Kevätkiireitä – huhtikuu 2013

Olemme olleet Costa Ricassa jo reilun kuukauden Coloradon koulutuksen jalkeen. Nyt on vain kiitollinen olo siita, etta sinne paastiin ja saatiin vastaanottaa niin paljon! Nyt se on vain kultainen muisto kaukana tasta arjesta… tarpeeseen se tuli ja oli meille todellinen lahja!

 

Paluu todellisuuteen oli talla kertaa karmaisevan kova ja nopea. Lentokentalta suoraan palaveriin kaupunkiin, sitten ajettiin kotiin, missa olimme noin kymmenelta illalla juomassa vanhempieni ja Erkin ja Johannan (toiset suomalaiset vieraat) laittamaa iltateeta. Seuraavana aamuna kello seitsaman lapset olivatkin jo koulun penkilla ja me Diegon kanssa  basella taydessa tyon touhussa. Ensimmaisen viikon ajan taalla oli 30 hengen nuortenryhma tyoskentelemassa eri kylissa ja seuraavalla viikolla 16 hengen arkkitehti- ja insinooriryhma tyoskentelemassa basen rakennussuunnitelmien parissa. (Alhaalla olevassa kuvassa piirustus tulevasta uudesta basesta.) Vanhempani olivat taalla yli kuukauden ja perhetutut Erkki seka tytar Johanna kaksi viikkoa.

IMG_0764

 

Kaikenlaista… basen vanha bussi tuli kaukomyytya Usasta kasin, joten Diego alkoi heti etsia uutta, uudempaa ja parempaa mallia. Uusi loytyi sitten loppujen lopuksi Yhdysvalloista sekin, joten Diego on matkustanut sinne sita ostamaan ja nyt ajamaan sita satamaan, mista se lahetetaan laivalla tanne ensi viikolla. Uusi bussi tayttaa toiveet ja tarpeet; tarkoituksena on, etta se palvelisi paikallista tyota ja tyontekijoita taalla monta tulevaa vuotta. Viela on rahankeruu hieman kesken, meidan taytyy viela saada rahat bussin lahettamiseen ja verojen maksamiseen. Halpa uusi bussi ei ole, mutta silti edullisempi ja paljon paremmassa kunnossa oleva kuin tasta maasta hankittuna. Kaikki rahat bussin ostamiseen olemme jo saaneet. Jumala taas kerran on osoittamassa uskollisuuttaan ja sita, etta ennenkaikkea Han on kiinnostunut naistakin tarpeista ja mm. siita, etta taalla tyoskentelevat ihmiset paasevat kulkemaan eri kyliin toimivalla kulkuneuvolla.

ÄITIYSKURSSI SAN JOAQUINISSA

Mina olen saanut paluumme jalkeen tyoskennella uuden aitiysryhman kanssa. Ryhmassa on vain muutama vauvaa odottava tytto, suurimmalla osalla on jo syntyneita lapsia. Ryhmassa on n 20 tyttoa ja he ovat olleet yllattavan osallistuvia ja vastaanottavaisia (pienessa, polyisessa ja kuumassa huoneessa itkevista vauvoista ja juoksevista lapsista huolimatta). Aitini auttoi muutamassa opetuksessa ja basen tyontekijat ja vapaaehtoiset ovat auttaneet vauvojen hoidossa. Yhteistyokumppani joutui lopettamaan kesken kurssin, mika itseasiassa vapautti meidat pitamaan kurssia taysin vapaasti ja avoimesti kristilliselta arvopohjalta – mika on hienoa! Esimerkiksi tanaan opetin seksuaalikasvatuksesta ja meilla oli todella avoimia, hyvia keskusteluja. Tyttojen omasta aloitteesta keskustelu suuntautui hengellisiin asioihin ja minulla oli avoin ovi kertoa heille Jumalan pelastussuunnitelmasta. Kuvissa äitini hoitamassa äitiyskurssin lapsia ja tytöt ravintoterapiaopetuksessa.

 IMG_0722   IMG_0778

MUITA TYÖTEHTÄVIÄ:

Mina olin opettamassa paakaupungin Missionuorten keskuksessa aiheesta evankeliointi 15 oppilaalle 9 eri maasta. Haaste ja etuoikeus! Meidan oli tarkoitus opettaa yhdessa Diegon kanssa, mutta Diego lahtikin sitten erittain lyhyella varoitusajalla Usaan bussia etsimaan. Talla kertaa meidan oli oikein helppo matkustaa molempien samalla viikolla ja viela rauhallisin mielin, koska tiesimme lasten olevan hyvassa hoidossa. Mummi ja pappa pystyivat pyorittamaan meidan perheen normaalia arkea hoitaen koulukyydit, ruoat ja muut arkiset kuviot! Saman viikon lopulla kylla iski kova mahatauti koko porukkaan ja pahiten isaani Erkkiin, joka joutui viettamaan yon Nicoyan sairaalassa pahan nestehukan vuoksi. Paasiasiviikon alussa saimme viettaa muutaman paivan rannalla ennen vanhempieni lahtoa.

Meillä on ollut henkilokuntamuutoksia keskuksella; pariskunta, minka piti muuttaa tanne helmikuussa, tulikin vain kahdeksi paivaksi toteamaan, etteivat voi asua tallaisissa olosuhteissa ja muuttivat keskuslaaksoon. Yojhanna, yksi pitkaaikaisista tyontekijoistamme lopetti tyot taalla maaliskuun puolessa valissa ainakin toistaiseksi. Talla hetkella meita on viisi ja tiedossa kaksi uutta tyontekijaa talle vuodelle, mika on todella hienoa, mutta silti tarvitsisimme pajon enemmin tyontekijoita. Saamme jattaa taman tarpeen Jumalan kasiin ja jatkaa omaa palvelusta kuuliaisina meille annettujen kykyjen ja resurssien mukaan. Iloitsemme Sarajarven perheen uudesta Oliver-vauvasta, joka syntyi Heredian sairaalassa ja on nyt kahden kuukauden ikainen!

