauben perheen, muutto ja sopeutuminen Guanacasteen.

–          Rukoillaan kasvua, intoa, iloa ja palvelumieltä vuodelle 2013 ja sen tuomiin haasteisiin! Meillä näyttää työt jatkuvan tuttuun malliin: äitiyskurssi, tiimejä, basen rakentamista, syksyllä alkava seuraava DTS, Raamattujen jakoa, henkilökunnan menttorointia jne. Haluamme oman työmme tuloksena keskuksen vahvistuvan niin, että se voi tavoittaa ihmisiä, olla ponnistuslauta monille eri työmuodoille, sekä Costa Ricassa, että muualla maailmassa. Paikka, missä henkilökunnan, vapaaehtoisten, tiimiläisten ja oppilaiden on hyvä kasvaa ja palvella.

Työntekijöitä ja vapaaehtoisia basella tekemässä tutkimusta saavuttamattomista ihmisryhmistä, joista joista tiimimme adoptoisi yhden.

Tässä huomaa sen, miten tarpeellinen ja hyödyllinen teknologia on lähetystyössä!

 

 

Kiitos, että muistat meitä rukouksissasi ja kiitos taloudellisesta kannatuksesta! Odotamme innolla, mitä Jumala tulee tekemään tänä vuonna meidän kaikkien yhteisen osallistumisen kautta!

Siunausta sinulle ja läheisillesi alkaneelle vuodelle!

 

Salla & Diego

Troy, Julia ja Nic Markus

 

YHTEYSTIEDOT:

Postiosoite:PO Box 195-5200 Nicoya,Costa Rica,

Nettisivut:www.pampa.fi,

Sähköposti:silvaatpampa.fi

Rukouskirjesiht: Leena Kurppa, Linnalantie 5,54500 Taavetti, 044-2552077

Perheemme kannatustili:

Missionuoret –Youth With A Mission Finland ry

FI16 8000 1670 3434 83 viite:4404

Rahankeräyslupa nro 2020/2011/627 Missionuoret – Youth With A Mission Finland ry ajalle 02.08.2011-02.08.2013 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta

Lokakuu 2012

Kiireisen kesän jälkeen oletimme syksyn olevan rauhallista aikaa, jolloin saisimme olla enemmin kotona ja perheen kesken, auttaen opetuslapseuskoulua erityisesti tulkkauksissa ja tehdä töitä tasaisen arkisesti. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun syyskuun maanjäristyksen seuraukset nopeasti täyttivät meidän kalenterin, päivät, ajatukset ja basen.

Olemme kuitenkin saaneet iloita keskuksemme toisesta DTS:stä (opetuslapseuskoulu). Hätätilasta huolimatta arki on sujunut yllättävän tavallisesti. Jatkuviin jälkijäristyksiin totutellen ja korjausprojekteja tehden perheen, keskuksen ja kylän elämä on jatkunut rauhallisesti. Lapset ovat kunnialla saattamassa loppuun kouluvuottaan ja ajatukset kohdistuvatkin jo vuodenvaihteen ja alkuvuoden tapahtumiin. Olemme saaneet useita mahdollisuuksia jakaa ja opettaa paikallisseurakunnissa henkilökohtaisesti, sekä

vierailevien opettajien kautta. Toimintaa, tekemistä, haasteita, ilonaiheita ja Jumalan tekemiä asioita on niin paljon, ettei niitä mitenkään saa tähän yhteen kirjeeseen mahdutettua. Tässä kuitenkin jotain päällimmäisiä.

Kiitos siitä, että työmme tukijoina ja esirukoilijoina annatte meille mahdollisuuden tehdä tätä työtä ja olette mukana muuttamassa Guanacasten maakuntaa Jumalan Sanalla!

Nicoyan maanjäristys 5.9.2012

Oli normaali keskiviikkoaamu. Troy oli viety koulubussille normaalisti kuuden jälkeen aamulla. Julia oli flunssainen, joten Diego jäi kotiin Julian kanssa. Nic Markuksen kanssa oli vietetty astmainen yö, joten minä lähden viemään häntä ensi-apuun hengittämään naamarilla. Olimme juuri hengittäneet ensimmäisen setin ja luimme lastenraamattua kun maanjäristys tuli. Koska täällä on aina teoreettinen mahdollisuus isoon järistykseen, ja pienempiä on aika usein, muutaman sekunnin jälkeen sitä alitajuisesti lähtee juoksemaan ja etsimään turvapaikkaa ulkoa. Kaappasin tavarat ja Nikkiksen mukaan ja olin ensimmäisten joukossa sairaalan sisäpihalla, mistä oli lukittu portti takapihalle. Yritin väkisin saada porttia auki, samalla rukoillen, kunnes minut huudettiin sisään ja osoitettiin vieressä olevaa sähkötolppaa. Tolppa heilui kuin heinänkorsi tuulessa. Juoksimme takaisin sisään, ja silloin järistys loppui. Yritin saada kädessä olevia tavaroita reppuun, mutta kädet tärisivät niin kovasti, ettei vetoketjukaan meinannut aueta.

Yritin soittaa Diegolle, mutta linjat olivat katkenneet. Muutaman sekunnin harkinnan jälkeen päätin lähteä sairaalasta, koska siellä emme olisi turvassa, jos järistys jatkuisi. Juoksimme läpi ensiapuosaston. Käytävät olivat tyhjiä. Vain vuoteilla makaavat oli jätetty oman onnensa nojaan. Sairaalan etupiha oli täynnä itkeviä, huutavia, panikoivia ihmisiä. Silloin Nikkiskin kysyi: ”Äiti, onko tää vaarallista?”. Hän oli rauhallisesti juossut perässäni, välillä vain kysyi että miksi maa liikkuu niin kovasti. Selvisimme autoon. Laitoin radion päälle ja aloimme saada tietoja suuresta Nicoyan 7,6 richterin järistyksestä. Järistyksen keskus oli noin 20 km kodistamme, eli lähempänä kuin koskaan ennen. Ajoin suoraan Troyn koululle, missä kaikki oppilaat olivat ulkona ja muutkin vanhemmat alkoivat saapua hakemaan lapsiaan. Nicoyan keskustassa oli joukkohysteria, pääsin sieltä onneksi aika helposti pois ja lähdin ajamaan kotikylään päin. Matkalla poimin kyytiin naapurikylässä asuvan naisen, joka itki lastensa vuoksi ja halusi päästä nopeasti kotiin. Ohiajaessa otimme kyytiin myös muutamia kylämme ylä-asteoppilaita. Kaikki (niin kuin mekin) halusivat päästä nopeasti omaan kotiin oman perheen luo.

Diego ja Julia olivat olleet syömässä aamupalaa ja juosseet nopeasti ulos turvaan. He olivat basella meitä odottamassa. Sanoivat, että meidän koti ja base olivat kunnossa, joten lähdimme heti ajamaan ympäri koti- ja naapurikyliä ottaen selvää vahingoista. Ihmiset olivat peloissaan ja halusivat jakaa tuntemuksiaan. Kylämme takana kohoavaan vuoreen oli tullut muutama halkeama, maanvyörymä ja kiviä oli vyörynyt jyristen alas. Kotikylässämme yhteensä 5 taloa kärsi vaurioita, useampi niin pahoja, ettei niissä ollut turvallista enää asua, muttei heillä ollut muutakaan paikkaa, joten kukaan ei muuttanut poiskaan. Ympäröivissä kylissä ja pitkin koko niemimaata vaurioituneita taloja on satoja, ehkä tuhansia. Vauriot ovat ennen kaikkia sementtitalojen nurkkien, pilareiden ja seinien halkeamia. Valtio ja kunnat yrittävät kartoittaa vaurioita ja auttaa perheitä, mutta organisaatio, resurssit ja rahat eivät riitä. Ihmiset ovat oman onnensa nojassa.

Me olemme saaneet olla mukana jo neljän talon korjauksessa. Varsinkin Diego on ollut purkamassa ja rakentamassa melkein koko ajan. Viereisissä kuvissa näkyy kuvia kahdesta talosta ennen korjausta ja sen jälkeen. Meillä on ainakin kuusi prioriteettitapausta listalla, mitkä haluaisimme korjata. Saimme lahjoituksena työkaluja. Muutama tiimi on ollut jo auttamassa. Edelleen kuitenkin tarvitsemme sekä rakentajia, että lahjoituksia. Tuhannet jälkijäristykset ovat olleet jopa hermoja koettelevampia kuin varsinainen järistys. Eilen illalla 6.6 richterin jälkijäristys taas säikäytti ja pisti juoksemaan oikein kunnolla. Olemme kiitollisia oman kotimme joustavuudesta ja kestävyydestä!

DTS – Opetuslapseuskoulu

DTS on kurssi, minkä motto on Jumalan tunteminen ja Hänen tunnetuksi tekeminen. 3 kk teoriaa täällä ja 2 kk kansainvälinen aktio. Elokuun lopussa alkoi keskuksemme toinen DTS, reilusti pienempi kuin viimevuotinen. On aika haastavaa, kun seurakunnat eivät tee lähetystyötä, eivätkä halua myötämielisesti suhtautua näin ”vaaralliseen” ohjelmaan. Ohjelmahan voi jopa johtaa siihen, että kristityt kasvavat, varustautuvat ja lähtevät levittämään evankeliumia. Ymmärrämme, että jos aiomme raivata tietä lähetystyölle Guanacastessa ja joskus nähdä paikallisseurakuntien täältä vastaavan lähetyskäskyyn, ovat nämä taistelut osa sitä taivalta. Niinpä aloitimme koulun tänä vuonna vain kolmella oppilaalla, mihin olimme ensin hieman pettyneitä, mutta nyt olemme ottaneet sen siunauksena. On ollut hienoa saada panostaa kolmeen naiseen, jotka haluavat kasvaa, palvella ja ottaa kurssista kaiken irti. He ovat olleet innokas ja helppo ryhmä, minkä eteen mielellään tekee työtä. Me autamme lähinnä tulkkauksessa ja hieman opetuksessakin. Nyt opetusta on jo seitsemän viikkoa takana ja tällä viikolla he ovat Nicaraguassa miniaktiossa. Varsinainen aktio alkaa joulukuussa ja suuntana on tänä vuonna Kenia! Koulun johtajat, Sarajärvet odottavat toisen lapsensa syntymistä tammikuun lopussa, joten he eivät itse lähde mukaan aktioon, vaan sen vetää meidän nuori 19-vuotias työntekijä Vivian! MissioNUORINA-han annamme mahdollisuuksia nuorille ja uskomme heidän kykyihinsä.

Dona (rouva) Ana, oppilaan tarina

Joitain vuosia sitten minä olin loppuun palamisen partaalla työmäärän kanssa, joten päätimme palkata baselle kokin tekemään illallisia tiimeille. Kyselimme muutamalta tuttavalta ja minulle suositeltiin naapurikoulun ruokalan kokkia. Näin Dona Ana saapui baselle ja on uskollisesti ja herkullisesti auttanut meitä jo monta vuotta! Basen ilmapiirissä hän alkoi pikkuhiljaa oppia Jumalasta, saada kunnioittavaa kohtelua, uusia ystäviä ja niin Jumala pikkuhiljaa lävisti kovan, kärsineen ja katkeran sydämen. Hänellä on todella vaikea elämäntarina, 5 lasta, paljon sairauksia yms. Basella hän on saanut kasvaa, voimistua ja alkaa nähdä elämää uusin silmin.

Tänä vuonna hän päätti hakea opetuslapseuskouluun. Ihailemme hänen rohkeuttaan ja sinnikkyyttä. Hän herää aamulla neljältä, lypsää lehmät, ruokkii siat, tekee kotona ruoat valmiiksi, kävelee 5 km baselle, osallistuu täyteen kouluohjelmaan (50 h viikossa), kävelee takaisin kotiin pesemään pyykkiä ja tekemään muita kotitöitä ja joskus kotitehtäviä. Hän itsekin myöntää, ettei se ole ollut helppoa, mutta on kannattanut. Opetus on ollut antavaa ja voimistavaa. Miniaktiossa Nicaraguassa hän sai jo pitää Raamattuopetusta kaatopaikalla asuville naisille. Afrikkaan lähtö on vielä kuin kaukainen haave, mutta hän uskoo sen toteutuvan ja haluaa tästä lähtien käyttää elämänsä johonkin merkitykselliseen, Jumalan ja muiden ihmisten palvelemiseen.

Dona Analla ei ole kouluun tai aktioon tarvittavia rahoja. Hän kerää niitä mm juustoa tekemällä ja myymällä, mutta haluamme levittää sanaa hänen tarpeistaan – ehkä joku haluaisi auttaa tästä haaveesta tulemaan totta!

Sitä sun tätä…

Loppuvuodelle odotamme vielä muutamaa maanjäristystiimiä korjaamaan taloja. Joulukuun alussa tulee koko maan Missionuoret, n 100 ihmistä tänne viikonlopuksi.

Lapsityöstä vastaava henkilö valitettavasti lopetti työt täällä, joten nyt olemme me muut vuorotellen pyörittäneet lastenohjelmaa kahdessa kylässä. Uuden, hyvän, pitkäaikaisen henkilön saaminen lapsityöhön on iso tarve ja rukousaihe!

Maanatain perhe-illat basella ovat kasvaneet kasvamistaan. Useana maanantaina meitä on sulloutunut basen pieneen olohuoneeseen yli 50 ihmistä! Samalla olemme rukoilleet, että Jumala kutsuisi jonkun perustamaan tälle seudulle seurakuntaa, koska täällä ei ole. Nyt näyttää siltä, että seurakunta on jo alkanut. Säännölliset kokoukset, missä opetetaan Sanaa, ihmisiä ravitaan hengellisesti ja ihmiset löytävät Jeesuksen pelastajana taitaa tarkoittaa seurakuntaa. Eli ehkä toiminta tulee joskus siirtymään toisiin tiloihin ja virallisen paimenen hoiviin, mutta on ollut kyllä hienoa nähdä uusia ihmisiä tulevan, vastaavan, kasvavan…

Raamattujenjako on ollut hieman hitaampaa resurssien puutteesta johtuen, mutta silti jatkunut. Tavoite 2700 Raamattua kuussa ei ole tänä vuonna täyttynyt.

Uusi äitiyskurssi odottaa viranomaisten hyväksymistä rahoitushakemukselle. Se on jo periaatteessa hyväksytty, mutta käytännössä pyytävät lisätietoja. Haluttaisiin aloittaa se mahdollisimman pian!

10.1 -22.2.2013 matkustamme Coloradoon seminaariin. Olemme hoitaneet haku, lupa ja passiasioita (huomenna menemme Nicaraguaan uusimaan minun Suomen passia) ja lähtö näyttää varmalta. Matka- ja koulutuskulujen kattamiseksi tarvitsemme kuitenkin vielä monta tuhatta dollaria, joten pienetkin lahjoitukset tammikuuhun mennessä ovat todella tarpeen ja arvostettuja!

Todistukseksi esirukouksen voimasta ja tärkeydestä meille tuli viesti eräältä ystävältä Suomesta: ” … Olin kirkossa ja konsertin aikana olin rukouksessa teidän ja työnne puolesta. Kotiin tullessani luin Facebookista uutiset maanjäristyksestä. Se oli ollut jokseenkin samaan aikaan.” On mahtavaa, vaikkei ennenkuulumatonta, että Jumala laittaa jonkun toisella puolella maapalloa rukoilemaan tiettyyn aikaan tietyn ihmisen puolesta ja tietyn tarkoituksen vuoksi. Ja todellakin: me, kotimme, työkaverimme ja työpaikkamme olivat suojeltuja ja siunattuja järistyksen aikana!

Hyvää syksyä toivottaen,

Salla ja Diego, Troy, Julia ja Nic Markus (kuvassa basen naamiaisissa)

Rukouspyyntöjä:

  • Työntekijöitä, koska sato on runsas ja meitä vaan muutama
  • Taloudelliset tarpeet
  • Perheet, jotka tarvitsevat apua maanjäristyksen tuhoista selvitäkseen
  • KIITOS oppilaistamme ja SIUNATTUA Afrikan-aktiota!
  • KIITOS, että saimme nebulisaattorin kotiin, mikä auttaa meidän astmahoitoja huomattavasti!
  • KIITOS maanantai-illoista ja paikallisten hengellisestä nälästä!
  • Matka Coloradoon


Yhteystietomme

Kannatustiedot

Kesa 2012

Pastorin rouva ja kalastajan rouva, jotka olivat mukanamme Chira-saarella valmistelemassa tiimin vierailua ja Raamattujen jakoa.

(Anteeksi, tasta tekstista puuttuvat aa:n ja oo:n pisteet… :))

ESIMERKKITAPAUS: Kello on lahes viisi. Nojailen auton renkaaseen tienpenkalla, katselen rauhallista vihreaa peltomaisemaa, muutamaa puuta pellon laidalla, kuuntelen yli lentavia lintuja, papukaijoja ja harvakseltaan ohi ajavia autoja. Rauhallista… ilmakin on jo raikkaampaa tahan aikaan paivasta. Lahistolla istuskelee tyokaverini Laura, jonka mies Kimmo kavelee auton ymparilla ja heidan 2-v. Robin poika heittelee kivia ja tutkiskelee maasta loytyvia otokoita. Hyva olla, niin tavallista kuin olla voi, silti odottamatonta. Olimme matkalla San Josesta kotiin, tyytyvaisina siihen, etta saimme kaikki asiat nopeasti hoidettua ja paasisimme kotiin jo iltapaivalla. Autokin sai reissulla kovasti tarvitsemansa uudet renkaat alleen. Sitten, alle tunnin matkan paassa perilta, auto meneekin rikki.  Joku vyon alla oleva motikka, minka kiinnitysruuvi katkesi,  irrotti vyot ja kaikki. Siina sitten tonotettiin tien laidassa, nelja turistilta nayttavaa ulkomaalaista. Ei ehka turvallisin asetelma, katsoin parhaaksi piilottaa arvotavarat auton uumeniin ja pysytella penkan puolella piilossa.  Suunnitelmat siis muuttuivat, onnistunut keikka saikin odottamattoman kaannoksen.  Sehan ei ole mitenkaan yllattavaa, silla niin kay taalla todella usein.  Niinkin kay usein, etta auto menee rikki. Diego on tietysti tiimin kanssa aivan toisella suunnalla. Baselta pyydetaan hinausapua meidan toisella autolla, joka ei saavukaan ja autoa siirtaessaan pain vastoin kolaroivat sen pain puuta… Ystavat kuitenkin taas auttavat hadassa…mika sekin on todella tavallista. Mekaanikkomme jatti muut hommat ja ajoi tunnin matkan auttamaan, tai oikeastaan toteamaan, etta hinata taytyy. Ystavamme melonitilan isanta lahetti tilalta kuorma-auton hinaamaan ja isanta itse tuli hakemaan minua, Lauraa, Robinia seka basen ruokaostoksia, mita auto oli taynna. Mekaanikko, kuormurinkuljettaja ja Kimmo hoitivat auton korjaamolle, mista se aikanaan saatiin korjattuna pois. Eli kotiin kuitenkin paastiin, vaikkakin vasta pimealla. Suoraan baselle syomaan, missa lapset olivat jo odottamassa meita. Diegokin saapui tiimin kanssa. Sitten kotiin katsomaan laksyja, suihkuun, laittamaan lapsia nukkumaan.  Itseakin vasytti, koska olin lahtenyt ajamaan kohti paakaupunkia klo 3 aamulla. Olin kuitenkin tyytyvainen siihen, etta keikka tuli tehtya ja etta illalla oltiin taas kaikki turvallisesti kotona omissa sangyissamme.

On tarkeaa sailyttaa perspektiivi. Muistaa, kenen kanssa kuljemme, mitka ovat tavoitteet ja huomata niiden yleensa tayttyvan, vaikka matkalla olisi minkalaista hamminkia. Ja sailyttaa luottamus ja joustavuus, kyky nauttia joka hetkesta, vaikkei asiat aina menisikaan omien tai muiden suunnitelmien mukaan. Meita on muistutettu pysymaan uskollisina Jumalalle kulkiessamme, tai kompuroidessamme, eteenpain. Jumalan ohje Joosualle: ‘Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi. Noudata tarkoin sitä lakia, jonka palvelijani Mooses sinulle antoi. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle. Silloin menestyt kaikessa mihin ryhdyt. Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin, niin pystyt tarkoin noudattamaan kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin sinä menestyt ja onnistut kaikissa toimissasi.’

Huhtikuussa 29-v serkkuni Antti-Jukka kuoli syopaan. Viimeisten 15 vuoden aikana minulta on jaanyt valiin monen monta suvun tarkeaa tapahtumaa, mutta nyt jarjestyi, niin etta pystyin matkustamaan hautajaisiin. Lapset , Diego ja tyot parjasivat itse 10 paivaa, sain kaytettya lentomailea, joten  sain olla mukana ja fyysisesti lasna suremassa suvun rakkaan jasenen aikaista poismenoa. Naita elaman kaanteita on vaikea ymmartaa ja hyvaksya, mutta samalla kristillinen elamankatsomus ja taivastoivo tulevat hyvin konkreettisiksi.

Muutamia vuosia sitten Guatemalassa oli edellinen Missionuorten Meksion ja Vali-Amerikan konferenssi. Taalta Guanacastesta meita oli vain Diego ja mina, mika olikin koko keskuksemme silloin. Toukokuussa Nicaraguassa oli uusi vastaava konferenssi ja nyt Guanacasten basea edusti 22 henkiloa!!! Oli hienoa nahda sillakin tavalla tyomme satoa. Mukana oli henkilokunta, vapaaehtosia ja kaksi paikallista perhetta, jotka ovat tiiviisti mukana tyossamme taalla, vaikkeivat ainakaan viela virallisesti tyontekijoita. Konferenssissa saimme tavata muiden maiden tyontekijoita (yht n. 300) ja  vastaanottaa virkistavaa opetusta.

Diego ja tiimilaiset evastauolla remontoimansa poliisilaitoksen kuistilla. 8 kylaa kattava poliisilaitos oli ennen remonttia terveysministerion sulku-uhan alla.

Toukokuun lopulla aloitimmekin sitten taman kesan tiimikauden. Meilla oli kolme tiimia putkeen, edellinen lahti 1.7. Oli perheryhma, nuorten ryhma ja nuorten aikuisten ryhma. Kaikki omanlaisiaan ja tekivat vahan erilaista tyota, mutta kaikki suureksi siunaukseksi paikallisille kylille, ihmisille ja meillekin. Tana vuonna meilla on enemmin hyvaa henkilokuntaa, eli kaytannon tyot ja jarjestelyt, jopa tulkkaukset ovat meille henkilokohtaisesti nykyisin helpompia. Diego edelleen kuskaa bussilla tiimeja joka paiva ja on heidan kanssa oppaana ja tulkkina. Minun jokapaivainen tehtavani on hakea lapset koulusta. Lisaksi teen basella ja tiimien jarjestelyissa mita tahansa tarvitsee tehda, valilla kaytannon toita, valilla logistiikkaa.

Baselle tana kesana rakennetut mokit

Heinakuun 2 ensimmaista viikkoa lepaamme tiimeista ja lapsillakin on koulusta lomaa. Sitten jatkamme viela kuukauden tiimien kanssa.  Viime viikolla ajoimme perheena aivan Costa Rican etelakarkeen, luonnonkauniille ja –rikkaalle Osan niemimaalle. Niin.. ajettiin – ja silla uudella autolla! Saimme ne tarvittavat verorahat, vaikkakin lainaan silla tavalla, etta kun saamme vanhan auton ja perakarryn myytya, niin on sovittu etta laitamme ne rahat sitten Raamattuihin ja basen rakennukseen. Aika hieno kiertokulku ja rukoilla saa, etta saataisiin ne myytya mahdollisimman pian!

Heinakuun lopulla meilla on kansallisen tason johtajien kokous, ja elokuun lopulla henkilokuntavalmennus koko Costa Rican Missionuorten tyontekijoille. Tarkoituksena erityisesti uusien ja nuorten tyontekijoiden varustaminen. Naihin tapaamisiin voi rukoilla viisautta ja johdatusta! Elokuun 30. pv alkaakin sitten keskuksemme toinen opetuslapseuskoulu, DTS! Rukoilemme taas Jumalan valitsemaa kansainvalista opiskelijaporukkaa ja erityisesti paikallisia oppilaita. Paikallisten haasteena on saada kannatusta, joten jos joku teista kokee sydamellaan sponsoroida paikallisen oppilaan koulutusta, meihin voi ottaa yhteytta. Tavoitteena on voida antaa ainakin 200 dollarin avustus, tai alennus, jokaiselle paikalliselle oppilaalle, mutta sen rahan on tultava ulkopuolisista lahjoituksista.

Olemme jo viime kesasta asti rukoilleet ja miettineet suunnitelmiamme. Viimeiset 3 vuotta olemme etsineet mahdollisuutta lisakoulutukseen, mutta oikeata aikaa ja paikkaa ei nayttanyt loytyvan. Matkustaminen  on hankalampaa nykyisin hintojen ja lasten koulunkaynnin vuoksi. Olemme kuitenkin loytaneet 6 viikon kurssin Yhdysvalloista, joka vastaa tarvettamme, toiveitamme ja toimii lastenkin kannalta; olemme siis hakemassa ensi tammi-helmikuuksi Coloradoon opiskelemaan. Matkustaisimme sinne koko perhe, silla lapsilla on silloin kesaloma. Kurssin nimi on Teaching and Ministry Development Seminar, ja se valmistaa meita erityisesti opettamaan. Kurssi antaa ihan kaytannon taitoja ja valineita, mutta lisaksi odotamme hengellista “tankkausta”, eroa normaaliin tyorutiiniin seka nayn ja kutsumme hienosaatoa. Paikka on University of the Nations -kampus, missa pyorii useita kursseja samaan aikaan ja siella on kaltaistamme vakea monista eri maista. Olemme vasta aloittamassa hakuprosessia, mutta halusimme jakaa asian jo nyt kanssanne, jotta voitte rukoilla sen puolesta ja tama tulee myos taloudellisesti vaatimaan normaalia suurempaa kannatusta. Niinpa taman paatoksen myota selviintyi sekin, etta emme nyt ainakaan tana, emmeka varmaan ensi vuonnakaan matkusta perheena Suomeen.

Tana iltana oli basella joka maanantain tapaan perheilta. Se on avoin kaikille basen vierailijoille ja tyontekijoille, mutta myos kylalaisille. Meita oli tanaan aika vahan, mutta ilta oli todella hieno. Diego opetti Joosuan kirjasta, sitten juteltiin, kyseltiin rukousaiheita, rukoiltiin ja syotiin kakkua. Saimme ensimmaista kertaa kuulla kylalaisen suusta sen, minka kylla olemme ennenkin tienneen olevan totta, mutta oli mahtavaa kuulla se joltain paikalliselta! Han sanoi, miten on huomannut, etta kaikki baselle tulevat ihmiset eri maista aina rukoilevat taman paikan, kylan ja ihmisten puolesta, ja etta miten selvastikaan ei ole sattumaa, etta kyla on kehittynyt, ryhdistaytynyt, muuttunut ja organisoitunut viimeisten vuosien aikana!!! Niin se on. Mita toiset ehka nimittaisivat sattumaksi, tai omaksi saavutukseksi, tai hyvaksi onneksi, me kutsumme JUMALAN SIUNAUKSEKSI, RUKOUSVASTAUKSEKSI, NAYTOKSI SIITA, ETTA JUMALA ON KIINNITTANYT KATSEENSA JA SYDAMENSA TAHAN KYLAAN!!!! Nama ovat niita taman tyon palkitsevia hetkia! Kunpa muutkin kylalaiset tulisivat samaan johtopaatokseen, silla se oli ainakin haastanut taman ihmisen etsimaan Jumalaa henkilokohtaisesti.

Tana vuonna tulee 7 vuotta tayteen siita, kun kuskasimme omat henkilokohtaiset kamppeemme tanne Herediasta ja aloitimme tyon taalla. Sita myota taalla on kaynyt satoja, tai ehka tuhansia ihmisia monista kymmenista eri maista. Ja he ovat kaikki tulleet  siunaamaan ja kylvamaan. Ne eivat ole turhia anteja. Ja suurin osa niista ihmisista jatkaa rukouksiaan kun lahtevat taalta pois. Ja lisaksi lahes kaikki, jotka tanne tulevat, ovat lahetettyja, eli heilla on kannatusrengas kotonaan rukoilemassa heidan puolestaan seka sen  tyon puolesta, mita tekevat, ja samoin taman paikan puolesta. Eli oikeastaan sen joukon maara, joka on rukoillut meidan kylan ja kylalaisten puolesta on rajaton ja kasvaa koko ajan. Se on mahtavan voimakas joukko, joka murtaa lapi pimeyden ja vihollisen suunnitelmien. Uskomme, etta sato tulee olemaan mahtava, etta tama on vain alkutaivalta! KIITOS rukouksistasi!

Toivotamme sinulle ja laheisillesi siunattua ja aurinkoista kesaa!

Lomalaiset etela-Costa Ricassa

 

 

Huhtikuu 2012

Viime kirjettä kirjoittaessani olimmekin Usassa. Se oli toisaalta kiireinen ja hedelmällinen työmatka ja toisaalta täynnä yllätyksiä. Meitä kutsuttiin talosta toiseen syömään, vietiin hienoihin paikkoihin ja hemmoteltiin monella eri tavalla. Suurin yllätys oli erään perheen luona, joka kutsui meidät syömään ja sitten ruoan jälkeen pyysi autotalliin. Siellä oli meitä odottamassa iso, hieno auto rusetti ovessa! Auto on kallis luksusauto, liian hieno meidän tarpeisiin, mutta silti vahva ja turvallinen lava-auto, mikä kyllä auttaa esim materiaalien tai Raamattujen kuljetuksessa. Samalla se on Diegon unelma-auto. Aisasta ei oltu mitenkään puhuttu etukäteen näiden ihmisten kanssa, he olivat vain kokeneet Jumalan kehottavan heitä antamaan “ylimääräisen metsästysautonsa” valtakunnan työhön.

Suunnitelmat muuttuivat sitten niin, että Diego ja Troy pääsivät unelma isä-poika-matkalle ajamaan Meksikon ja Väli-Amerikan läpi Costa Ricaan hienolla autolla. Minä, Julia ja Nic Markus lensimme kotiin. Miesten ajomatka kesti 12 päivää, eikä ihan kivutta, mutta silti Jumalan suuren suojeluksen alla kaikista riskeistä huolimatta pääsivät onnellisesti kotiin. Auto on nyt täällä, mutta voidaksemme sen rekisteröidä tänne, tulee siitä maksaa todella kallis vero. Meillä ei ole rahoja niiden maksamiseen, joten auto odottaa kunnes Jumala vastaa myös tähän tarpeeseen. Meillä on vanha auto ja perävaunu myynnissä, se auttaisi verojen maksamisessa huomattavasti. Kun joskus pystymme maksamaan verot, tulee auton arvo täällä olemaan moninkertainen, joten kaikenkaikkiaan koko juttu tulee kannattavaksi. Eli tämän vero-asian puolesta saisi kyllä rukoilla!

Troykin ehti takaisin juuri ajoissa, sillä paluun jälkeen seuraavana päiväna alkoi uusi kouluvuosi. Nic Markuskin on nyt ollut joka päivä tarhassa, pitkistä matkoista ja aikaisista herätyksistä huolimatta on jaksanut ja ollut  innostunut.
Meilläkin alkoi uuden työvuoden järjestelyt ja haasteet Opetuslapseuskoulun valmistumisjuhlan myötä. Basen henkilökuntaan liittyi kaksi nuorta paikallista naista ja lisäksi meille tuli helmikuussa kaksi 3-kk vapaaehtoista, eli nyt ensimmäistä kertaa meillä on ollut jopa 10 henkilön tiimi! Se on mahtava asia, kun muistelee, miten monta vuotta olemme olleet käytännössä yksin, eikä työtehtäviä ole pahemmin voinut jakaa tai delegoida. Nyt on ollut haasteena johtaa ja oppia toimimaan isommassa tiimissä, jakaa tehtäviä ja myös valmentaa uusia ja nuoria työntekijöitä (mistä olen huomannut nauttivani kovasti). Nyt meillä eri ihmiset vastaavat esim lapsityöstä, Raamattujenjakoprojektista, koulutuksesta, tiimeistä jne vaikka kaikki työskentelemmekin läheisesti yhdessä.

Diegon äidin kunto huononi pian sen jälkeen, kun Diego palasi matkalta. Hänen toinen amputoitu jalantynkä tulehtui, siitä seurasi viikkokausia kestävät kovat kivut ja viimein jalan uusi amputoiminen. Leikkaus meni hyvin, mutta muutama päivä sen jälkeen yleiskunto ja sydän pettivät ja hän kuoli kaikkien 11 lapsen läsnäollessa San Josen sairaalassa.
Hautajaiset täällä järjestetään heti kuoleman jälkeen.  Doña Victoria kuoli perjantai-iltana n. klo 10, koko yö hoidettiin papereita ja palkattiin hautaustoimisto hakemaan ja valmistamaan ruumiin, sekä kuskaamaan sen Guanacasten kotiin, mihin se saapui n. klo 11 lauantai-aamuna. La-aamuna aikaisin kuskattiin baselta pöytiä, tuoleja, kattiloita yms Diegon äidin kotiin, ostettiin valtava määrä ruokaa (riisiä ja kanaa), mitä alettiin naapureiden ja kyläläisten avustuksella valmistaa heti. Heti kun sana hänen kuolemastaan levisi, ihmisiä alkoi tulla paikalle. Kaikki sukulaiset, kyläläiset, naapurikyläläiset, lasten ja lastenlasten tuttavat… satoja ihmisiä tuli, katseli ja suri ruumista, istuskeli kuisteilla ja pihalla. La-iltana Diego järjesti tilaisuuden, missä oli musiikkia ja pastori puhui. Surutilaisuuden sijalta se oli enemminkin juhla, antaen kiitosta Jumalalle hänen elämästään. Monet ihmiset jäivät vielä koko yöksi valvojaisiin.
Su-aamuna klo 7 lähdettiin kantamaan arkkua saattueessa hautausmaalle, mikä on n. 5 km päässä. Kaikki vuorotellen kantoivat arkkua. Hautausmaalla pastori piti pienen puheen, annettiin viimeiset jäähyväiset ja ruumis laskettiin jo edellisenä päivänä valettuun hautakammioon ja muurattiin samantien kiinni. Näin erilaiset voivat olla tavat ja traditiot eri kulttuureissa!

Diegolle koko äidin sairastuminen on ollut aika väsyttävä ja vaativa prosessi viime vuodesta asti. Vaikka sisaruksia on paljon, hänellä on vastuunkantajan osa perheessään, joten hänen oletetaan tekevän päätökset, tukevan sisaruksiaan ja hoitavan käytännönjärjestelyt ja kustannukset. Kun kaikki oli vihdoinkin ohi, Diego on ollut väsynyt ja pitänyt myös vähän etäisyyttä baseen ja työkuvioihin, sen verran kuin mahdollista.
Katolisessa kulttuurissa kuoleman jälkeen rukoillaan sielun puolesta ko ihmisen kodissa 9 päivän ajan kuoleman jälkeen, sitten kerran kuukaudessa ja lopulta kerran vuodessa. Siinäpä ero meidän uskoon! Kuoleman jälkeen on liian myöhä muuttaa kohtaloaan. Iloitsemme siitä, ettei ole epäilystäkään Diegon äidin viettävän ikuisuutta taivaassa. Katoliset naapurit kuitenkin kyselivät ja kaipailivat rukouksia, joten Diego kutsui heidät äitinsä kotiin iltapäivisin 9 päivän ajan lukemaan ja opiskelemaan Raamattua yhdessä. Se oli siis heino mahdollisuus jakaa Sanaa naapureille ja tuttaville ja siitä tuli oli osa Diegon surutyötä.

Kuukausi sitten vahnempani Suomesta tulivat tänne. He ovat lähinnä ottaneet osaa meidän arkikuvioihin, vaikka pääsiäisviikolla pääsimmekin rantalomalle muutamaksi päiväksi. Isäni on remontoinun tiskipöytää, hoitanut hevosta, kuskannut lapsia ja auttanut vaikka missä projekteissa. Äiti on opettanut kylän naisille käsitöitä, valmistanut vauvantarvikepaketteja, tiskannut, leiponut, järjestellyt, hoitanut sekä kyvänyt kukkia yms. Lapsille ja meille kaikille on ollut iso siunaus, että he ovat jopa kuukauden täällä!

Kevät etenee pidemmälle ja meille tulee tasaiseen tahtiin tiimejä 1-2 viikoksi kerrallaan. Toukokuussa olemme menossa Nicaraguaan koko Väli-Amerikan Missionuorten tapaamiseen koko basen kera. Sen jälkeen aloitan uuden äitiyskurssin. Syyskuussa alkaa uusi 5-kk opetuslapseuskoulu. Kovasti toivomme, että tähän kouluun saisimme eurooppalaisiakin oppilaita, ja edes yhden suomalaisen! Rakentaminen ei ole vielä käynnistynyt, suunnitteluvaiheessa olemme edelleen.

Yksi uusi työmuoto tälle vuodelle on oman kylän koululaisille järjestetty ohjelma, missä autamme heitä opiskelemaan, tekemään läksyjä ja valmistautumaan kokeisiin. 20% pienen koulun oppilaista jäi luokalle viime vuonna, joten vaikkei meillä (vielä) ole virallista opettajaa työntekijänä, ajattelimme että omilla tiedoillamme ja lapsia tukemalla voimme kyllä heitä auttaa edistymään koulussakin. Eräs työntekijämme otti mm projektikseen opettaa 12-v tyttöä lukemaan, joka on jäänyt luokalle 2 kertaa ja on nyt kolmannella luokalla. Ei opettajalla eikä perheillä ole kiinnostusta auttaa näitä lapsia etenemään ja kehittymään.
Viime vuonna saimme myös Suomesta 1000 € lahjoituksen samaiselle koululle. Nyt lukuvuoden alussa ostimme lapsille koulukirjat (ensimmäinen kerta kun he saavat kirjat), joillekin koulupukuja ja -kenkiä, sekä vapaaehtoiset ovat rakentaneet kouluun sisäkaton, mikä viilentää luokkahuonetta paljon ja nyt saattaa jopa kuulla puhetta sadekuuronkin aikana. Uskomme, että Jumalalla on varattuna näille lapsille hyvä tulevaisuus, sen takia heihin ja kouluun tulee sijoittaa.

Kiitos esirukouksista ja taloudellisesta kannatuksesta, molemmat ovat meille tärkeitä ja niiden kautta olet osallistunut kaikkeen, mitä teemme! Siunausta sinulle ja perhellesi; toivomme, että pääsiäisen ilosanoma, elävä Kristus, joka antaa syntimme anteeksi, voisi tuoda elämääsi iloa, toivoa ja tarkoitusta!

 

 

 

 

 

 

 

Hovikuvaaja: Erkki Kurppa

Yhteistiedot:

postiosoite: PO Box 195-5200 Nicoya, Costa Rica,

nettisivut: www.pampa.fi,

sähköposti: silvaatpampa.fi

rukouskirjesiht:Leena Kurppa, Linnalantie 5, 54500 Taavetti, 044-2552077

perheemme kannatustili:

Missionuoret –Youth With A Mission Finland ry

FI16 8000 1670 3434 83 viite: 4404

Rahankeräyslupa nro 2020/2011/627 Missionuoret – Youth With A Mission Finland ry ajalle 02.08.2011-02.08.2013 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuunottamatta

Armon Vuonna 2012…

Vietimme joulua ensimmäistä kertaa aivan yksin perheenä. Reilun viikon ihan oikeasta joululomasta nautimme kovasti, vaikka se loppuikin lyhyeen heti uuden vuoden alettua. Saimme kuitenkin levättyä ja kerättyä voimia syksyn työrupeaman jälkeen. Lapset nauttivat hyvin ansaitusta kesälomasta mm pyöräillen ja meille annettua varsaa hoitaen.

 

Tässä muutama raportti syksystä:

  • Diegon äiti sai kaikenkaikkiaan kolme infarktia ja oli sairaalassa yhteensä noin kuukauden. Se oli rankkaa koko suvulle, koska toivoa ei ollut. Lääkärien mukaan hänen ei olisi pitänyt selviytyä. Diego ajoi parin päivän välein San Joseen sairaalalle, oli koko suvun tukipylväs ja samalla päivittäin kielsi kotikylän yli-innokkaita haudankaivajia aloittamasta toimiaan. Hän itse ei kokenut, että vielä on äidin aika lähteä ja niin siinä kävikin. Olimme vierailulla jättäneet sairaalaan tajuttoman isoäidin, joka ei pystynyt puhumaan, nielemään eikä avaamaan silmiään ja seuraavana päivänä kuultiin, että hän olikin noussut istumaan ja pyytänyt käsityötarvikkeita, kun jotain pitäisi tehdä, kun on niin tylsää. Suvun toiveen mukaan saimme abuelan kotiin vielä jouluksi, uudenvuodenaattona pidimme juhlan hänen kunniakseen. Elimistö on kyllä aika lopussa, joten emme tiedä onko kyse enää viikoista, kuukausista vai jopa vuosista. Tällä kertaa Jumala teki kyllä ihmeen hänen parantamisessa, mikä sekä yhdisti koko sukua, että vahvisti kaikkien uskoa.
  • Marraskuun lopulla ajoimme koko perhe Hondurasiin Missionuorten keskukseen opettamaan viikoksi aiheesta lähetystyö ja evankeliointi. On mukavaa matkustaa ja tehdä työtä yhdessä lasten kanssa, vaikka paluumatkalla sairastuimmekin mahatautiin.
  • Keskuksemme DTS-kurssi aloitti aktion joulukuun alussa jakamalla Raamattuja kalastajakylässä lähellä Nicaraguan rajaa. Sen jälkeen teimme kovasti töitä erilaisissa rahankeruuhankkeissa ja näimmekin ihmeen siinä, miten Jumala täytti heidän taloudelliset tarpeet ja joulun maissa he todellakin lensivät aktioon Argentiinaan, missä ovat edelleen. Koulun päättöjuhla on 4. helmikuuta. Olemme Jumalalle erityisen kiitollisia tästä ensimmäisestä koulusta, sen vetäjistä, oppilaista ja opettajista; siitä kasvusta, minkä olemme oppilaissa nähneet.
  • Joulukuussa vastaanotimme jo toisen kerran koko Costa Rican Missionuoret, reilut 100 ihmistä viikolopuksi Guanacasteen. Yhdessä grillasimme, kävimme rannalla, rodeossa ja vaelluksella.
  • Ennen joulua saatoimme päätökseen taas yhden kurssin nuorille äideille. Tämän syksyn kurssin vahvuus oli todella hyvä pienyritysvalmennus, kun löysimme hyvän vapaaehtoisen kouluttajan ja oppimateriaalin. On mahtava nähdä tyttöjen “heräävät henkiin”, innostuvan ja alkavan unelmoida kun ymmärtävät, että elämällä (Jumalalla) on sittenkin heille tarjottavaa, he voivat pärjätä, he saavat unelmoida ja niistä unelmista voi tulla totta.

 

Tontti

Viime kirjeessä kerroimme uudesta tontista. Nyt se on ostettu ja suunnittelutyötä on tehty arkkitehdin kanssa. Kuvissa uusi tontti ylhäältä ja alhaalta päin, sekä rakennussuunnitelmat. 3:n harmaalla merkityn rakennuksen rakentaminen alkaa ehkä jo helmikuussa! Tarvitsemme ja keräämme lahjoituksia näiden rakennusten lisäksi mm vesipumppuun ja -suodattimeen, keittiökalustoon ja työkaluvaraston rakentamiseen. Vapaaehtoisia rakentajia vastaanotamme mielellään!

Vuosi 2012

Tämä vuosi tulee näyttämään meille seuraavanlaiselta:

  • Kevät: rakentamista, muutama tiimi, toukokuussa Missionuorten Väli-Amerikan konferenssi Nicaraguassa, äitiyskurssi, Raamattujen jakoa
  • Kesä: tiimejä ja vapaaehtoisia
  • Syksy/talvi: Syyskuun alussa alkaa seuraava DTS (Opetuslapseuskoulu).

 

Raamattuprojekti jatkuu. Vuodenvaihteessa jaettuja Raamattuja oli 15 000. Eli tavoitteestamme puuttuu vielä 79 000. Helmikuussa maahan saapuu seuraavien 20 000 Raamatun lähetys. Henkilökunnassa työskentelevä Yojhanna on vastuussa Raamattuprojektista, vaikka tänä vuonna hän onkin 3 kk poissa, kun menee Chileen raamattukouluun.

Kun keskuksemme on kasvamassa ja kehittymässä, näemme tulevina vuosina oman painopisteemme olevan henkilökunnan kehittämisessä, nuorempien johtajien varustamisessa, rakenteiden organisoimisessa, suhdeverkostojen luomisessa, oman hallituksen ja johtotiimin sekä kansallisen johtotiimin kanssa työskentelemisessä. Lyhyesti sanottuna työn eteenpäin viemisessä ja vahvistamisessa.

 

Minä palvelen myös Heredian basen hallituksessa ja meitä molempia pyydettiin Yhdysvalloista käsin toimivan “Changing Lives in Costa Rica” järjestön hallitukseen. Tämän järjestön kanssa olemme tehneet yhteistyötä Guanacastessa jo useamman vuoden.

 

Nyt, tammikuun loppupuoliskon, olemmekin USAssa. Changing Lives in Costa Rica ja muut ryhmät toivat meidät tänne. Vierailemme seurakunnissa, kerromme työstä, valmennamme Costa Ricaan meneviä ryhmiä ja vapaaehtoisia yms. Tapasimme mm. David C Cook -järjestön johtajan, joka lupautui toimittamaan meille Raamattujen mukana jaettavaksi sarjakuvakirjasen Jeesuksen elämästä ja mahdollisesti Uuden Testamentin selitykset paikallisille seurakunnille. Viemme myös Costa Ricaan kirjoja, mitä on lahjoitettu keskuksemme kirjastoon.

Olemme reissussa lasten kanssa, heillähän on nyt kesäloma. Lapset pääsivät jo näkemään lunta ja jopa pulkkamäkeen, mikä ylitti kaikki matkaodotukset. Palaamme Costa Ricaan 30.1.

 

Kiitos yhteistyöstä vuonna 2011! Arvostamme sitä, että olet mukana ajatuksissa, rukouksissa, lukemalla kirjeitä, kannattaen tai millä tahansa muulla tavalla!

 

Syksy 2011

Kaksi kuukautta on kulunut siitä, kun saavuimme Suomesta. Nopeasti pääsimme kiinni työ- ja koulurytmiin. Suomessa olo ei onneksi vaikuttanut ainakaan negatiivisesti Troyn ja Julian kouluun, numerot vain nousivat ja itsenäinen työskentely Suomessa oli tuottanut parempaa jälkeä kuin kavereilla täällä.

Paluumme jälkeen olemme mm rakentaneet vessoja kylärakennukselle kylän naistenryhmän voimin, työstäneet naapurikylän klinikan apteekinrakennusprojektia (valtio maksaa farmaseutin palkan ja lääkkeet, meidän pitää rakentaa ja varustaa tilat) ja aloitimme uuden kurssin teiniäideille.

Tällä hetkellä on meneillään vuoden pahimmat sateet. Olet ehkä kuullut uutisissa Väli-Amerikan sateista ja tulvista. Costa Ricakaan ei ole säästynyt kuolonuhreilta, tuhoutuneilta teiltä ja rakennuksilta, vaikkei tilanne olekaan yhtä paha kuin pohjoisemmissa maissa. Aurinkoa ei ole näkynyt muutamaan viikkoon, sadetta tulee yötä ja päivää. Olemme erityisen onnellisia Suomesta tuodoista Nokian kumisaappaista ja kuivausrummusta!

DTS

1. syyskuuta alkoi 5-vuotiaan lähetyskeskuksemme ensimmäinen virallinen kurssi. Missionuorten “peruskurssi”, DTS, eli Discipleship Trainin School, eli Opetuslapseuskoulu. Meillä on viisi paikallista oppilasta täältä Guanacastesta ja kolme Yhdysvalloista (kuvassa oppilaat ja henkilökuntaa). Haluamme koulujen olevan kanava paikallisten mobilisoinnissa kansainväliseen lähetystyöhön ja Jumala vastasi siihen lähettämällä jopa viisi paikallista ensimmäiseen kouluun! Koulu koostuu 12- viikon teoriajaksosta ja 10-viikon aktiosta. Suomalaiset Laura ja Kimmo johtavat koulua, Yojhanna auttaa henkilökunnassa ja Diego ja minä autamme tulkkauksessa ja kaikessa muussa missä tarvitsevat apua. Opetusta on ollut jo 6 viikkoa ja Diego kävi koulun kanssa viikon mittaisella aktiolla Nicaraguassa. Vierailevien opettajien ja Kimmon opetusten lisäksi olemme opettaneet Diegon kanssa aiheista lähetystyö, evankeliointi ja esirukous.

Paikallisille oppilaille kouluun tuleminen on suuri haaste. Seurakunnat eivät tee eivätkä tue lähetystyötä, joten nämä nuoret ovat todellakin tienraivaajia. Heidän kauttaan muut seurakuntalaiset ja pastorit tutustuvat lähetystyöhön ja toivomme, että se herättäisi heidät ottamaan osaa lähetyskäskyyn. Oppilaat eivät kuitenkaan saa seurakunnilta tai seurakuntalaisilta taloudellista tukea, vaan yrittävät Jumalaan luottaen ja muilla keinoin maksaa kurssi-ja aktiomaksuja. Jotkut myyvät omaisuuttaan, he pitävät myyjäisiä, myyvät jäätelöä etc. Olisitko sinä, tuttavasi tai seurakuntasi halukas tukemaan jotain näistä paikallisista nuorista, joilla on kutsu lähetystyöhön? Kurssimaksuun he tarvitsevat vielä 300 – 700€ oppilaasta riippuen ja aktio tulee maksamaan ainakin1500€. Rukouksessa olemme kysyneet Jumalalta aktiopaikkaa, jonka olimme ajatelleet olevan Väli-Amerikassa, mutta johdatus olikin selkeä Argentiinaan! Tällä hetkellä Laura ja Kimmo ovat suunnittelemassa tarkempia paikkoja ja yksityiskohtia. Voit seurata oppilaiden kuulumisia teoriajaksolta ja aktiosta internetistä facebookin välityksellä englanniksi: YWAM Guanacaste, Costa Rica.

Tontti

Jumala oli järjestänyt meille yllätyksen sillä aikaa kun olimme Suomessa. Kuten tiedätte, olemme jo jonkin aikaa yrittäneet ostaa baselle omat tilat jatkuvan vuokraamisen lopettamiseksi ja tarvitsemme kipeästi lisätilaa. Olemme etsineet muita vaihtoehtoja ja myös yrittäneet valmistella ostosopimusta vuokraamistamme tiloista. Asia on liikkunut hitaasti, emmekä ole kokeneet rauhaa muuttaa basea pois kylästämme. Sitten yllättäen Suomesta palattuamme naapurimme tuli heti ensimmäisenä päivänä tarjoamaan meille tonttia, minkä olisimme halunneet ostaa häneltä jo 6 vuotta sitten! Tontti on isompi, parempi ja paljon halvempi kuin nykyinen vuokraamamme paikka ja meillä on mahdollisuus ostaa myöhemmin lisää sen ympäriltä.

Kristillinen järjestö Yhdysvalloista on valmis ostamaan tontin, rahoittamaan rakennuksen ja siirtämään omistuksen asteittain Missionuorille kymmenen vuoden kuluessa. Hallituksemme käsitteli asiaa, teki positiivisen päätöksen ja paperit allekirjoitetaan ensi viikolla!! Tontti on 1 ha loiva rinnetontti kylätien varrella. Siinä on peltoa, kauniita puita ja upea näköala. Tämä on mahtava siunaus Jumalalta ja mahdollistaa työn kasvun, jatkuvuuden ja pysyvyyden alueella! Haaste on kuitenkin suuri. Vesijohtojen ja ojien kaivaminen, tontin aitaaminen, teiden tekeminen ja rakennusten rakentaminen tulee olemaan pitkä ja kivulias prosessi. Näkynä kuitenkin hyvät majoitus-, ruokailu-, opiskelu- ja kokoontumistilat ryhmille, kurssilaisille, perheille ja sinkuille! Jos siis haluat tulevina vuosina käyttää lahjojasi (rakennus, siivous, pihatyö, maalaus…) käytännöllisellä tavalla, niin tervetuloa talkoohommiin!

Kuvassa basen “pikkuiset” DTS-oppilaan sylissä: Nikkis, suomalainen Robin ja naapurin Genesis.

Tarpeita… ja kiitoksia!

Muutama viikko sitten auton kytkinjärjestelmä piti vaihtaa ja eilen illalla siitä meni rikki vielä neliveto. Korjauskulut ovat ylittäneet normaalin budjettimme… Toinen yllättävä meno on, että Diegon silmä pitää leikata. Siinä on auringon aiheuttama siipikalvo, mikä on kasvanut niin suureksi, että peittää sarveiskalvoa ja häiritsee näköä. Lääkäri pyysi myös ostamaan kunnolliset (=kalliit) aurinkolasit. Näiden yllättävien kustannusten lisäksi tulee joulun lisäksi vielä se aika vuodesta, milloin tulee maksaa auto- ja taloverot ja -vakuutukset, sekä lasten kouluun vuosi-, kirja- ja materiaalimaksut sekä koulupuvut. Haluamme kertoa näistä tarpeista, koska normaali kannatuksemme ei riitä näiden kattamiseen. Jos haluat auttaa, voit tehdä sen kannatustilin kautta.

Tälläisten tarpeiden lisäksi riittää kyllä myös kiitosaiheitakin: Julian ei tarvitse enää käyttää silmälaseja, näkö on täydellinen (ei ollut kyllä ennen!!). Ja Nic Markuksen selkään nopeasti kasvanut luomi ei ollut mitenkään huonolaatuinen tai huolestuttava. Viime viikkojen sairaudet, astmat, mahakivut ja mahatauditkin lääkäreissä ravaamisineen ovat nyt ohi!

Tulevien kuukausien suunnitelmia…

Tällä viikolla meillä on 16-hengen ryhmä jakamassa Raamattuja Nambi-nimisessä 400 talon kylässä. Loka- ja marraskuun jatkamme päivittäistä tulkkaus- ja tukityötä DTSän kanssa. Marraskuun viimeisellä viikolla, lasten kesäloman alettua, ajamme koko perhe Hondurasiin sikäläiselle Missionuorten keskukselle opettamaan viikoksi. Ajomatka kestää pari päivää, rukousaiheiksi turvallisuus ja auton moitteeton toimiminen. Joulukuussa DTS lähtee kaukaiseen kylään kahdeksi viikoksi jakamaan raamattuja, sitten pidämme vuotuisen koko Costa Rican Missionuorten lomaviikonlopun täällä kylässämme 16-18 joulukuuta. 19 joulukuuta DTSän olisi sitten tarkoitus lähteä Argentiinan aktioon ja me jäämme tänne, ehkäpä aloittlemaan rakennushommia.

Tätä kirjettä kirjoittaessani on vielä tapahtunut sellainen muutos, että Diegon äiti sairastui ja on ollut viime päivät sairaalassa. Hänellä oli nestettä keuhkoissa, sydämen vajaatoimintaa ja eilen sai myös infarktin. Hän on San Josessa sairaalassa aika huonossa kunnossa, emme tällä hetkellä osaa sanoa miten tilanne tulee etenemään. Pyytäisimme kuitenkin rukouksia sekä äidin että koko suvun puolesta.

Kiitos teille, jotka olette meitä lähettämässä ja kannatte meitä rukouksissa! Olette tärkeitä!

Syysterveisin, Salla, Diego, Troy, Julia ja Nic Markus

 


Riisiä vai Perunaa… vai Perunaa ja Riisiä?

Loma!  Edellisestä käynnistä Suomessa on kulunut kaksi vuotta, joten kaksi kuukautta tuntuivat melkein liian lyhyiltä ehtiäksemme tehdä kaikki, mitä halusimme tehdä, tavata ihmisiä ja levätä kunnolla. Olemme kuitenkin saaneet täysin irtaantua Costa Rican arjesta ja työstä, mikä on tehnyt oikein hyvää!

Lapset ottavat mukaansa ainutlaatuisia muistoja Suomesta. Mukavimpia tekemisiä lapsille ovat olleet uiminen ja saunominen mökillä, letut, kalastus, jalkapallo, pyöräily, mustikoiden kerääminen ja serkkujen kanssa leikkiminen. Diego on kesän mittaan vahvistanut paikallista jalkapalloseuraa pelaamalla siinä ja valmentamalla junioreita. Minä olen nauttinut juoksemalla Suomen hyvästä säästä ja lenkkipoluista. Suurkiitos vanhemmilleni, jotka ovat jälleen kerran vastaanottaneet ja hoivanneet meitä, vaikka koti onkin ollut kuin jatkuvassa pyörremyrskyssä verrattuna heidän normaaliin elämäänsä!

Kuvat:Julia mustikassa; niitä poimittiin ja syötiin paljon! Nikkis oppi ajamaan ilman apupyöriä ja olikin pyörän päällä melkein koko kesän! Troy & hauki, siihen ei kommenttia tarvitakkaan!

 

 

 

 

 

 

 

 

Varsinkin loppujaksolla olemme kiertäneet puhumassa ja yrittäneet tavata mahdollisimman monia teistäkin, vaikkei aika riittänyt läheskään siihen, mitä olisimme toivoneet. Kiitos vieraanvaraisuudesta seurakunnille ja perheille, jotka ovat ottaneet meidät vastaan!

Tällaiset kulttuurin ja elämäntyylin muutokset tuovat myös kulttuurishokkia. Se näkyy ja tuntuu erilailla, esim. Nic Markus ei suostunut aluksi syömään mitään suomalaisia ruokia, mutta pikkuhiljaa alkoivat jopa perunat maistua. Julia on puolestaan sitä mieltä, että Suomi on ihana unelmamaa, missä mikään ei voi olla huonosti. Troy taas vaatekaupassa ihmettelee, kun täältä ei saa ollenkaan normaaleja shortseja (muoti on niin erilainen). Minä ja Diego (luultavasti myös lapsetkin) yritämme saada jonkinlaisen selvyyden ja järjestyksen kahden kulttuurin erilaisista arvoista, elämäntyylistä, ja sitten vielä omasta paikastamme näissä kulttuureissa, mutta mitään loogista asetelmaa ei synny, vaan kaikki pyörii sekaisin ajatuksissa. Ajan myötä sitä kuitenkin haluaa oppia tunnistamaan ja arvostamaan kunkin kulttuurin vahvuuksia ja nauttia siitä annista, mitä milloinkin saa.

Eräs tämän matkan suurista kiitosaiheista on se, että asiat Costa Ricassa ovat menneet hyvin poissaollessamme! On ollut helpottavaa saada oikeastaan unohtaa, mitä siellä tapahtuu. Jumala järjesti niin, että siellä on nyt ollut riittävästi vastuullisia ja kykeneviä ihmisiä, niin että he ovat ongelmitta hoitaneet valtavan työmäärän lomamme aikana. Tuntuu ihmeelliseltä, että homma pyörii ilman meitä ja näkee nyt senkin, että perustamamme keskuksen historiassa ollaan astuttu yksi askel eteenpäin!

Alamme pikkuhiljaa olla valmiit palaamaan Guanacasteen. Työssämme alkaa uusi vaihe, koska muutaman viikon kuluttua käynnistyy keskuksemme ensimmäinen Opetuslapseuskoulu. Työntekijöidekin lisääntyessä on aika uusia myös rakenteita ja toimintatapoja. Odotamme innolla, mitä Jumala tulee tekemään ja miten hän tulee meitä johtamaan! Pyydämme häneltä viisautta,iloa ja rauhaa voidaksemme palvella Häntä, perhettämme ja ihmisiä Guanacastessa.

Paluuseemme ja loppuvuoteen liittyen pyydämme esirukousta seuraavien asioiden puolesta:

  • Koko perheen sopeutuminen takaisin Costa Rican kotiin, arkeen, työhön ja kouluun.
  • Työntekijätiimi; työtehtävien jako, yhteys. Että Jumala kutsuisi vieläkin lisää pitkäaikaisia työntekijöitä.
  • Minulle kykyä vetää rajoja; erityisesti haluan olla kotona lasten kanssa iltapäivisin,iltaisin ja viikonloppuisin. Kykyä osata järjestää työt niin, että se on mahdollista ja oppia sanomaan ei liian isolle työtaakalle.
  • Autot; että ne toimisivat
  • Terveys. Olemme edelleen saaneet olla kovin terveitä ja Troyn astmakin voi paljon paremmin.
  • Taloudellisen kannatuksen pysyminen tarvitsemallamme tasolla
  • Opetuslapseuskoulu. Että oppilailla olisi avoin ja vastaanottava sydän. Paikallisten oppilaiden kurssi- ja aktiomaksut.
  • Uusi kurssi teiniäideille, mikä alkaa heti palattuamme
  • Yhteistyö paikallisseurakuntien kanssa
  • Raamattuprojektin jatkuminen

Yhteys- ja kannatustiedot:

sähköposti: silva (a t) pampa.fi

rukouskirjesihteeri:Leena Kurppa, Linnalantie 5, 54500 Taavetti, 044-2552077

Kannatustili: Sampo 800016-70343483 Silvan perheen viitenro: 4404

Rahankeräyslupa: nro 2020/2011/627 Missionuoret – Youth With A Mission Finland ry ajalle 02.08.2011-02.08.2013 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuunottamatta