Category Archives: Blogi

Herätystä ja varkaita

Costa Rican Missionuorten henkilökuntaa koulutuksessa

Boa nauttii sateesta kylätiellä

Tuntuu ihmeelliseltä, että Jumala lähetti juuri meidät tänne tekemään työtään, tekemään Häntä tunnetuksi, ruokkimaan lampaitaan ja auttamaan heitä löytämään Jumalan tarkoitus ja suunnitelma. Olemme työskennelleet, rukoilleet ja odottaneet vastausta uskoen Jumalan haluavan tehdä täällä suuria asioita. Nyt kun hedelmää alkaa tulla, tulee kyvytön olo. Sitä ajattelee, että tässä maailmassa olisi monia muita paljon kyvykkäämpiä ihmisiä hoitamaan tämä tehtävä. Mutta Jumala sanoo, kuten sanoi Moosekselle: ”Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa…ja neuvon teille, mitä teidän tulee tehdä.” Varmaankin kaikkein eniten olemme kasvaneet riippuvaisuudessa Jumalaan. Ja senkin olemme huomanneet, että Jumala enemminkin kysyy:”Oletko halukas?” kuin “Oletko kyvykäs?”. Joka tapauksessa on aivan mahtavaa nähdä aitoa nälkää Jumalan puoleen, pimeydessä vaeltavien ihmisten tuleminen valoon, herätystä, muutosta, aitoa Jumalan työtä ihmisten elämässä. On etuoikeus voida todistaa tätä ja olla tässä mukana!

Syksyn tapaamisia
Syyskuukaudet ovat olleet erilaisten tapaamisten aikaa. Diego ja Kimmo pääsivät mukaan kansainväliseen Meksikon‐ konferenssiin, missä kokoontui 800 YWAM-työntekijää ympäri maailman. Elokuun lopulla meillä oli San Josessa 4 päivän koulutus järjestön kaikille tämän maan työntekijöille, vieraspuhujana oli argentiinalainen opettaja. Viime viikonloppuna olimme koolla Herediassa kaikkien CostaRican kolmen työkeskusten johtoryhmien kanssa. Tuloksena syntyi useita uusia kansallisia projekteja. Tällaiset kokoontumiset vievät aikaa ja rahaa, mutta ovat olennainen osa järjestömme luonnetta ja samalla ravitsevat meitä. Kansallisissa johtajien tapaamisissa meillä on aina jonkin verran suunnittelu‐ ja toteutusvastuuta. Näiden lisäksi olemme perheenä käyneet Herediassa joka kuukauden viimeisenä viikonloppuna lasten King’s Kids leireillä, joiden kautta lapsemme ovat saaneet kasvaa ja vahvistua uskossaan. Marraskuun leiri pidetään täällä Guanacastessa.

Keskuksen kuulumisia
Syksy on tuonut tullessaan joitakin uusia työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Noin kuukausi sitten alkoi myös uusi opetuslapseuskoulu, missä meillä on 5 opiskelijaa kolmesta eri maasta. Paikallinen A on ottanut vetovastuun kahdesta viikottaisesta lasten kerhosta, mikä on mennyt hyvin, vaikka se onkin hänelle uusi, suuri haaste. V, uusi työntekijä J ja suomalainen pariskunta vetävät opetuslapseuskoulua. Vapaaehtoisina meillä on suomalais‐ruotsalainen pariskunta ja yksi suomalainen tyttö.

Maanantaiset avoimet illat jatkavat kasvuaan ja vaikutustaan. Meillä on useita “hyviä ongelmia”, kuten se, etteivät kaikki mukanaolijat mahdu keskuksen olohuoneeseen ja ettei meillä ole tarpeeksi tuoleja tai kulkuvälineitä. Olemme kuljettaneet ihmisiä kahdesta lähikylästä, mutta nyt tuli kolmaskin kylä, mistä tulijoita olisi yli 50 joka viikko! Ihmiset myös pyytävät, voisimmeko aloittaa kokoontumisen sunnuntaisin. Puhumme siis seurakunnan perustamisesta ja se hieman pelottaa meitä. Vaikka olemme vuosikausia alueelle seurakuntaa rukoilleet, emme koskaan ajatelleet itse sellaista perustavamme. Tarvetta kuitenkin on ja nyt näyttää siltä, että seurakuntahan kokoontuvana yhteisönä on jo olemassa, se tarvitsee vain kaitsemusta ja ohjausta. Muutaman viikon päästä Diego vie bussillisen Nicaraguaan lähetysmatkalle palvelemaan köyhiä slummeissa eläviä ihmisiä. Haluamme keskuksellemme kokoontuvien paikallisten alusta asti ymmärtävän lähetystyön normaaliksi osaksi uskonelämää. Rukoilkaa kaikkien näiden uusien ja ei‐uskovien puolesta, meidän ja keskuksen henkilökunnan puolesta, jotka vedämme näitä kokoontumisia ja myös Nicaraguan matkan puolesta!

Raamattuprojektin kuulumisia
Täältä Guanacastesta alkanut Raamattujen jakaminen jokaiseen kotiin leviää muuallekin. Costa Ricassa siitä on tullut järjestömme ja paikallisten kristittyjen kansallinen projekti, jonka kautta olemme jakaneet jo melkein 90 000 Raamattua. Nicaraguan ja Panaman keskukset ovat jo aloittaneet vastaavan jakamisen omissa maissaan muutama vuosi sitten. Joulukuussa projekti aloitetaan Brasiliassa (50 miljoonaa Raamattua!!) ja ensi vuonna Dominikaanisessa Tasavallassa. YWAM:n perustajan Loren Cunninghamin haaste koko maailman kristityille on viedä Raamattu jokaiseen kotiin omissa maissaan tämän vuosikymmenen aikana. Tänä vuonna Suomessa käydessään hän haastoi myös suomalaisia viemään Raamatun jokaiseen talouteen Suomessa.

Me jatkamme jakamista tavoitteena Guanacasten 114 000 kotia. Viime viikolla saimme 3000 Raamattua lisää ja jatkuvasti baselta lähtee ryhmiä niitä jakamaan. Viime viikolla 9 nuorta oli viisi päivää kaukaisissa kylissä Nicoyan niemimaan vuorilla, missä jakoivat kävellen 350 Raamattua.

Raamattujen jaon yhteydessä tien varrella jutellaan paikallisille pojille

Varkaita ja siunauksia
Diegon ollessa Meksikossa alkoi meille ja keskukselle murtautua yöllisiä vieraita lähes joka yö. Onneksi kuitenkin joka kerta kuulimme heidän tulemisen, joten he eivät ole saaneet mitään varastettua, mutta sitkeästi ovat kuitenkin jaksaneet yrittää. Muutaman kerran olemme soittaneet poliisit, mutta he tulevat hitaasti, sireenit ja valot päällä, joten varkaat ehtivät läheteä karkuun jo ennen kuin poliisit ovat edes autosta nousseet. Joinakin öinä olemme yrittäneet itse saada heitä kiinni, mutta aina ovat päässeet karkuun keskuksen takaiseen metsikköön. Kyse on naapurikylän nuorista, jotka ovat jättäytyneet pois koulusta, eivät tee töitä ja käyttävät huumeita. Nämä nuoret ovat siis olleet rukoustemme kohteena jo kuukauden ja pyydämme, että Jumala näyttäisi, kuinka auttaa heitä. He tarvitsevat ohjausta ja työmahdollisuuksia, joita täällä on hyvin vähän. Näiden nuorten, yleisen turvallisuuden ja hyvien yöunien puolesta saa ruokoilla!

Rukousvastauksena kansaivälinen kaivosyhtiö, joka oli ostanut puolet kotivuorestamme on nyt yhtäkkiä perunut ja pysäyttänyt koko kaivoshankkeen! Toinen rukousvastaus on, että löysimme lapsillemme ensi vuodeksi suomalaisen kotiopettajan, joka vaikuttaa aivan Jumalan valitsemalta tähän tehtävään. Jumala on myös suojellut meitä pahalta dengue‐ epidemialta.

Olemme opettaneet ja opetamme tänä syksynä yhteensä neljä viikkoa eri opetuslapseuskouluissa aiheista sisäinen eheys, Jumalan isänsydän, esirukous ja evankeliointi. Pyydämme esirukousta, että voisimme olla Jumalan käytössä, kun opetamme.

Osa työnäkyämme on varustaa ja lähettää lähetystyöntekijöitä Guanacastesta maailmalle. Nicoyalainen E, joka kävi vetämämme op‐koulun Herediassa 12‐vuotta sitten päätti nyt vastata kutsuun ja lähti Argentiinaan palvelemaan Missionuorten Kings Kids työhön! Rukousvastaus ja ilo, että saimme perheillassa rukoilla hänen puolestaan ja lähettää hänet!

Kiitos taloudellisesta kannatuksesta ja esirukouksista!

Palaverissa arkkitehdin ja insinöörin kanssa

Tiimin kanssa rakennettiin kirkkoa

Aktiotouhuja

Leave a reply

Suomessa teillä on ollut lämmin ja mustikkainen kesä. Meillä lapset ovat parhaillaan kahden viikon talvilomalla, talvi on täällä tapansa mukaan vihreä, mutainen ja sateinen. Me tallomme mutaisen pihamme poikki keskukselle joka aamu ja joskus kestää iltaan asti, ennen kuin saa perässään sulkea portin ja tallata mudan läpi takaisin kotiin viettämään aikaa perheen, Jumalan ja itsensä kanssa.

Olemme keskellä seitsemän tiimin putkea. Aktiotiimit tulevat eri maista ja
seurakunnista, tiimiläiset ovat eri‐ikäisiä. Heidän kanssaan työskentelemme useissa eri kylissä; jaamme Raamattuja, pidämme lasten ohjelmaa, koulukäyntejä, nuorten tapahtumia, käytännön projekteja jne… joka päivälle on aamupalan, keskuksen siivoamisen ja oman hiljaisen hetken jälkeen täysi ohjelma. Tiimit saavat yleensä vapaata yhden päivän viikossa. Näin jatkamme elokuun alkuun. Syksyllä jatkuvat muut työt, mutta toivomme, että voimme elokuussa pitää vähän vapaata ja levatä kovatahtisen kauden jälkeen.

Vieraita Suomesta
Meille henkilökohtaisesti oli hienoa saada toukokuussa kylään kummitätini, serkkuni ja serkun kihlattu Suomesta. Saimme esitellä heille elämää CostaRicassa. Keskuksella tämän kesän erikoisuus oli se, että yksi tiimeistä tuli Suomesta! Viisi nuorta ja neljä aikuista omasta kotiseurakunnastani tulivat tänne kahden viikon aktioon. Pitkästä matkasta, aikaerosta ja kielimuurista huolimatta he jaksoivat palvella: jakaa Raamattuja, remuta lasten kanssa, opettaa naisille käsitöitä, leipoa pullaa, maalata, opettaa, askarrella, laulaa ja reissata. Avioliittomme alusta saakka meillä on ollut usko siihen, että Jumala haluaa muodostaa sillan näiden kahden maan välille, ja että suomalaisilla on täällä paljon annettavaa kuin myös costaricalaisilla Suomessa. Oli todellinen etuoikeus saada vastaanottaa suomalaisia tänne! Toivottavasti tulevaisuudessa saamme yhä enemmän ryhmiä, vapaa‐ehtoisia, opiskelijoita ja työntekijöitä Suomesta!

Rukousaiheita ja suunnitelmia
Tarvitsemme jatkuvasti rukoustukea ja olemme siitä kiitollisia. Tällä hetkellä tarvitsemme rukousta erityisesti terveyden ja turvallisuuden vuoksi. Diegolla on ollut sydämen rytmihäiriöitä, minkä vuoksi oli sairaalassakin ja kävimme San Josessa yksityisellä lääkärillä tutkimuksissa. Tulokset olivat toisaalta hyviä, toisaalta haastavia. Sydän toimii rytmihäiriöistä huolimatta normaalisti, eikä mitään vakavaa ole odotettavissa. Jatkuvat rytmihäiriöt tulee yrittää kontrolloida kofeiinin poisjättämisellä (Diego raukka!), työrytmiä rauhoittamalla, urheilemalla ja terveellisemmällä / luonnollisemmalla ruokavaliolla. Meillä on ollut myös erinäisiä henkilökohtaiseen ja perheemme turvallisuuteen liittyviä tapahtumia, minkä suhteen pyydämme rukousta.

Viime kirjeessä pyysimme rukousta Suomeen muuton edestä ja olemme nyt tehneet päätöksen jäädä tänne vuoden 2014 loppuun saakka. Haluamme olla täällä vielä ensi vuoden vahvistamassa kasvavaa keskusta, panostamassa erityisesti uusien työntekijöiden tukemiseen, Raamattuprojektiin ja keskuksen uuden rakennussuunnitelmiin. Tämän päätöksen myötä syntyi suunnitelma siitä, että otamme lapset pois paikallisesta koulusta tämän vuoden jälkeen (kouluvuosi täällä päättyy joulukuussa) ja he käyvät ensi vuoden suomalaista kotikoulua täällä ja näin jo siirtyvät suomalaiseen systeemiin ja valmistautuvat muuttoon. Haluamme etsiä ja löytää heille suomalaisen kotiopettajan, joka voi opettaa heitä ensi vuonna täällä. Tarvitsemme apua tällaisen henkilön löytämiseen, joka olisi mielellään opettajaksi opiskellut, kristitty ja halukas tulemaan tänne 10 kuukaudeksi ensi vuonna. Koska edellisestä Suomen lomastamme on jo kaksi vuotta, aiomme vuodenvaihteessa pitää muutaman kuukauden loman Suomessa ja sitten helmikuun lopussa palata tänne vielä loppuvuodeksi.

Kuvat: äitiyskurssin valmistujaiset, Raamatun opiskelua perheillassa ja aktiotiimi bussipysäkillä.

Kiitosaiheita:

Useat keskuksen avoimiin perheiltoihin osallistujista ottivat vastaan haasteen lukea Raamatun läpi vuodessa ja ovat jo sen aloittaneet.
Olemme jakaneet jo satoja Raamattuja Nicoyan pimeimmässä korttelistossa, missä on paljon rikollisuutta, alkoholismia ja huumeita, noituutta, saatananpalvontaa yms. Hengellinen ilmapiiri siellä on raskas, mutta sitäkin tärkeämpää viedä sinne Sanaa ja valoa!
Vaikka muut vakituiset työntekijät ovatkin lomalla, niin Jumala on lähettänyt meille paljon vapaaehtoisia kesäksi auttamaan tiimien kanssa.
Saimme perheeseemme kolmeksi kuukaudeksi saksalaisen vaihto‐oppilaan.
Olemme pitäneet naapurikylässä lasten kids clubia jo vuoden, mutta nyt kylän katolisen kirkon edustajat ovat innostuneet vastustamaan meitä, levittävät huhuja, että opetamme vääriä asioita, että lapset ovat huonoja katolisia, jos käyvät clubissa ja painostavat vanhempia, etteivät antaisi lasten käydä siellä. Yhtenä päivänä menimme kylään rukoilemaan ja kysymään Jumalalta, mitä Hän haluaisi meidän siellä tekevän. Koimme, että meidän tulisi vastustuksesta huolimatta jatkaa ja lisäksi etsiä mahdollisuuksia palvella käytännön asioissa tässä kylässä. Yksi meistä näki rukouksessa ison puun irtoavan maasta ja koki, että Jumala haluaa irrottaa juurineen kaiken pahan siitä kylästä ja istuttaa tilalle uusia puita, jotka voivat juurtua tervein juurin. Seuraavalla viikolla saavuimme paikalle Suomen tiimin kanssa ja kids clubiin ei tullut yhtäkään lasta! Päätimme taas rukoilla paikan ja lasten puolesta. Rukouksen jälkeen tajusimme, että vierestä oli kaadettu iso puu, minkä lehtiä oli kaikkialla. Huomasimme, että voisimme auttaa kyläläisiä haravoimalla ne lehdet. Kävimme pyytämässä haravia taloista ja aloimme haravoida. Sitten myös lapsia alkoi tulla paikalle, yhteensä 12 ja meillä oli oikein hyvä aika heidän kanssaan. Yksi kylän nainen käveli ohi kun olin haravoimassa ja alkoi päivitellä, että miten ihmeessä se iso puu nyt tuolla tavalla yht’äkkiä juurineen kaatuu. Olin aivan yllättynyt, sillä olin vain olettanut, että puu oli tarkoituksella kaadettu, mutta nainen kertoi, että se oli edellisenä viikonloppuna (muutama päivä rukouksen jälkeen) vain yllättäen kaatunut, ilman sateita tai myrskyjäkään. Kun sitten puuta katselin, tajusin että siinähän se makasi juuret pystyssä!! Se oli meille todella rohkaiseva merkki, rohkaisu jatkamaan, palvelemaan ja uskomaan siihen, mitä Jumala haluaa siinä kylässä tehdä. Nyt olemme aloittaneet myös englannin kurssin siinä kylässä.

Vaikka olemmekin hengellisesti kovassa ja pimeässä maastossa, valo leviää.
Yksityiset ihmiset ja joskus kokonaiset perheet haluavat kääntää katseensa, sydämensä ja elämänsä Jumalan puoleen, vaikka se olisi vastoin ympäristön odotuksia ja perinteitä. Taikausko on normaalia ja sekoitettua katolisuuteen. Noituutta peitellään, mutta sitä harjoitetaan ympärillämme jatkuvasti. Patsaiden, pyhimysten ja neitsyen palvonta on syvälle pinttynyttä joka perheessä ja tietenkin kääntää ihmisiä pois Jumalan tuntemisesta. Työtä siis riittää, mutta kärsivällisyys ja uskollisuus palkitaan. Jumala on voimallinen!

Allaolevat kuvat suomalaisten aktiosta:
Tiimi laulaa perheillassa, käsitöitä naisten kanssa, Raamattujen jakoa, lasten kanssa puuhaamista ja bussissa matkustamista.

Linjuri, teiniäitejä ja isovanhempien visiitti

Leave a reply

Olemme olleet Costa Ricassa jo reilun kuukauden Coloradon koulutuksen jalkeen. Nyt on kiitollinen olo siitä, että sinne pääsimme ja saimme vastaanottaa niin paljon! Nyt se on kultainen muisto kaukana täsä arjesta… tarpeeseen se tuli ja oli meille todellinen lahja!

Paluu todellisuuteen oli tällä kertaa karmaisevan kova ja nopea. Lentokentältä suoraan palaveriin kaupungissa, sieltä kotiin, missä olimme noin kymmeneltä illalla juomassa vanhempieni ja toisten suomalaisten vieraiden laittamaa iltateeta. Seuraavana aamuna kello seitsemän lapset olivatkin jo koulun penkillä ja me keskuksella täydessä työn touhussa. Ensimmäisen viikon ajan täällä oli 30 hengen nuortenryhmä työskentelemässä eri kylissä ja seuraavalla viikolla 16 hengen arkkitehti- ja insinööriryhmä tyoskentelemässä keskuksen rakennussuunnitelmien parissa. (Alhaalla olevassa kuvassa piirustus tulevasta uudesta keskuksesta.) Vanhempani olivat täällä yli kuukauden ja perhetutut kaksi viikkoa.

Kaikenlaista… keskuksen vanha linja-auto tuli kaukomyytyä Usasta käsin, joten Diego alkoi heti etsiä uutta, uudempaa ja parempaa, mallia. Uusi löytyi sitten loppujen lopuksi Yhdysvalloista sekin, joten Diego on matkustanut sinne sitä ostamaan ja ajamaan sen satamaan, mistä se lähetetään laivalla tänne ensi viikolla. Uusi bussi täyttää toiveet ja tarpeet; tarkoituksena on, että se palvelisi paikallista työtä ja työntekijöitä täällä monta tulevaa vuotta. Vielä on varainkeruu hieman kesken, rahat lähettämiseen ja verojen maksamiseen vielä puuttuvat. Halpa uusi bussi ei ole, mutta silti edullisempi ja paljon paremmassa kunnossa oleva kuin täältä hankittuna. Rahat bussin ostamiseen olemme saaneet lahjoituksina. Jumala taas kerran osoittaa uskollisuuttaan ja sitä, kuinka ennen kaikkea Hän on kiinnostunut näistäkin tarpeista ja mm. siitä, että täällä työskentelevät lähetystyöntekijät ja aktiotiimit pääsevät kulkemaan eri kyliin toimivalla kulkuneuvolla.

Äitiyskurssi
Minä olen saanut paluumme jälkeen työskennellä uuden teiniäitiryhmän kanssa. Ryhmässä on vain muutama vauvaa odottava tyttö, suurimmalla osalla on jo syntyneita lapsia. Ryhmässä on n 20 tyttöä ja he ovat olleet yllättävän osallistuvia ja vastaanottavaisia (pienessä, pölyisessä ja kuumassa huoneessa, itkevistä vauvoista ja juoksevista lapsista huolimatta). Äitini auttoi muutamassa opetuksessa ja keskuksen työntekijät ja vapaaehtoiset ovat auttaneet vauvojen hoidossa. Yhteistyökumppani joutui lopettamaan kesken kurssin, mikä itseasiassa vapautti meidät pitamään kurssia täysin vapaasti ja avoimesti kristilliseltä arvopohjalta. Esimerkiksi tänään opetin seksuaalikasvatuksesta ja meillä oli todella avoimia, hyviä keskusteluja. Tyttöjen omasta aloitteesta keskustelu suuntautui hengellisiin asioihin ja minulle tarjoutui mahdollisuus kertoa heille Jumalan pelastussuunnitelmasta. Kuvissa äitini hoitamassa äitiyskurssin lapsia ja tytöt ravintoterapiaopetuksessa.

Muita työtehtäviä
Minä olin opettamassa pääkaupungin keskuksessa evankelioinnista 15 oppilaalle 9 eri maasta. Haaste ja etuoikeus! Meidän oli tarkoitus opettaa yhdessä Diegon kanssa, mutta Diego lähtikin sitten erittäin lyhyellä varoitusajalla Usaan bussia etsimään. Tällä kertaa meidän oli helppo molempien matkustaa samalla viikolla ja rauhallisin mielin, koska tiesimme lasten olevan hyvässä hoidossa. Mummi ja pappa pystyivät pyörittämään perheen arkea hoitaen koulukyydit, ruoat ja muut arkiset kuviot! Saman viikon lopulla kylläkin iski kova mahatauti koko porukkaan ja pahiten vielä isääni, joka joutui viettämään yön Nicoyan sairaalassa pahan nestehukan vuoksi. Pääsiäsiviikon alussa saimme viettää muutaman päivän rannalla ennen vanhempieni lähtöä.

Meillä on ollut henkilökuntamuutoksia keskuksella; pariskunta, jonka piti muuttaa tänne helmikuussa, tulikin vain kahdeksi päiväksi toteamaan, etteivät voi asua tälläisissä olosuhteissa ja muuttikin kaupunkialueelle. Yksi pitkäaikaisista työntekijoistämme lopetti työt ainakin toistaiseksi. Tällä hetkellä meitä on viisi ja tiedossa kaksi uutta työntekijää tälle vuodelle. Tämä on hienoa, mutta silti tarvitsisimme pajon enemmän apuvoimia. Saamme jättää tämän tarpeen Jumalan käsiin ja jatkaa omaa palvelustamme kuuliaisina meille annettujen kykyjen ja resurssien mukaisesti. Iloitsemme suomalaisen työkaveriperheen uudesta vauvasta, joka syntyi Heredian sairaalassa ja on nyt kahden kuukauden ikäinen!

Kuvissa keskuksemme pikkupojat ja tiput sekä työntekijämme pitämässä Kids Clubia.

Jumala näyttää tekevän paljon ja nopeasti! Perheiltojen kasvu ja virallistuminen, rakennussuunnitelmien edistyminen, kyläläisten avautuminen evankeliumille, lähes päivittäiset mahdollisuudet opettaa, ohjata ja jakaa evankeliumia jne. Olemme huomanneet pääasiallisen haasteemme olevan Jumalan tahdissa ja perässä pysymisen, sen ymmärtämisen, mitä Han tekee ja siihen yhtymisen. Joskus tuntuu siltä, ettei millään pysy perässä. Niinä hetkinä, kun tuntee olevansa ajan tasalla, tulee todella etuoikeutettu ja innostunut olo, koska Jumala todellakin liikkuu ja toimii! Toisaalta suuri vastuualue on pelottava ja ainakin haastava; ison rakennusprojektin aloittaminen, ihmisten johtaminen, epävirallisen seurakunnan (perheiltojen) vetäminen, Jumalan Sanan opettaminen, monien käytännön töiden tekeminen ja organisointi, joihin ei aina tahdo aika ja kyvyt riittää. Tarvitsemme viisautta, voitelua, johdatusta ja ymmärrystä! Täydestä sydämestä kiitämme sinua, joka muistat meitä jatkuvasti rukouksissasi! Me tarvitsemme niitä!

Työhaasteiden ja kiireisen vuoden lisäksi perhearkeen kuuluvat päivittäiset koulu- ja harrastuskuljetukset, teinimaailmaan kurkistaminen esikoisen kautta, kodin kunnostus- ja korjaustöiden hoitaminen (olisi tarkoitus mm. maalata katto ennen sateiden alkamista), satunnaiset sairastelut, vapaa-ajan loytäminen ja pitäminen sekä kaikenlainen muu. Eli aika tavallista perhe-elamää – mistä myös kyllä nautimme.

Tyytyväiset kalastajat, kun olivat saaneet 16 suurehkoa kalaa Tyynellä Valtamerellä!

Uuden Vuoden Uutisia – tammikuu 2013

1 Reply

Vuoden vaihtuminen on jonkinlaisen itsearvioinnin paikka. Lapsetkin kommentoivat olevansa ”näin paljon pitempiä” kuin viime vuonna, juoksevansa ”tosi paljon nopeemmin” kuin viime vuonna ja koulussakin aina kiipeävät yhtä luokka-astetta korkeammalle. Entäs me aikuiset, mihin suuntaan me kasvamme? Olisi varmaan hyödyllistä ja asiallista asettaa uuden vuoden tavoitteet sellaisiksi, mitkä auttavat meitä kasvamaan; kasvamaan uskossa, ihmisinä, ihmissuhteissa… Siinäpä tekemistä onkin, iästä riippumatta.

VIRKISTÄYTYMÄSSÄ JA VARUSTAUTUMASSA COLORADOSSA

Me aloitamme vuoden oikein ”kasvumaalla”. On ollut suuri siunaus olla täällä Colorado Springsin Missionuorten keskuksessa koulutuksessa, mihin saavuimme pari viikkoa sitten. Itse kurssi varustaa meitä kommunikoimaan ja opettamaan paremmin, mutta lisäksi saamme nauttia monista muista asioista, kuten lasten uusista monikansallisista lähettilapsikavereista, talvesta ja lumesta (ainakin vähän). Kahdesti viikossa saamme käydä hyvässä ja ruokkivassa seurakunnassa, nautimme valmiista aterioista, hyvästä opetuksesta… Keskus on paljon suurempi kuin meidän. Täällä on tällä hetkellä noin 150 henkilöä joko varustautumassa kentälle lähtöön, ovat sieltä tauolla tai palaamassa, tai sitten kuuluvat täällä henkilökuntaan ja ovat varustamassa ja lähettämässä lähtijöitä. Keskuksella on työntekijöitä 25 eri maassa, lähinnä 10-40 ikkunassa ja muslimimaissa. Erilaisia kursseja pyöritetään sekä täällä, että kohdemaissa. Todella dynaaminen, rikas ja kasvattava ympäristö. Kampus on vanha hotelli, meidän perheellä on käytössä kaksi huonetta.

Kurssillamme on kahdeksan oppilasta: Usasta, Irlannista, Turkista, Intiasta, Thaimaasta, Azerbaidzanista… ja tietysti Costa Ricasta ja Suomesta! Opimme kulttuurienvälisestä kommunikoinnista, opetus- ja oppimistyyleistä ja tekniikoista erilaisten luentojen, esimerkkien ja harjoitusten kautta. Koko 6-viikkoisen kurssin aikana tulee myös valmistaa 12 tunnin opetus jostakin aiheesta. Diegon aihe on Jumalan isänsydän ja minun Kansojen identiteetti. Nic Markus käy keskuksen omaa esikoulua, Troylle ja Julialle ei ole paljonkaan järjestettyä ohjelmaa, mutta hyvin ovat tekemistä keksineet ja viihtyneet. On todella virkistävää olla täällä, pitää vähän taukoa normaalista rutiinista ja saada kasvaa!

COSTA RICAA UNOHTAMATTA…

Costa Ricaan palaamme 24.2. Siellä meitä odottaakin jo silloin vanhempani, kaksi muuta suomalaista vierasta ja 25 henkilön tiimi. Siitä viikon kuluttua tulee ryhmä arkkitehtejä ja insinöörejä tekemään uuden keskuksen rakennussuunnitelmia ja piirustuksia. Pääsemme tapaamaan Afrikasta palanneita DTS-oppilaita ja työntekijää. Saamme myös toivottaa tervetulleeksi uuden perheen, joka liittyy tiimiimme helmikuussa. Se, miten he päätyivät lähetystyöhön ja Costa Ricaan on ihmeellinen tarina ja kertoo aika paljon siitä, kuinka arvaamattomilla tavoilla Jumala toimii:

Kuten varmaan muistattekin, kolme-neljä vuotta sitten aloimme jakamaan Raamattuja Guanacastessa. Tilasimme Raamattuja kansainvälisen raamattuseuran Latinalaisen Amerikan toimistosta Miamista. Kun olimme joitakin tuhansia tilanneet, he kiinnostuivat projektista. Johtaja tarjoutui tulemaan yhteen meidän strategiapalavereista. Hän kyseli, että saisiko tuoda perheensä mukanaan ja tietysti sai! He tulivat kokoukseen ja vietimme heidän kanssaan reilun päivän, normaalisti esitellen työtämme, keskusta, perheen, raamattuprojektin…

Viime vuonna saimme sitten viestin, että molemmat vanhemmat olivat irtisanoutuneet ja lähteneet Uuteen Seelantiin lähetysvalmennukseen Missionuorten Opetuslapseuskouluun. Nyt joulun aikana heille tuli selväksi, että Jumala haluaa heidät Costa Ricaan, Guanacasteen, meidän keskukseen töihin! Jopa heidän 6-v tyttö sanoi, että Jumala oli hänelle unessa sanonut, että Hän vie heidän perheen Costa Ricaan. Se kokousmatka oli muuttanut heidän elämänsä, silloin he olivat perheenä saaneet lähetyskutsun pitkälti meidän perheen elämän ja esimerkin kautta. Ja meille se oli vain yksi päivä muiden joukossa, ja rehellisesti sanottuna vain yksi pariskunta satojen muiden joukossa.

Olemme kiitollisia tästä perheestä, heidän kuuliaisuudestaan, rohkeudesta ja halusta tulla palvelemaan Guanacasteen! Olemme pyytäneet Jumalaa kutsumaan ihmisiä täyttämään meidän työntekijätarpeet, niin että työmme voisi kasvaa ja vahvistua. Tässä on nyt yksi iso ja ihmeellinen rukousvastaus!

Nainen, joka oli kauan toivonut uutta Raamattua, kun vanha termiittien syömä oli hajoamassa käsiin.

Julia, Nic Markus ja kaveri antamassa Raamattua

Kylän lapset juhlimassa Nikkisen 6-v synttäreitä

TIETOJA, TARPEITA JA RUKOUSAIHEITA:

– Minulla oli voimakasta ja jatkuvaa päänsärkyä melkein kaksi kuukautta loppuvuodesta. Jouduin käymään lääkäreillä, kuvauksissa yms ja onneksi mitään vakavaa ei löytynyt. Antibiootit, migreeninesto-ohjeita, vauhdin hiljentämistä… ja nyt olen voinut paljon paremmin! Kiitos teille, jotka rukoilitte ja kiitos Jumalalle parantumisesta!

– Maanjäristysuhrien auttaminen on ollut hidasta ja vaikeaa. Viittä perhettä olemme kuitenkin saaneet auttaa, kiitos siitä!

– Meidän Basen DTS (opetuslapseusryhmä) palaa pian Afrikasta. Jumala käytti heitä siellä ja varjeli, vaikka saivatkin malariaa, lavantautia ja matojakin… Rukoillaan, että heille jokaiselle selkiintyisi tulevaisuudensuunnitelmat ja Jumalan antamat elämäntehtävät!

– Tämän matkan ja kurssin kustannukset olivat yli 6000€, mitä emme pystyneet säästämään tai ottamaan tavallisesta kannatuksesta. Lisäksi tämä on sellaiseen aikaan vuodesta, milloin pitää maksaa veroja, lasten ilmoittautumismaksuja kouluun jne. Silti saimme todistaa, miten pikku hiljaa varat tulivat, ensin lippuihin ja nyt pikkuhiljaa kurssimaksuun. Jumala on todella uskollinen ja käyttää yllättäviäkin keinoja, mutta usein meidän tulee ottaa askelia uskon varassa, kunnes näemme vastauksia. Tällä hetkellä tarvitsemme vielä 1100 € kurssimaksuun.

– Sarajärven perheen vauvan pitäisi syntyä vielä tammikuun puolella. Siunausta ja huolenpitoa koko perheelle ja Lauralle, joka uskaltautuu synnyttämään Costa Ricassa!

– Uuden, Strauben perheen, muutto ja sopeutuminen Guanacasteen.

– Rukoillaan kasvua, intoa, iloa ja palvelumieltä vuodelle 2013 ja sen tuomiin haasteisiin! Meillä näyttää työt jatkuvan tuttuun malliin: äitiyskurssi, tiimejä, basen rakentamista, syksyllä alkava seuraava DTS, Raamattujen jakoa, henkilökunnan menttorointia jne. Haluamme oman työmme tuloksena keskuksen vahvistuvan niin, että se voi tavoittaa ihmisiä, olla ponnistuslauta monille eri työmuodoille, sekä Costa Ricassa, että muualla maailmassa. Paikka, missä henkilökunnan, vapaaehtoisten, tiimiläisten ja oppilaiden on hyvä kasvaa ja palvella.

Työntekijöitä ja vapaaehtoisia basella tekemässä tutkimusta saavuttamattomista ihmisryhmistä, joista joista tiimimme adoptoisi yhden.

Tässä huomaa sen, miten tarpeellinen ja hyödyllinen teknologia on lähetystyössä!

Kiitos, että muistat meitä rukouksissasi ja kiitos taloudellisesta kannatuksesta! Odotamme innolla, mitä Jumala tulee tekemään tänä vuonna meidän kaikkien yhteisen osallistumisen kautta!

Siunausta sinulle ja läheisillesi alkaneelle vuodelle!

Salla & Diego

Troy, Julia ja Nic Markus

YHTEYSTIEDOT:

Postiosoite:PO Box 195-5200 Nicoya,Costa Rica,

Nettisivut:www.pampa.fi,

Sähköposti:silvaatpampa.fi

Rukouskirjesiht: Leena Kurppa, Linnalantie 5,54500 Taavetti, 044-2552077

Perheemme kannatustili:

Missionuoret –Youth With A Mission Finland ry

FI16 8000 1670 3434 83 viite:4404

Rahankeräyslupa nro 2020/2011/627 Missionuoret – Youth With A Mission Finland ry ajalle 02.08.2011-02.08.2013 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta

Lokakuu 2012

Leave a reply

Kiireisen kesän jälkeen oletimme syksyn olevan rauhallista aikaa, jolloin saisimme olla enemmin kotona ja perheen kesken, auttaen opetuslapseuskoulua erityisesti tulkkauksissa ja tehdä töitä tasaisen arkisesti. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun syyskuun maanjäristyksen seuraukset nopeasti täyttivät meidän kalenterin, päivät, ajatukset ja basen.

Olemme kuitenkin saaneet iloita keskuksemme toisesta DTS:stä (opetuslapseuskoulu). Hätätilasta huolimatta arki on sujunut yllättävän tavallisesti. Jatkuviin jälkijäristyksiin totutellen ja korjausprojekteja tehden perheen, keskuksen ja kylän elämä on jatkunut rauhallisesti. Lapset ovat kunnialla saattamassa loppuun kouluvuottaan ja ajatukset kohdistuvatkin jo vuodenvaihteen ja alkuvuoden tapahtumiin. Olemme saaneet useita mahdollisuuksia jakaa ja opettaa paikallisseurakunnissa henkilökohtaisesti, sekä

vierailevien opettajien kautta. Toimintaa, tekemistä, haasteita, ilonaiheita ja Jumalan tekemiä asioita on niin paljon, ettei niitä mitenkään saa tähän yhteen kirjeeseen mahdutettua. Tässä kuitenkin jotain päällimmäisiä.

Kiitos siitä, että työmme tukijoina ja esirukoilijoina annatte meille mahdollisuuden tehdä tätä työtä ja olette mukana muuttamassa Guanacasten maakuntaa Jumalan Sanalla!

Nicoyan maanjäristys 5.9.2012

Oli normaali keskiviikkoaamu. Troy oli viety koulubussille normaalisti kuuden jälkeen aamulla. Julia oli flunssainen, joten Diego jäi kotiin Julian kanssa. Nic Markuksen kanssa oli vietetty astmainen yö, joten minä lähden viemään häntä ensi-apuun hengittämään naamarilla. Olimme juuri hengittäneet ensimmäisen setin ja luimme lastenraamattua kun maanjäristys tuli. Koska täällä on aina teoreettinen mahdollisuus isoon järistykseen, ja pienempiä on aika usein, muutaman sekunnin jälkeen sitä alitajuisesti lähtee juoksemaan ja etsimään turvapaikkaa ulkoa. Kaappasin tavarat ja Nikkiksen mukaan ja olin ensimmäisten joukossa sairaalan sisäpihalla, mistä oli lukittu portti takapihalle. Yritin väkisin saada porttia auki, samalla rukoillen, kunnes minut huudettiin sisään ja osoitettiin vieressä olevaa sähkötolppaa. Tolppa heilui kuin heinänkorsi tuulessa. Juoksimme takaisin sisään, ja silloin järistys loppui. Yritin saada kädessä olevia tavaroita reppuun, mutta kädet tärisivät niin kovasti, ettei vetoketjukaan meinannut aueta.

Yritin soittaa Diegolle, mutta linjat olivat katkenneet. Muutaman sekunnin harkinnan jälkeen päätin lähteä sairaalasta, koska siellä emme olisi turvassa, jos järistys jatkuisi. Juoksimme läpi ensiapuosaston. Käytävät olivat tyhjiä. Vain vuoteilla makaavat oli jätetty oman onnensa nojaan. Sairaalan etupiha oli täynnä itkeviä, huutavia, panikoivia ihmisiä. Silloin Nikkiskin kysyi: ”Äiti, onko tää vaarallista?”. Hän oli rauhallisesti juossut perässäni, välillä vain kysyi että miksi maa liikkuu niin kovasti. Selvisimme autoon. Laitoin radion päälle ja aloimme saada tietoja suuresta Nicoyan 7,6 richterin järistyksestä. Järistyksen keskus oli noin 20 km kodistamme, eli lähempänä kuin koskaan ennen. Ajoin suoraan Troyn koululle, missä kaikki oppilaat olivat ulkona ja muutkin vanhemmat alkoivat saapua hakemaan lapsiaan. Nicoyan keskustassa oli joukkohysteria, pääsin sieltä onneksi aika helposti pois ja lähdin ajamaan kotikylään päin. Matkalla poimin kyytiin naapurikylässä asuvan naisen, joka itki lastensa vuoksi ja halusi päästä nopeasti kotiin. Ohiajaessa otimme kyytiin myös muutamia kylämme ylä-asteoppilaita. Kaikki (niin kuin mekin) halusivat päästä nopeasti omaan kotiin oman perheen luo.

Diego ja Julia olivat olleet syömässä aamupalaa ja juosseet nopeasti ulos turvaan. He olivat basella meitä odottamassa. Sanoivat, että meidän koti ja base olivat kunnossa, joten lähdimme heti ajamaan ympäri koti- ja naapurikyliä ottaen selvää vahingoista. Ihmiset olivat peloissaan ja halusivat jakaa tuntemuksiaan. Kylämme takana kohoavaan vuoreen oli tullut muutama halkeama, maanvyörymä ja kiviä oli vyörynyt jyristen alas. Kotikylässämme yhteensä 5 taloa kärsi vaurioita, useampi niin pahoja, ettei niissä ollut turvallista enää asua, muttei heillä ollut muutakaan paikkaa, joten kukaan ei muuttanut poiskaan. Ympäröivissä kylissä ja pitkin koko niemimaata vaurioituneita taloja on satoja, ehkä tuhansia. Vauriot ovat ennen kaikkia sementtitalojen nurkkien, pilareiden ja seinien halkeamia. Valtio ja kunnat yrittävät kartoittaa vaurioita ja auttaa perheitä, mutta organisaatio, resurssit ja rahat eivät riitä. Ihmiset ovat oman onnensa nojassa.

Me olemme saaneet olla mukana jo neljän talon korjauksessa. Varsinkin Diego on ollut purkamassa ja rakentamassa melkein koko ajan. Viereisissä kuvissa näkyy kuvia kahdesta talosta ennen korjausta ja sen jälkeen. Meillä on ainakin kuusi prioriteettitapausta listalla, mitkä haluaisimme korjata. Saimme lahjoituksena työkaluja. Muutama tiimi on ollut jo auttamassa. Edelleen kuitenkin tarvitsemme sekä rakentajia, että lahjoituksia. Tuhannet jälkijäristykset ovat olleet jopa hermoja koettelevampia kuin varsinainen järistys. Eilen illalla 6.6 richterin jälkijäristys taas säikäytti ja pisti juoksemaan oikein kunnolla. Olemme kiitollisia oman kotimme joustavuudesta ja kestävyydestä!

DTS – Opetuslapseuskoulu

DTS on kurssi, minkä motto on Jumalan tunteminen ja Hänen tunnetuksi tekeminen. 3 kk teoriaa täällä ja 2 kk kansainvälinen aktio. Elokuun lopussa alkoi keskuksemme toinen DTS, reilusti pienempi kuin viimevuotinen. On aika haastavaa, kun seurakunnat eivät tee lähetystyötä, eivätkä halua myötämielisesti suhtautua näin ”vaaralliseen” ohjelmaan. Ohjelmahan voi jopa johtaa siihen, että kristityt kasvavat, varustautuvat ja lähtevät levittämään evankeliumia. Ymmärrämme, että jos aiomme raivata tietä lähetystyölle Guanacastessa ja joskus nähdä paikallisseurakuntien täältä vastaavan lähetyskäskyyn, ovat nämä taistelut osa sitä taivalta. Niinpä aloitimme koulun tänä vuonna vain kolmella oppilaalla, mihin olimme ensin hieman pettyneitä, mutta nyt olemme ottaneet sen siunauksena. On ollut hienoa saada panostaa kolmeen naiseen, jotka haluavat kasvaa, palvella ja ottaa kurssista kaiken irti. He ovat olleet innokas ja helppo ryhmä, minkä eteen mielellään tekee työtä. Me autamme lähinnä tulkkauksessa ja hieman opetuksessakin. Nyt opetusta on jo seitsemän viikkoa takana ja tällä viikolla he ovat Nicaraguassa miniaktiossa. Varsinainen aktio alkaa joulukuussa ja suuntana on tänä vuonna Kenia! Koulun johtajat, Sarajärvet odottavat toisen lapsensa syntymistä tammikuun lopussa, joten he eivät itse lähde mukaan aktioon, vaan sen vetää meidän nuori 19-vuotias työntekijä Vivian! MissioNUORINA-han annamme mahdollisuuksia nuorille ja uskomme heidän kykyihinsä.

Dona (rouva) Ana, oppilaan tarina

Joitain vuosia sitten minä olin loppuun palamisen partaalla työmäärän kanssa, joten päätimme palkata baselle kokin tekemään illallisia tiimeille. Kyselimme muutamalta tuttavalta ja minulle suositeltiin naapurikoulun ruokalan kokkia. Näin Dona Ana saapui baselle ja on uskollisesti ja herkullisesti auttanut meitä jo monta vuotta! Basen ilmapiirissä hän alkoi pikkuhiljaa oppia Jumalasta, saada kunnioittavaa kohtelua, uusia ystäviä ja niin Jumala pikkuhiljaa lävisti kovan, kärsineen ja katkeran sydämen. Hänellä on todella vaikea elämäntarina, 5 lasta, paljon sairauksia yms. Basella hän on saanut kasvaa, voimistua ja alkaa nähdä elämää uusin silmin.

Tänä vuonna hän päätti hakea opetuslapseuskouluun. Ihailemme hänen rohkeuttaan ja sinnikkyyttä. Hän herää aamulla neljältä, lypsää lehmät, ruokkii siat, tekee kotona ruoat valmiiksi, kävelee 5 km baselle, osallistuu täyteen kouluohjelmaan (50 h viikossa), kävelee takaisin kotiin pesemään pyykkiä ja tekemään muita kotitöitä ja joskus kotitehtäviä. Hän itsekin myöntää, ettei se ole ollut helppoa, mutta on kannattanut. Opetus on ollut antavaa ja voimistavaa. Miniaktiossa Nicaraguassa hän sai jo pitää Raamattuopetusta kaatopaikalla asuville naisille. Afrikkaan lähtö on vielä kuin kaukainen haave, mutta hän uskoo sen toteutuvan ja haluaa tästä lähtien käyttää elämänsä johonkin merkitykselliseen, Jumalan ja muiden ihmisten palvelemiseen.

Dona Analla ei ole kouluun tai aktioon tarvittavia rahoja. Hän kerää niitä mm juustoa tekemällä ja myymällä, mutta haluamme levittää sanaa hänen tarpeistaan – ehkä joku haluaisi auttaa tästä haaveesta tulemaan totta!

Sitä sun tätä…

Loppuvuodelle odotamme vielä muutamaa maanjäristystiimiä korjaamaan taloja. Joulukuun alussa tulee koko maan Missionuoret, n 100 ihmistä tänne viikonlopuksi.

Lapsityöstä vastaava henkilö valitettavasti lopetti työt täällä, joten nyt olemme me muut vuorotellen pyörittäneet lastenohjelmaa kahdessa kylässä. Uuden, hyvän, pitkäaikaisen henkilön saaminen lapsityöhön on iso tarve ja rukousaihe!

Maanatain perhe-illat basella ovat kasvaneet kasvamistaan. Useana maanantaina meitä on sulloutunut basen pieneen olohuoneeseen yli 50 ihmistä! Samalla olemme rukoilleet, että Jumala kutsuisi jonkun perustamaan tälle seudulle seurakuntaa, koska täällä ei ole. Nyt näyttää siltä, että seurakunta on jo alkanut. Säännölliset kokoukset, missä opetetaan Sanaa, ihmisiä ravitaan hengellisesti ja ihmiset löytävät Jeesuksen pelastajana taitaa tarkoittaa seurakuntaa. Eli ehkä toiminta tulee joskus siirtymään toisiin tiloihin ja virallisen paimenen hoiviin, mutta on ollut kyllä hienoa nähdä uusia ihmisiä tulevan, vastaavan, kasvavan…

Raamattujenjako on ollut hieman hitaampaa resurssien puutteesta johtuen, mutta silti jatkunut. Tavoite 2700 Raamattua kuussa ei ole tänä vuonna täyttynyt.

Uusi äitiyskurssi odottaa viranomaisten hyväksymistä rahoitushakemukselle. Se on jo periaatteessa hyväksytty, mutta käytännössä pyytävät lisätietoja. Haluttaisiin aloittaa se mahdollisimman pian!

10.1 -22.2.2013 matkustamme Coloradoon seminaariin. Olemme hoitaneet haku, lupa ja passiasioita (huomenna menemme Nicaraguaan uusimaan minun Suomen passia) ja lähtö näyttää varmalta. Matka- ja koulutuskulujen kattamiseksi tarvitsemme kuitenkin vielä monta tuhatta dollaria, joten pienetkin lahjoitukset tammikuuhun mennessä ovat todella tarpeen ja arvostettuja!

Todistukseksi esirukouksen voimasta ja tärkeydestä meille tuli viesti eräältä ystävältä Suomesta: ” … Olin kirkossa ja konsertin aikana olin rukouksessa teidän ja työnne puolesta. Kotiin tullessani luin Facebookista uutiset maanjäristyksestä. Se oli ollut jokseenkin samaan aikaan.” On mahtavaa, vaikkei ennenkuulumatonta, että Jumala laittaa jonkun toisella puolella maapalloa rukoilemaan tiettyyn aikaan tietyn ihmisen puolesta ja tietyn tarkoituksen vuoksi. Ja todellakin: me, kotimme, työkaverimme ja työpaikkamme olivat suojeltuja ja siunattuja järistyksen aikana!

Hyvää syksyä toivottaen,

Salla ja Diego, Troy, Julia ja Nic Markus (kuvassa basen naamiaisissa)

Rukouspyyntöjä:

Työntekijöitä, koska sato on runsas ja meitä vaan muutama
Taloudelliset tarpeet
Perheet, jotka tarvitsevat apua maanjäristyksen tuhoista selvitäkseen
KIITOS oppilaistamme ja SIUNATTUA Afrikan-aktiota!
KIITOS, että saimme nebulisaattorin kotiin, mikä auttaa meidän astmahoitoja huomattavasti!
KIITOS maanantai-illoista ja paikallisten hengellisestä nälästä!
Matka Coloradoon

Yhteystietomme

Kannatustiedot

Kesa 2012

2 Replies

Pastorin rouva ja kalastajan rouva, jotka olivat mukanamme Chira-saarella valmistelemassa tiimin vierailua ja Raamattujen jakoa.

(Anteeksi, tasta tekstista puuttuvat aa:n ja oo:n pisteet… :))

ESIMERKKITAPAUS: Kello on lahes viisi. Nojailen auton renkaaseen tienpenkalla, katselen rauhallista vihreaa peltomaisemaa, muutamaa puuta pellon laidalla, kuuntelen yli lentavia lintuja, papukaijoja ja harvakseltaan ohi ajavia autoja. Rauhallista… ilmakin on jo raikkaampaa tahan aikaan paivasta. Lahistolla istuskelee tyokaverini Laura, jonka mies Kimmo kavelee auton ymparilla ja heidan 2-v. Robin poika heittelee kivia ja tutkiskelee maasta loytyvia otokoita. Hyva olla, niin tavallista kuin olla voi, silti odottamatonta. Olimme matkalla San Josesta kotiin, tyytyvaisina siihen, etta saimme kaikki asiat nopeasti hoidettua ja paasisimme kotiin jo iltapaivalla. Autokin sai reissulla kovasti tarvitsemansa uudet renkaat alleen. Sitten, alle tunnin matkan paassa perilta, auto meneekin rikki. Joku vyon alla oleva motikka, minka kiinnitysruuvi katkesi, irrotti vyot ja kaikki. Siina sitten tonotettiin tien laidassa, nelja turistilta nayttavaa ulkomaalaista. Ei ehka turvallisin asetelma, katsoin parhaaksi piilottaa arvotavarat auton uumeniin ja pysytella penkan puolella piilossa. Suunnitelmat siis muuttuivat, onnistunut keikka saikin odottamattoman kaannoksen. Sehan ei ole mitenkaan yllattavaa, silla niin kay taalla todella usein. Niinkin kay usein, etta auto menee rikki. Diego on tietysti tiimin kanssa aivan toisella suunnalla. Baselta pyydetaan hinausapua meidan toisella autolla, joka ei saavukaan ja autoa siirtaessaan pain vastoin kolaroivat sen pain puuta… Ystavat kuitenkin taas auttavat hadassa…mika sekin on todella tavallista. Mekaanikkomme jatti muut hommat ja ajoi tunnin matkan auttamaan, tai oikeastaan toteamaan, etta hinata taytyy. Ystavamme melonitilan isanta lahetti tilalta kuorma-auton hinaamaan ja isanta itse tuli hakemaan minua, Lauraa, Robinia seka basen ruokaostoksia, mita auto oli taynna. Mekaanikko, kuormurinkuljettaja ja Kimmo hoitivat auton korjaamolle, mista se aikanaan saatiin korjattuna pois. Eli kotiin kuitenkin paastiin, vaikkakin vasta pimealla. Suoraan baselle syomaan, missa lapset olivat jo odottamassa meita. Diegokin saapui tiimin kanssa. Sitten kotiin katsomaan laksyja, suihkuun, laittamaan lapsia nukkumaan. Itseakin vasytti, koska olin lahtenyt ajamaan kohti paakaupunkia klo 3 aamulla. Olin kuitenkin tyytyvainen siihen, etta keikka tuli tehtya ja etta illalla oltiin taas kaikki turvallisesti kotona omissa sangyissamme.

On tarkeaa sailyttaa perspektiivi. Muistaa, kenen kanssa kuljemme, mitka ovat tavoitteet ja huomata niiden yleensa tayttyvan, vaikka matkalla olisi minkalaista hamminkia. Ja sailyttaa luottamus ja joustavuus, kyky nauttia joka hetkesta, vaikkei asiat aina menisikaan omien tai muiden suunnitelmien mukaan. Meita on muistutettu pysymaan uskollisina Jumalalle kulkiessamme, tai kompuroidessamme, eteenpain. Jumalan ohje Joosualle: ‘Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi. Noudata tarkoin sitä lakia, jonka palvelijani Mooses sinulle antoi. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle. Silloin menestyt kaikessa mihin ryhdyt. Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin, niin pystyt tarkoin noudattamaan kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin sinä menestyt ja onnistut kaikissa toimissasi.’

Huhtikuussa 29-v serkkuni Antti-Jukka kuoli syopaan. Viimeisten 15 vuoden aikana minulta on jaanyt valiin monen monta suvun tarkeaa tapahtumaa, mutta nyt jarjestyi, niin etta pystyin matkustamaan hautajaisiin. Lapset , Diego ja tyot parjasivat itse 10 paivaa, sain kaytettya lentomailea, joten sain olla mukana ja fyysisesti lasna suremassa suvun rakkaan jasenen aikaista poismenoa. Naita elaman kaanteita on vaikea ymmartaa ja hyvaksya, mutta samalla kristillinen elamankatsomus ja taivastoivo tulevat hyvin konkreettisiksi.

Muutamia vuosia sitten Guatemalassa oli edellinen Missionuorten Meksion ja Vali-Amerikan konferenssi. Taalta Guanacastesta meita oli vain Diego ja mina, mika olikin koko keskuksemme silloin. Toukokuussa Nicaraguassa oli uusi vastaava konferenssi ja nyt Guanacasten basea edusti 22 henkiloa!!! Oli hienoa nahda sillakin tavalla tyomme satoa. Mukana oli henkilokunta, vapaaehtosia ja kaksi paikallista perhetta, jotka ovat tiiviisti mukana tyossamme taalla, vaikkeivat ainakaan viela virallisesti tyontekijoita. Konferenssissa saimme tavata muiden maiden tyontekijoita (yht n. 300) ja vastaanottaa virkistavaa opetusta.

Diego ja tiimilaiset evastauolla remontoimansa poliisilaitoksen kuistilla. 8 kylaa kattava poliisilaitos oli ennen remonttia terveysministerion sulku-uhan alla.

Toukokuun lopulla aloitimmekin sitten taman kesan tiimikauden. Meilla oli kolme tiimia putkeen, edellinen lahti 1.7. Oli perheryhma, nuorten ryhma ja nuorten aikuisten ryhma. Kaikki omanlaisiaan ja tekivat vahan erilaista tyota, mutta kaikki suureksi siunaukseksi paikallisille kylille, ihmisille ja meillekin. Tana vuonna meilla on enemmin hyvaa henkilokuntaa, eli kaytannon tyot ja jarjestelyt, jopa tulkkaukset ovat meille henkilokohtaisesti nykyisin helpompia. Diego edelleen kuskaa bussilla tiimeja joka paiva ja on heidan kanssa oppaana ja tulkkina. Minun jokapaivainen tehtavani on hakea lapset koulusta. Lisaksi teen basella ja tiimien jarjestelyissa mita tahansa tarvitsee tehda, valilla kaytannon toita, valilla logistiikkaa.

Baselle tana kesana rakennetut mokit

Heinakuun 2 ensimmaista viikkoa lepaamme tiimeista ja lapsillakin on koulusta lomaa. Sitten jatkamme viela kuukauden tiimien kanssa. Viime viikolla ajoimme perheena aivan Costa Rican etelakarkeen, luonnonkauniille ja –rikkaalle Osan niemimaalle. Niin.. ajettiin – ja silla uudella autolla! Saimme ne tarvittavat verorahat, vaikkakin lainaan silla tavalla, etta kun saamme vanhan auton ja perakarryn myytya, niin on sovittu etta laitamme ne rahat sitten Raamattuihin ja basen rakennukseen. Aika hieno kiertokulku ja rukoilla saa, etta saataisiin ne myytya mahdollisimman pian!

Heinakuun lopulla meilla on kansallisen tason johtajien kokous, ja elokuun lopulla henkilokuntavalmennus koko Costa Rican Missionuorten tyontekijoille. Tarkoituksena erityisesti uusien ja nuorten tyontekijoiden varustaminen. Naihin tapaamisiin voi rukoilla viisautta ja johdatusta! Elokuun 30. pv alkaakin sitten keskuksemme toinen opetuslapseuskoulu, DTS! Rukoilemme taas Jumalan valitsemaa kansainvalista opiskelijaporukkaa ja erityisesti paikallisia oppilaita. Paikallisten haasteena on saada kannatusta, joten jos joku teista kokee sydamellaan sponsoroida paikallisen oppilaan koulutusta, meihin voi ottaa yhteytta. Tavoitteena on voida antaa ainakin 200 dollarin avustus, tai alennus, jokaiselle paikalliselle oppilaalle, mutta sen rahan on tultava ulkopuolisista lahjoituksista.

Olemme jo viime kesasta asti rukoilleet ja miettineet suunnitelmiamme. Viimeiset 3 vuotta olemme etsineet mahdollisuutta lisakoulutukseen, mutta oikeata aikaa ja paikkaa ei nayttanyt loytyvan. Matkustaminen on hankalampaa nykyisin hintojen ja lasten koulunkaynnin vuoksi. Olemme kuitenkin loytaneet 6 viikon kurssin Yhdysvalloista, joka vastaa tarvettamme, toiveitamme ja toimii lastenkin kannalta; olemme siis hakemassa ensi tammi-helmikuuksi Coloradoon opiskelemaan. Matkustaisimme sinne koko perhe, silla lapsilla on silloin kesaloma. Kurssin nimi on Teaching and Ministry Development Seminar, ja se valmistaa meita erityisesti opettamaan. Kurssi antaa ihan kaytannon taitoja ja valineita, mutta lisaksi odotamme hengellista “tankkausta”, eroa normaaliin tyorutiiniin seka nayn ja kutsumme hienosaatoa. Paikka on University of the Nations -kampus, missa pyorii useita kursseja samaan aikaan ja siella on kaltaistamme vakea monista eri maista. Olemme vasta aloittamassa hakuprosessia, mutta halusimme jakaa asian jo nyt kanssanne, jotta voitte rukoilla sen puolesta ja tama tulee myos taloudellisesti vaatimaan normaalia suurempaa kannatusta. Niinpa taman paatoksen myota selviintyi sekin, etta emme nyt ainakaan tana, emmeka varmaan ensi vuonnakaan matkusta perheena Suomeen.

Tana iltana oli basella joka maanantain tapaan perheilta. Se on avoin kaikille basen vierailijoille ja tyontekijoille, mutta myos kylalaisille. Meita oli tanaan aika vahan, mutta ilta oli todella hieno. Diego opetti Joosuan kirjasta, sitten juteltiin, kyseltiin rukousaiheita, rukoiltiin ja syotiin kakkua. Saimme ensimmaista kertaa kuulla kylalaisen suusta sen, minka kylla olemme ennenkin tienneen olevan totta, mutta oli mahtavaa kuulla se joltain paikalliselta! Han sanoi, miten on huomannut, etta kaikki baselle tulevat ihmiset eri maista aina rukoilevat taman paikan, kylan ja ihmisten puolesta, ja etta miten selvastikaan ei ole sattumaa, etta kyla on kehittynyt, ryhdistaytynyt, muuttunut ja organisoitunut viimeisten vuosien aikana!!! Niin se on. Mita toiset ehka nimittaisivat sattumaksi, tai omaksi saavutukseksi, tai hyvaksi onneksi, me kutsumme JUMALAN SIUNAUKSEKSI, RUKOUSVASTAUKSEKSI, NAYTOKSI SIITA, ETTA JUMALA ON KIINNITTANYT KATSEENSA JA SYDAMENSA TAHAN KYLAAN!!!! Nama ovat niita taman tyon palkitsevia hetkia! Kunpa muutkin kylalaiset tulisivat samaan johtopaatokseen, silla se oli ainakin haastanut taman ihmisen etsimaan Jumalaa henkilokohtaisesti.

Tana vuonna tulee 7 vuotta tayteen siita, kun kuskasimme omat henkilokohtaiset kamppeemme tanne Herediasta ja aloitimme tyon taalla. Sita myota taalla on kaynyt satoja, tai ehka tuhansia ihmisia monista kymmenista eri maista. Ja he ovat kaikki tulleet siunaamaan ja kylvamaan. Ne eivat ole turhia anteja. Ja suurin osa niista ihmisista jatkaa rukouksiaan kun lahtevat taalta pois. Ja lisaksi lahes kaikki, jotka tanne tulevat, ovat lahetettyja, eli heilla on kannatusrengas kotonaan rukoilemassa heidan puolestaan seka sen tyon puolesta, mita tekevat, ja samoin taman paikan puolesta. Eli oikeastaan sen joukon maara, joka on rukoillut meidan kylan ja kylalaisten puolesta on rajaton ja kasvaa koko ajan. Se on mahtavan voimakas joukko, joka murtaa lapi pimeyden ja vihollisen suunnitelmien. Uskomme, etta sato tulee olemaan mahtava, etta tama on vain alkutaivalta! KIITOS rukouksistasi!

Toivotamme sinulle ja laheisillesi siunattua ja aurinkoista kesaa!

Lomalaiset etela-Costa Ricassa

Huhtikuu 2012

1 Reply

Viime kirjettä kirjoittaessani olimmekin Usassa. Se oli toisaalta kiireinen ja hedelmällinen työmatka ja toisaalta täynnä yllätyksiä. Meitä kutsuttiin talosta toiseen syömään, vietiin hienoihin paikkoihin ja hemmoteltiin monella eri tavalla. Suurin yllätys oli erään perheen luona, joka kutsui meidät syömään ja sitten ruoan jälkeen pyysi autotalliin. Siellä oli meitä odottamassa iso, hieno auto rusetti ovessa! Auto on kallis luksusauto, liian hieno meidän tarpeisiin, mutta silti vahva ja turvallinen lava-auto, mikä kyllä auttaa esim materiaalien tai Raamattujen kuljetuksessa. Samalla se on Diegon unelma-auto. Aisasta ei oltu mitenkään puhuttu etukäteen näiden ihmisten kanssa, he olivat vain kokeneet Jumalan kehottavan heitä antamaan “ylimääräisen metsästysautonsa” valtakunnan työhön.

Suunnitelmat muuttuivat sitten niin, että Diego ja Troy pääsivät unelma isä-poika-matkalle ajamaan Meksikon ja Väli-Amerikan läpi Costa Ricaan hienolla autolla. Minä, Julia ja Nic Markus lensimme kotiin. Miesten ajomatka kesti 12 päivää, eikä ihan kivutta, mutta silti Jumalan suuren suojeluksen alla kaikista riskeistä huolimatta pääsivät onnellisesti kotiin. Auto on nyt täällä, mutta voidaksemme sen rekisteröidä tänne, tulee siitä maksaa todella kallis vero. Meillä ei ole rahoja niiden maksamiseen, joten auto odottaa kunnes Jumala vastaa myös tähän tarpeeseen. Meillä on vanha auto ja perävaunu myynnissä, se auttaisi verojen maksamisessa huomattavasti. Kun joskus pystymme maksamaan verot, tulee auton arvo täällä olemaan moninkertainen, joten kaikenkaikkiaan koko juttu tulee kannattavaksi. Eli tämän vero-asian puolesta saisi kyllä rukoilla!

Troykin ehti takaisin juuri ajoissa, sillä paluun jälkeen seuraavana päiväna alkoi uusi kouluvuosi. Nic Markuskin on nyt ollut joka päivä tarhassa, pitkistä matkoista ja aikaisista herätyksistä huolimatta on jaksanut ja ollut innostunut.
Meilläkin alkoi uuden työvuoden järjestelyt ja haasteet Opetuslapseuskoulun valmistumisjuhlan myötä. Basen henkilökuntaan liittyi kaksi nuorta paikallista naista ja lisäksi meille tuli helmikuussa kaksi 3-kk vapaaehtoista, eli nyt ensimmäistä kertaa meillä on ollut jopa 10 henkilön tiimi! Se on mahtava asia, kun muistelee, miten monta vuotta olemme olleet käytännössä yksin, eikä työtehtäviä ole pahemmin voinut jakaa tai delegoida. Nyt on ollut haasteena johtaa ja oppia toimimaan isommassa tiimissä, jakaa tehtäviä ja myös valmentaa uusia ja nuoria työntekijöitä (mistä olen huomannut nauttivani kovasti). Nyt meillä eri ihmiset vastaavat esim lapsityöstä, Raamattujenjakoprojektista, koulutuksesta, tiimeistä jne vaikka kaikki työskentelemmekin läheisesti yhdessä.

Diegon äidin kunto huononi pian sen jälkeen, kun Diego palasi matkalta. Hänen toinen amputoitu jalantynkä tulehtui, siitä seurasi viikkokausia kestävät kovat kivut ja viimein jalan uusi amputoiminen. Leikkaus meni hyvin, mutta muutama päivä sen jälkeen yleiskunto ja sydän pettivät ja hän kuoli kaikkien 11 lapsen läsnäollessa San Josen sairaalassa.
Hautajaiset täällä järjestetään heti kuoleman jälkeen. Doña Victoria kuoli perjantai-iltana n. klo 10, koko yö hoidettiin papereita ja palkattiin hautaustoimisto hakemaan ja valmistamaan ruumiin, sekä kuskaamaan sen Guanacasten kotiin, mihin se saapui n. klo 11 lauantai-aamuna. La-aamuna aikaisin kuskattiin baselta pöytiä, tuoleja, kattiloita yms Diegon äidin kotiin, ostettiin valtava määrä ruokaa (riisiä ja kanaa), mitä alettiin naapureiden ja kyläläisten avustuksella valmistaa heti. Heti kun sana hänen kuolemastaan levisi, ihmisiä alkoi tulla paikalle. Kaikki sukulaiset, kyläläiset, naapurikyläläiset, lasten ja lastenlasten tuttavat… satoja ihmisiä tuli, katseli ja suri ruumista, istuskeli kuisteilla ja pihalla. La-iltana Diego järjesti tilaisuuden, missä oli musiikkia ja pastori puhui. Surutilaisuuden sijalta se oli enemminkin juhla, antaen kiitosta Jumalalle hänen elämästään. Monet ihmiset jäivät vielä koko yöksi valvojaisiin.
Su-aamuna klo 7 lähdettiin kantamaan arkkua saattueessa hautausmaalle, mikä on n. 5 km päässä. Kaikki vuorotellen kantoivat arkkua. Hautausmaalla pastori piti pienen puheen, annettiin viimeiset jäähyväiset ja ruumis laskettiin jo edellisenä päivänä valettuun hautakammioon ja muurattiin samantien kiinni. Näin erilaiset voivat olla tavat ja traditiot eri kulttuureissa!

Diegolle koko äidin sairastuminen on ollut aika väsyttävä ja vaativa prosessi viime vuodesta asti. Vaikka sisaruksia on paljon, hänellä on vastuunkantajan osa perheessään, joten hänen oletetaan tekevän päätökset, tukevan sisaruksiaan ja hoitavan käytännönjärjestelyt ja kustannukset. Kun kaikki oli vihdoinkin ohi, Diego on ollut väsynyt ja pitänyt myös vähän etäisyyttä baseen ja työkuvioihin, sen verran kuin mahdollista.
Katolisessa kulttuurissa kuoleman jälkeen rukoillaan sielun puolesta ko ihmisen kodissa 9 päivän ajan kuoleman jälkeen, sitten kerran kuukaudessa ja lopulta kerran vuodessa. Siinäpä ero meidän uskoon! Kuoleman jälkeen on liian myöhä muuttaa kohtaloaan. Iloitsemme siitä, ettei ole epäilystäkään Diegon äidin viettävän ikuisuutta taivaassa. Katoliset naapurit kuitenkin kyselivät ja kaipailivat rukouksia, joten Diego kutsui heidät äitinsä kotiin iltapäivisin 9 päivän ajan lukemaan ja opiskelemaan Raamattua yhdessä. Se oli siis heino mahdollisuus jakaa Sanaa naapureille ja tuttaville ja siitä tuli oli osa Diegon surutyötä.

Kuukausi sitten vahnempani Suomesta tulivat tänne. He ovat lähinnä ottaneet osaa meidän arkikuvioihin, vaikka pääsiäisviikolla pääsimmekin rantalomalle muutamaksi päiväksi. Isäni on remontoinun tiskipöytää, hoitanut hevosta, kuskannut lapsia ja auttanut vaikka missä projekteissa. Äiti on opettanut kylän naisille käsitöitä, valmistanut vauvantarvikepaketteja, tiskannut, leiponut, järjestellyt, hoitanut sekä kyvänyt kukkia yms. Lapsille ja meille kaikille on ollut iso siunaus, että he ovat jopa kuukauden täällä!

Kevät etenee pidemmälle ja meille tulee tasaiseen tahtiin tiimejä 1-2 viikoksi kerrallaan. Toukokuussa olemme menossa Nicaraguaan koko Väli-Amerikan Missionuorten tapaamiseen koko basen kera. Sen jälkeen aloitan uuden äitiyskurssin. Syyskuussa alkaa uusi 5-kk opetuslapseuskoulu. Kovasti toivomme, että tähän kouluun saisimme eurooppalaisiakin oppilaita, ja edes yhden suomalaisen! Rakentaminen ei ole vielä käynnistynyt, suunnitteluvaiheessa olemme edelleen.

Yksi uusi työmuoto tälle vuodelle on oman kylän koululaisille järjestetty ohjelma, missä autamme heitä opiskelemaan, tekemään läksyjä ja valmistautumaan kokeisiin. 20% pienen koulun oppilaista jäi luokalle viime vuonna, joten vaikkei meillä (vielä) ole virallista opettajaa työntekijänä, ajattelimme että omilla tiedoillamme ja lapsia tukemalla voimme kyllä heitä auttaa edistymään koulussakin. Eräs työntekijämme otti mm projektikseen opettaa 12-v tyttöä lukemaan, joka on jäänyt luokalle 2 kertaa ja on nyt kolmannella luokalla. Ei opettajalla eikä perheillä ole kiinnostusta auttaa näitä lapsia etenemään ja kehittymään.
Viime vuonna saimme myös Suomesta 1000 € lahjoituksen samaiselle koululle. Nyt lukuvuoden alussa ostimme lapsille koulukirjat (ensimmäinen kerta kun he saavat kirjat), joillekin koulupukuja ja -kenkiä, sekä vapaaehtoiset ovat rakentaneet kouluun sisäkaton, mikä viilentää luokkahuonetta paljon ja nyt saattaa jopa kuulla puhetta sadekuuronkin aikana. Uskomme, että Jumalalla on varattuna näille lapsille hyvä tulevaisuus, sen takia heihin ja kouluun tulee sijoittaa.

Kiitos esirukouksista ja taloudellisesta kannatuksesta, molemmat ovat meille tärkeitä ja niiden kautta olet osallistunut kaikkeen, mitä teemme! Siunausta sinulle ja perhellesi; toivomme, että pääsiäisen ilosanoma, elävä Kristus, joka antaa syntimme anteeksi, voisi tuoda elämääsi iloa, toivoa ja tarkoitusta!

Hovikuvaaja: Erkki Kurppa

Yhteistiedot:

postiosoite: PO Box 195-5200 Nicoya, Costa Rica,

nettisivut: www.pampa.fi,

sähköposti: silvaatpampa.fi

rukouskirjesiht:Leena Kurppa, Linnalantie 5, 54500 Taavetti, 044-2552077

perheemme kannatustili:

Missionuoret –Youth With A Mission Finland ry

FI16 8000 1670 3434 83 viite: 4404

Rahankeräyslupa nro 2020/2011/627 Missionuoret – Youth With A Mission Finland ry ajalle 02.08.2011-02.08.2013 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuunottamatta

2012 Opetuslapseuskoulu DTS

Leave a reply

Armon Vuonna 2012…

Leave a reply

Vietimme joulua ensimmäistä kertaa aivan yksin perheenä. Reilun viikon ihan oikeasta joululomasta nautimme kovasti, vaikka se loppuikin lyhyeen heti uuden vuoden alettua. Saimme kuitenkin levättyä ja kerättyä voimia syksyn työrupeaman jälkeen. Lapset nauttivat hyvin ansaitusta kesälomasta mm pyöräillen ja meille annettua varsaa hoitaen.

Tässä muutama raportti syksystä:

Diegon äiti sai kaikenkaikkiaan kolme infarktia ja oli sairaalassa yhteensä noin kuukauden. Se oli rankkaa koko suvulle, koska toivoa ei ollut. Lääkärien mukaan hänen ei olisi pitänyt selviytyä. Diego ajoi parin päivän välein San Joseen sairaalalle, oli koko suvun tukipylväs ja samalla päivittäin kielsi kotikylän yli-innokkaita haudankaivajia aloittamasta toimiaan. Hän itse ei kokenut, että vielä on äidin aika lähteä ja niin siinä kävikin. Olimme vierailulla jättäneet sairaalaan tajuttoman isoäidin, joka ei pystynyt puhumaan, nielemään eikä avaamaan silmiään ja seuraavana päivänä kuultiin, että hän olikin noussut istumaan ja pyytänyt käsityötarvikkeita, kun jotain pitäisi tehdä, kun on niin tylsää. Suvun toiveen mukaan saimme abuelan kotiin vielä jouluksi, uudenvuodenaattona pidimme juhlan hänen kunniakseen. Elimistö on kyllä aika lopussa, joten emme tiedä onko kyse enää viikoista, kuukausista vai jopa vuosista. Tällä kertaa Jumala teki kyllä ihmeen hänen parantamisessa, mikä sekä yhdisti koko sukua, että vahvisti kaikkien uskoa.
Marraskuun lopulla ajoimme koko perhe Hondurasiin Missionuorten keskukseen opettamaan viikoksi aiheesta lähetystyö ja evankeliointi. On mukavaa matkustaa ja tehdä työtä yhdessä lasten kanssa, vaikka paluumatkalla sairastuimmekin mahatautiin.
Keskuksemme DTS-kurssi aloitti aktion joulukuun alussa jakamalla Raamattuja kalastajakylässä lähellä Nicaraguan rajaa. Sen jälkeen teimme kovasti töitä erilaisissa rahankeruuhankkeissa ja näimmekin ihmeen siinä, miten Jumala täytti heidän taloudelliset tarpeet ja joulun maissa he todellakin lensivät aktioon Argentiinaan, missä ovat edelleen. Koulun päättöjuhla on 4. helmikuuta. Olemme Jumalalle erityisen kiitollisia tästä ensimmäisestä koulusta, sen vetäjistä, oppilaista ja opettajista; siitä kasvusta, minkä olemme oppilaissa nähneet.
Joulukuussa vastaanotimme jo toisen kerran koko Costa Rican Missionuoret, reilut 100 ihmistä viikolopuksi Guanacasteen. Yhdessä grillasimme, kävimme rannalla, rodeossa ja vaelluksella.
Ennen joulua saatoimme päätökseen taas yhden kurssin nuorille äideille. Tämän syksyn kurssin vahvuus oli todella hyvä pienyritysvalmennus, kun löysimme hyvän vapaaehtoisen kouluttajan ja oppimateriaalin. On mahtava nähdä tyttöjen “heräävät henkiin”, innostuvan ja alkavan unelmoida kun ymmärtävät, että elämällä (Jumalalla) on sittenkin heille tarjottavaa, he voivat pärjätä, he saavat unelmoida ja niistä unelmista voi tulla totta.

Tontti

Viime kirjeessä kerroimme uudesta tontista. Nyt se on ostettu ja suunnittelutyötä on tehty arkkitehdin kanssa. Kuvissa uusi tontti ylhäältä ja alhaalta päin, sekä rakennussuunnitelmat. 3:n harmaalla merkityn rakennuksen rakentaminen alkaa ehkä jo helmikuussa! Tarvitsemme ja keräämme lahjoituksia näiden rakennusten lisäksi mm vesipumppuun ja -suodattimeen, keittiökalustoon ja työkaluvaraston rakentamiseen. Vapaaehtoisia rakentajia vastaanotamme mielellään!

Vuosi 2012

Tämä vuosi tulee näyttämään meille seuraavanlaiselta:

Kevät: rakentamista, muutama tiimi, toukokuussa Missionuorten Väli-Amerikan konferenssi Nicaraguassa, äitiyskurssi, Raamattujen jakoa
Kesä: tiimejä ja vapaaehtoisia

Syksy/talvi: Syyskuun alussa alkaa seuraava DTS (Opetuslapseuskoulu).

Raamattuprojekti jatkuu. Vuodenvaihteessa jaettuja Raamattuja oli 15 000. Eli tavoitteestamme puuttuu vielä 79 000. Helmikuussa maahan saapuu seuraavien 20 000 Raamatun lähetys. Henkilökunnassa työskentelevä Yojhanna on vastuussa Raamattuprojektista, vaikka tänä vuonna hän onkin 3 kk poissa, kun menee Chileen raamattukouluun.

Kun keskuksemme on kasvamassa ja kehittymässä, näemme tulevina vuosina oman painopisteemme olevan henkilökunnan kehittämisessä, nuorempien johtajien varustamisessa, rakenteiden organisoimisessa, suhdeverkostojen luomisessa, oman hallituksen ja johtotiimin sekä kansallisen johtotiimin kanssa työskentelemisessä. Lyhyesti sanottuna työn eteenpäin viemisessä ja vahvistamisessa.

Minä palvelen myös Heredian basen hallituksessa ja meitä molempia pyydettiin Yhdysvalloista käsin toimivan “Changing Lives in Costa Rica” järjestön hallitukseen. Tämän järjestön kanssa olemme tehneet yhteistyötä Guanacastessa jo useamman vuoden.

Nyt, tammikuun loppupuoliskon, olemmekin USAssa. Changing Lives in Costa Rica ja muut ryhmät toivat meidät tänne. Vierailemme seurakunnissa, kerromme työstä, valmennamme Costa Ricaan meneviä ryhmiä ja vapaaehtoisia yms. Tapasimme mm. David C Cook -järjestön johtajan, joka lupautui toimittamaan meille Raamattujen mukana jaettavaksi sarjakuvakirjasen Jeesuksen elämästä ja mahdollisesti Uuden Testamentin selitykset paikallisille seurakunnille. Viemme myös Costa Ricaan kirjoja, mitä on lahjoitettu keskuksemme kirjastoon.

Olemme reissussa lasten kanssa, heillähän on nyt kesäloma. Lapset pääsivät jo näkemään lunta ja jopa pulkkamäkeen, mikä ylitti kaikki matkaodotukset. Palaamme Costa Ricaan 30.1.

Kiitos yhteistyöstä vuonna 2011! Arvostamme sitä, että olet mukana ajatuksissa, rukouksissa, lukemalla kirjeitä, kannattaen tai millä tahansa muulla tavalla!

Syksy 2011

Kaksi kuukautta on kulunut siitä, kun saavuimme Suomesta. Nopeasti pääsimme kiinni työ- ja koulurytmiin. Suomessa olo ei onneksi vaikuttanut ainakaan negatiivisesti Troyn ja Julian kouluun, numerot vain nousivat ja itsenäinen työskentely Suomessa oli tuottanut parempaa jälkeä kuin kavereilla täällä.

Paluumme jälkeen olemme mm rakentaneet vessoja kylärakennukselle kylän naistenryhmän voimin, työstäneet naapurikylän klinikan apteekinrakennusprojektia (valtio maksaa farmaseutin palkan ja lääkkeet, meidän pitää rakentaa ja varustaa tilat) ja aloitimme uuden kurssin teiniäideille.

Tällä hetkellä on meneillään vuoden pahimmat sateet. Olet ehkä kuullut uutisissa Väli-Amerikan sateista ja tulvista. Costa Ricakaan ei ole säästynyt kuolonuhreilta, tuhoutuneilta teiltä ja rakennuksilta, vaikkei tilanne olekaan yhtä paha kuin pohjoisemmissa maissa. Aurinkoa ei ole näkynyt muutamaan viikkoon, sadetta tulee yötä ja päivää. Olemme erityisen onnellisia Suomesta tuodoista Nokian kumisaappaista ja kuivausrummusta!

DTS

1. syyskuuta alkoi 5-vuotiaan lähetyskeskuksemme ensimmäinen virallinen kurssi. Missionuorten “peruskurssi”, DTS, eli Discipleship Trainin School, eli Opetuslapseuskoulu. Meillä on viisi paikallista oppilasta täältä Guanacastesta ja kolme Yhdysvalloista (kuvassa oppilaat ja henkilökuntaa). Haluamme koulujen olevan kanava paikallisten mobilisoinnissa kansainväliseen lähetystyöhön ja Jumala vastasi siihen lähettämällä jopa viisi paikallista ensimmäiseen kouluun! Koulu koostuu 12- viikon teoriajaksosta ja 10-viikon aktiosta. Suomalaiset Laura ja Kimmo johtavat koulua, Yojhanna auttaa henkilökunnassa ja Diego ja minä autamme tulkkauksessa ja kaikessa muussa missä tarvitsevat apua. Opetusta on ollut jo 6 viikkoa ja Diego kävi koulun kanssa viikon mittaisella aktiolla Nicaraguassa. Vierailevien opettajien ja Kimmon opetusten lisäksi olemme opettaneet Diegon kanssa aiheista lähetystyö, evankeliointi ja esirukous.

Paikallisille oppilaille kouluun tuleminen on suuri haaste. Seurakunnat eivät tee eivätkä tue lähetystyötä, joten nämä nuoret ovat todellakin tienraivaajia. Heidän kauttaan muut seurakuntalaiset ja pastorit tutustuvat lähetystyöhön ja toivomme, että se herättäisi heidät ottamaan osaa lähetyskäskyyn. Oppilaat eivät kuitenkaan saa seurakunnilta tai seurakuntalaisilta taloudellista tukea, vaan yrittävät Jumalaan luottaen ja muilla keinoin maksaa kurssi-ja aktiomaksuja. Jotkut myyvät omaisuuttaan, he pitävät myyjäisiä, myyvät jäätelöä etc. Olisitko sinä, tuttavasi tai seurakuntasi halukas tukemaan jotain näistä paikallisista nuorista, joilla on kutsu lähetystyöhön? Kurssimaksuun he tarvitsevat vielä 300 – 700€ oppilaasta riippuen ja aktio tulee maksamaan ainakin1500€. Rukouksessa olemme kysyneet Jumalalta aktiopaikkaa, jonka olimme ajatelleet olevan Väli-Amerikassa, mutta johdatus olikin selkeä Argentiinaan! Tällä hetkellä Laura ja Kimmo ovat suunnittelemassa tarkempia paikkoja ja yksityiskohtia. Voit seurata oppilaiden kuulumisia teoriajaksolta ja aktiosta internetistä facebookin välityksellä englanniksi: YWAM Guanacaste, Costa Rica.

Tontti

Jumala oli järjestänyt meille yllätyksen sillä aikaa kun olimme Suomessa. Kuten tiedätte, olemme jo jonkin aikaa yrittäneet ostaa baselle omat tilat jatkuvan vuokraamisen lopettamiseksi ja tarvitsemme kipeästi lisätilaa. Olemme etsineet muita vaihtoehtoja ja myös yrittäneet valmistella ostosopimusta vuokraamistamme tiloista. Asia on liikkunut hitaasti, emmekä ole kokeneet rauhaa muuttaa basea pois kylästämme. Sitten yllättäen Suomesta palattuamme naapurimme tuli heti ensimmäisenä päivänä tarjoamaan meille tonttia, minkä olisimme halunneet ostaa häneltä jo 6 vuotta sitten! Tontti on isompi, parempi ja paljon halvempi kuin nykyinen vuokraamamme paikka ja meillä on mahdollisuus ostaa myöhemmin lisää sen ympäriltä.

Kristillinen järjestö Yhdysvalloista on valmis ostamaan tontin, rahoittamaan rakennuksen ja siirtämään omistuksen asteittain Missionuorille kymmenen vuoden kuluessa. Hallituksemme käsitteli asiaa, teki positiivisen päätöksen ja paperit allekirjoitetaan ensi viikolla!! Tontti on 1 ha loiva rinnetontti kylätien varrella. Siinä on peltoa, kauniita puita ja upea näköala. Tämä on mahtava siunaus Jumalalta ja mahdollistaa työn kasvun, jatkuvuuden ja pysyvyyden alueella! Haaste on kuitenkin suuri. Vesijohtojen ja ojien kaivaminen, tontin aitaaminen, teiden tekeminen ja rakennusten rakentaminen tulee olemaan pitkä ja kivulias prosessi. Näkynä kuitenkin hyvät majoitus-, ruokailu-, opiskelu- ja kokoontumistilat ryhmille, kurssilaisille, perheille ja sinkuille! Jos siis haluat tulevina vuosina käyttää lahjojasi (rakennus, siivous, pihatyö, maalaus…) käytännöllisellä tavalla, niin tervetuloa talkoohommiin!

Kuvassa basen “pikkuiset” DTS-oppilaan sylissä: Nikkis, suomalainen Robin ja naapurin Genesis.

Tarpeita… ja kiitoksia!

Muutama viikko sitten auton kytkinjärjestelmä piti vaihtaa ja eilen illalla siitä meni rikki vielä neliveto. Korjauskulut ovat ylittäneet normaalin budjettimme… Toinen yllättävä meno on, että Diegon silmä pitää leikata. Siinä on auringon aiheuttama siipikalvo, mikä on kasvanut niin suureksi, että peittää sarveiskalvoa ja häiritsee näköä. Lääkäri pyysi myös ostamaan kunnolliset (=kalliit) aurinkolasit. Näiden yllättävien kustannusten lisäksi tulee joulun lisäksi vielä se aika vuodesta, milloin tulee maksaa auto- ja taloverot ja -vakuutukset, sekä lasten kouluun vuosi-, kirja- ja materiaalimaksut sekä koulupuvut. Haluamme kertoa näistä tarpeista, koska normaali kannatuksemme ei riitä näiden kattamiseen. Jos haluat auttaa, voit tehdä sen kannatustilin kautta.

Tälläisten tarpeiden lisäksi riittää kyllä myös kiitosaiheitakin: Julian ei tarvitse enää käyttää silmälaseja, näkö on täydellinen (ei ollut kyllä ennen!!). Ja Nic Markuksen selkään nopeasti kasvanut luomi ei ollut mitenkään huonolaatuinen tai huolestuttava. Viime viikkojen sairaudet, astmat, mahakivut ja mahatauditkin lääkäreissä ravaamisineen ovat nyt ohi!

Tulevien kuukausien suunnitelmia…

Tällä viikolla meillä on 16-hengen ryhmä jakamassa Raamattuja Nambi-nimisessä 400 talon kylässä. Loka- ja marraskuun jatkamme päivittäistä tulkkaus- ja tukityötä DTSän kanssa. Marraskuun viimeisellä viikolla, lasten kesäloman alettua, ajamme koko perhe Hondurasiin sikäläiselle Missionuorten keskukselle opettamaan viikoksi. Ajomatka kestää pari päivää, rukousaiheiksi turvallisuus ja auton moitteeton toimiminen. Joulukuussa DTS lähtee kaukaiseen kylään kahdeksi viikoksi jakamaan raamattuja, sitten pidämme vuotuisen koko Costa Rican Missionuorten lomaviikonlopun täällä kylässämme 16-18 joulukuuta. 19 joulukuuta DTSän olisi sitten tarkoitus lähteä Argentiinan aktioon ja me jäämme tänne, ehkäpä aloittlemaan rakennushommia.

Tätä kirjettä kirjoittaessani on vielä tapahtunut sellainen muutos, että Diegon äiti sairastui ja on ollut viime päivät sairaalassa. Hänellä oli nestettä keuhkoissa, sydämen vajaatoimintaa ja eilen sai myös infarktin. Hän on San Josessa sairaalassa aika huonossa kunnossa, emme tällä hetkellä osaa sanoa miten tilanne tulee etenemään. Pyytäisimme kuitenkin rukouksia sekä äidin että koko suvun puolesta.

Kiitos teille, jotka olette meitä lähettämässä ja kannatte meitä rukouksissa! Olette tärkeitä!

Syysterveisin, Salla, Diego, Troy, Julia ja Nic Markus