 

 IMG_0746IMG_0844

Kuvissa basen pojat ja tiput sekä Dona Ana pitämässä Kids Clubia.

 

Jumala nayttaa tekevan paljon ja nopeasti! Perheiltojen kasvu ja virallistuminen, rakennussuunnitelmien edistyminen, kylalaisten avautuminen evankeliumille, lahes paivittaiset mahdollisuudet opettaa, ohjata ja jakaa evankeliumia jne. Olemme huomanneet paaasiallisen haasteemme olevan Jumalan tahdissa ja perassa pysyminen, sen ymmartaminen, mita Han tekee ja siihen yhtyminen. Joskus tuntuu silta, ettei millaan perassa pysy. Niina hetkina, kun tuntee olevansa ajantasalla, tulee todella etuoikeutettu ja innostunut olo, koska Jumala todellakin liikkuu ja toimii! Toisaalta suuri vastuualue on vahan pelottava ja  ainakin haastava; ison rakennusprojekti aloittaminen, ihmisten johtaminen, epavirallisen seurakunnan (perheiltojen) vetaminen, Jumalan Sanan opettaminen, monien kaytannon toiden tekeminen ja organisointi, mihin ei tahdo aika ja kyvyt aina riittaa…

Tarvitsemme viisautta,  voitelua,  johdatusta ja ymmarrysta! Taydesta sydamesta kiitamme sinua, joka muistat meita jatkuvasti rukouksissasi! Me tarvitsemme niita!

Tyohaasteiden ja kiireisen vuoden lisaksi perhehaasteina ovat paivittaiset koulu- ja harrastuskuljetukset, koulukulujen kattaminen, teinimaailmaan kurkistaminen Troyn kautta, kodin kunnostus- ja korjaustoiden hoitaminen (olisi tarkoitus mm maalata katto ennen sateiden alkamista), satunnaiset sairastelut, vapaa-ajan loytaminen ja pitaminen jne. Eli aika tavallista perhe-elamaa, mista myos nautimme. Troy harrastaa koripalloa, jalkapalloa ja unitia. Julia tanssii ja taiteilee. Nic Markuskin on nyt paassyt ensimmaista kertaa Troyn kanssa harrastamaan uintia.

TULEVAISUUDEN SUUNNITELMIA:

Taman kirjeen myota haluamme kertoa teille vahan meidan tulevaisuuden suunnitelmistamme. Troyn syntymasta lahtien meidan suunnitelmana ja haluna on ollut asua Suomessa joskus niin, etta lapset voisivat kayda edes osan koulustaan Suomessa. Troy on nyt ikaisiaan vahan edella ja taalla Costa Ricassa juuri aloitti yhdeksannen luokan. Kaytannossa tama tarkoittaa, etta jos Troy meinaa voida kayda jotain kouluja Suomessa, sen pitaisi tapahtua lahivuosina. Eli meidan oma halumme on muuttaa Suomeen lahitulevaisuudessa, mielellaan vuoden 2014 kuluessa ja siihen etsimme nyt Jumalan varmistusta ja johdatusta. Taalla ei tyokuviot ole sellaisessa vaiheessa, etta voisimme vain ilmoittaa muuttavamme, pakata matkalaukut ja lahtea. Haluamme nahda tyon olevan niin vahvoilla, etta voimme luottaa sen jatkuvan ja kasvavan, vaikka me lahtisimmekin. Se vaatii ennenkaikkea lisaa hyvia, luotettavia ja sitoutuneita tyontekijoita. Lahtokohta on kuitenkin hyva, koska meidan nykyinen porukka on todella mahtava! Tyomaara vain on niin valtava ja meilla on viela kannettavana siita niin suuri osa, ettei voi vain olettaa muiden pystyvan jatkamaan meidan tehtavien hoitoa. Eli rukousaiheeksi se, etta Jumala hoitaisi asiat taalla niin, etta me voisimme hyvin mielin lahtea Suomeen ainakin joiksikin vuosiksi. Kaikki, jotka kuulevat asiasta kysyvat, etta mita me sitten Suomessa tekisimme. Paaasiallinen syy Suomeen muuttamiseen ovat lapset, etta he voisivat kayda suomalaista koulua ja tutustua suomalaiseen elamaan ja kulttuuriin siella asumisen kautta. Tietenkin meidan tulee siella jotenkin elaa ja ansaita elanto, vaikka talla hetkella emme yhtaan tieda miten.  Uskon haastteeme on siis luottaa siihen, etta Jumala laittaa palaset paikoilleen seka Guanacastessa, etta Suomessa, jos meidan Suomeen muutto tulee tapahtumaan. Todellakin pyydamme rukoustukea tahan haasteeseen!

Toivotamme sinullekin siunattua kevatta! Kiitos sinulle siita, etta olet mukana tyossamme taloudellisesti kannattaen ja rukouksin. Pienet viestit, mita silloin talloin Suomesta saamme postikorttien, sahkopostin tai facebookin kautta, missa sanotaan: “Olette tanaan ajatuksissani ja rukouksissani” tai “Siunausta, muistetaan teita rukouksin” tai “Olen pyytanyt ystavianikin rukoilemaan puolestanne” ovat meille turvaa tuovia energiaruiskeita! Kiitos!

IMG_0826

Tyytyväiset kalastajat, kun olivat saaneet 16 suurehkoa kalaa Tyynellä Valtamerellä!

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *