Category Archives: Blogi

Auta Jordania käymään koulua

JORDAN on 16-vuotias poika, jonka elämää olemme saaneet seurata hyvin läheisesti jo 12 vuotta. Jordan asuu isoisällään köyhyysrajan alapuolella. Taloudessa on fyysistäsairautta, mielisairautta ja hyväksikäyttöä, jotka ovat leimanneet koko suvun historian ja jokaisen sen jäsenen elämän hyvin surullisella tavalla. Suku ei tue lasten koulunkäyntiä, eikähalua maksaa koulunkäyntikustannuksia. Tiedämme, että hänelläon kapasiteettia opiskeluun, mutta epäterveellisessä kotiympäristössä oleminen ilman muuta elämänsisältöä vie nopeasti elämän vaikeuksiin. Olemme järjestäneet nyt niin, että ystävämme seuraavat ja tukevat hänen koulunkäyntiään. Jos hän käy koulua ja etenee kiitettäväsi, olemme sitoutuneet maksamaan koulukustannukset. Jordan tarvitsee yhteensä noin 900€ vuodessa koulupukuun, kenkiin, reppuun, kirjoihin, muihin tarvikkeisiin ja päivittäisiin koulukyyteihin. Haluaisitko tulla mukaan rakentamaan Jordanin tulevaisuutta? Lahjoitukset voi laittaa tavallisen kannatustilin kautta kertasummana tai kuukausittain, mutta pyydämme sinua ilmoittamaan siitämeille erikseen, jotta tiedämme erottaa tämän summan ja toimittaa sen eteenpäin.

Kun Jumala uuden auton antoi

zafira

Olemme taas saaneet kokea Jumalan ihmeellistä huolenpitoa hyvin käytännöllisellä tavalla. Kesästä asti olemme harkinneet automme vaihtamista isommaksi, koska niin usein täytyy kyyditä ylimääräisiä henkilöitä – nytkin meillä on costaricalainen Jonathan luonamme kaksi kuukautta. Olemme pitkin syksyä katselleet eri vaihtoehtoja, mutta myös epäröineet kalliimman auton hankkimista, koska vanhasta autostamme emme vaihdossa saisi käytännössä paljoakaan.

Kun olimme maksaneet junaliput Ouluun ja takaisin, menin taas nettiin selailemaan autoja ja huomio kiinnittyi äskettäin listattuun Zafiraan. Seuraavana päivänä olimme jo Lahdessa autoa katsomassa. Perheen tytär kiinnitti huomiota siihen, että olen ulkomaalainen ja kysyi mistä maasta olen. Vastasin ja kerroin, että olimme juuri tulleet matkalta Costa Ricasta ja kerroin myös vähän siitä, mitä olimme siellä tehneet. Tyttö kysyi mistä järjestöstä on kyse, johon vastasin, että YWAMstä. Tyttö ei voinut uskoa vastaustani ja silloin juoksi perheen äitikin keittiöstä paikalle.

Tyttö on harkinnut Tampereen opetuslapseuskouluun menemistä ja oli rukoillut, että juuri sinä päivänä Jumala varmistaisi jollakin selkeällä tavalla asian! Joskus Jumala vastaa vähän liiankin konkreettisesti J. Siunaus meille oli nähdä, kuinka Jumala johdattaa ja mikään ei ole sattumaa, mutta loppujen lopuksi tämä perhe päätyi vielä hyvin merkittävällä tavalla sekä alentamaan auton hintaa, että lahjoittamaan työmme tukemiseksi. Jumala järjesti meille erittäin edullisesti ja siunatusti auton, mikä toivottavasti tulee palvelemaan seuraavat vuodet hyvin sekä meitä, että vieraitamme.

 

Elämää Suomessa – huhtikuu 2015

Keväinen tervehdysIMG_6373 aurinkoisesta Lempäälästä! Talvessa ei ollut mitään valittamista, mutta kyllä kevät on tuonut iloa mukanaan, kun on päässyt pyöräilemään, kun jalkakäytävät puhdistettiin hiekasta ja Troy pääsi skeittaamaan, kun lumet ja jäät sulivat ja omin silmin näemme kirkkaansinisinä välkkyvät Lempäälää kaikkialta ympäröivät järvet, kun on päässyt pelaamaan jalkapalloa ulkokentille ja lenkkeilemään hiekkateille. Vielä kun opimme nukkumaan valoisaan aikaan, niin kyllä elämä hymyilee!

Tämä on nyt se kirje, jossa pitäisi selkeästi antaa teille kannattajille ja esirukoilijoille tietoa elämästämme, työstämme ja suunnitelmistamme täällä Suomen kamaralla. Selkeän esityksen antaminen tuntuu vaikealta, mutta kyllä elämämme jonkinlaiseen alkuun on asettunut, joten tässä on nyt tämän hetken tilanteesta:

Tampereen seutu on elävää hengellisesti; seurakuntatarjontaa ja tapahtumia on paljon. Olemme kuitenkin asettuneet paikalliseen Majakkayhteisöön Lempäälän ev.lut. seurakunnan yhteyteen. Majakka on elävä, moderni ja vapaamuotoinen seurakuntayhteisö, missä on koko perhe viihtynyt ja olemme alkaneet tutustua ihmisiin. Olemme nähneet siellä paljon terveen ja vahvan seurakunnan merkkejä. Toivomme, että saamme olla vastaanottamassa, mutta myös antamassa ja palvelemassa, rakentamassa yhteisöä eteenpäin.

Pääsiäisenä muutimme Lempäälän keskustan eteläpäähän, mistä saimme yhden huoneen, yhden vessanpöntön ja 6 m2 suuremman kerrostaloasunnon. Olemme nyt siis taas vaihteen vuoksi purkamassa laukkuja ja asettautumassa uudelleen. Tällä kertaa talomme on huomattavasti yhteisöllisempi – vai olisiko vuodenajalla sen kanssa tekemistä? Olemme jo tutustuneet useisiin naapureihin ja Nikkiksen pitäminen sisätiloissa on äärettömän vaikeaa, kun ulkona jyllää aamusta iltaan lapsijengi pihaympäristön pellolla, ojissa ja pusikossa. Jotenkin alkaa tuntua siltä, IMG_6350että nämä meitä ympäröivät ihmiset ovat nyt se meidän ensisijainen kenttämme täällä. Riemua elämään lisää vielä se, että Diego sai rumpunsa Costa Ricassa myytyä ja nyt on ostettu tilalle sähkörumpusetti sievistämään olohuonettamme. Pääasiallisia rumpaleita ovat isä ja kuopus, mutta kyllä teinitkin soittavat muilta harrastuksilta ehtiessään.

Sukulaiset eivät aivan lähellä asu, mutta heitä on mukava tavata useammin kuin kerran parissa vuodessa – varsinkin kun on upouusi serkkuvauva! Vanhempani ovat jaksaneet ajaa Lempäälään enemminkin, auttaneet käytännön asioissa ja äitini oli esimerkiksi kotona lasten kanssa, jotta me Diegon kanssa pääsimme Missionuorten henkilökuntapäiville.

NIKKIS on pahimmasta muutoksesta selvittyään sopeutunut kouluun ja itse sinne kulkemiseen mukavasti. Hän on saanut opetella ystävyyttä suomalaisiin lapsiin, mutta joutunut myös vähän kokemaan koulukiusaamisen raakuutta. Serkkujen tapaamista odotetaan aina suurella innolla.

JULIA kestää tylsiä kouluaineita ja inhottavia opettajia keskiviikkojen odotuksessa, koska silloin on musiikkia ja käsityötä, jotka ovat kaiken kärsimyksen arvoisia. Kevät on raastavaa, kun on niiiin ihania aurinkoisia kevätpäiviä ja sitten tulee niitä hirveitä tyhmiä kylmiä takatalvipäiviä. Kitara kuitenkin soi, piirustuksia syntyy ja tanssikengät kuluu…

TROY on hakenut yhteishaussa sekä suorittamaan yo-automaatioasentaja kaksoistutkintoa että paikalliseen lukioon. Kesäkuussa odottaa ripari. Vapaa-ajan täyttävät muun muassa skeittaus, koripallo ja seurakunta.

DIEGO on tunnollisesti käynyt päiIMG_6466vittäisellä suomen kielen kurssilla Tampereella. Haastavinta on löytää niitä, jotka todella harjoittelisivat hänen kanssaan, eivätkä heti vaihda kieltä englantiin. Arkitilanteiden ja –asioiden hoitaminen suomeksi ja suomalaisessa ympäristössä alkaa kuitenkin hoitua luontevasti. Helmi-maaliskuussa Diego teki 3 viikon matkan Costa Ricaan siellä olevan aktioryhmän kutsusta. Hän sai olla kuskina, tulkkina, auttaa keskuksella, jakaa Raamattuja ja nähdä ihmisiä. Diego kokee, että tulevaisuudessakin hänen tehtävänsä on edelleen tukea keskusta Guanacastessa, matkustaa sinne tarvittaessa ja olla mukana työn jatkumisessa siellä. Diego on nyt Suomessa YWAM (=Missionuorten) -lähetystyöntekijä. Hänen sydämellään on erityisesti nuorten tavoittaminen ja mobilisointi lähetystyöhön. Diego etsii mahdollisuuksia työskennellä yhdessä seurakuntien kanssa nuoria haastaen ja etsiä eri kanavia nuorten kohtaamiseen ja tavoittamiseen. Diego myös auttaa juniorien jalkapallovalmennuksessa, vaikka onkin kokenut sen vaikeaksi kielen lisäksi hyvin erilaisen valmennusmentaliteetin takia.

SALLA – Diegon saatua maassaolo- ja työluvan sekä kannatuksemme reilun laskemisen myötä meille tuli selkeys siitä, että Diego jatkaisi lähetystyöntekijänä Suomessa ja minä etsisin palkkatyötä. Henkisesti valmistauduin vaikka minkälaisen työn tekemiseen, mutta odottamatta sain paikan Ryttylästä Kansanlähetyksestä. Vaikka alun perin hain järjestöstä toista paikkaa, päädyin vastaanottamaan varainhankkijan kehittäjän työn. Järjestössä on tarvetta ja halua jonkinlaiseen kulttuurinmuutokseen ja uskonvaraisuuden lisäämiseen. Minulla on tietysti asiasta 17 vuoden kokemus sekä henkilökohtaisen että järjestön rahoituksen puolelta. Nyt olen ollut kolme viikkoa töissä. Haastetta riittää, työkulttuuri on todella erilainen, mutta koen, että tämä on Jumalan järjestämä paikka ja voin olla Hänen käytössään siinä monellakin eri tavalla. Saan olla edelleen mukana lähetystyössä; Kansanlähetyksen missio on ”Evankeilioikaa kansa evankelioimaan kansoja” ja sillä on kotimaantyön lisäksi 70 lähettiä 13 eri maassa. Minun pitkät työpäiväni ovat iso muutos koko perheelle, joten niihin tässä totutellaan. Kansainvälisen politiikan opinnot etenevät omaa vauhtiaan avoimen puolella.IMG_6362

PERHEENÄ jatkamme sen tavoittelua, mitä varten Jumala on meidät Suomeen tuonut. Emme halua jättää huomaamatta mahdollisuuksia, tehtäväämme, pakkaamme emmekä lopettaa sitä elämäntyyliä, jossa kysytään Jumalalta, kuunnellaan ja ollaan kuuliaisia palvelemaan ja tavoittamaan. Mitä kauemmin täällä olemme, sitä enemmin silmämme ja ymmärryksemme avautuvat Suomen hengelliselle tilalle ja tarpeelle – ja sitä enemmin huomaamme Jumalan tuoneen meidät tänne suurella tarkoituksella.

Olemme alkaneet kokoontua säännöllisesti Tampereella YWAM (Missionuorten) – ryhmän kanssa, joka koostuu ihmisistä, jotka jossakin vaiheessa ovat olleet jossakin päin maailmaa Missionuorten toiminnassa mukana. Tampereella meitä on paljon, joten nyt olemme kokoamassa porukkaa, rukoilemme Tampereen puolesta sillä asenteella, että ”Herra näytä mitä haluat tästä synnyttää”.

King’s Kids on yksi Suomen Missionuorten laajimmista työmuodoista. Vapuksi menemme valtakunnalliselle leirille, missä tunnustelemme paikkaamme tässä työssä. Julia osallistuu kesällä King’s Kids mini-DTS ohjelmaan, jossa kolmeen viikkoon mahtuu opetusta, opetuslapseuttamista ja aktio Pohjois-Norjaan.

Ensimmäiset mahdollisuudet suomalaisten innostamiseksi lähetystyöhön ovat jo avautuneet. Pääsiäismaanantaina saimme puhua aivan täydelle kirkolle Kangasalan Majatalo-illassa. 28.4 pidämme kotikokouksen, johon saamme vieraaksi Sarajärvet Costa Ricasta ja Etu-Aasiassa syksystä asti olleen, Guanacasten keskukselta lähteneen Vivin! Ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan, niin osaamme varautua sopivaan ihmismäärään. 18.5 pidämme Tampereella isomman ”Missio Väli-Amerikka” -illan Sarajärvien kanssa, missä jaamme työstä, haasteista ja kutsumme ihmisiä mukaan. Heinäkuuksi 2016 olemme järjestämässä 2 viikon Raamattuaktiota Costa Ricaan, tavoitteena ainakin 20 henkilön ryhmä.

Pyydämme esirukousta perheemme ja tehtävämme puolesta. Erityisesti Diegolle mahdollisuuksia ja avoimia ovia kulkemaan kutsussaan ja tavoittamaan suomalaisia! Että perheenä voisimme jatkuvasti ja edelleen olla Hänen käytössään – vaikka Costa Ricaa kaipaammekin! Pyydämme rukousta lastemme puolesta -pahimmat kulttuurishokit ja sopeutumishaasteet saattavat hyvinkin vielä olla edessäpäin. Täyteen sopeutumiseen menee vielä pitkä aika. Muutos uudenlaiseen elämään ei ole ollut helppo prosessi, erityisesti emotionaalisesti se on ollut kaikille haastavaa.

Olemme nyt lähettiurallamme jonkinlaisessa risteyskohdassa, jakso Costa Ricassa on ohi ja nyt alkaa uusi IMG_6148jakso Suomessa. Noin viiden vuoden kuluttua suunnittelemme palaavamme Costa Ricaan jatkamaan lähetystyötä siellä. Kaikilla lähettäjillä ei kuitenkaan ole kutsua lähettien tukemiseen Suomessa tai ehkä ei vain jaksa lukea kirjeitä tai jostakin muusta syystä haluaisi jättäytyä pois kannatusrenkaastamme.  Jos et halua enää vastaanottaa kirjeitämme, voit vapaasti poistaa sähköpostikontaktisi listoiltamme sähköpostikirjeen mukana tulevalla linkillä tai ilmoittamalla sen meille sähköpostilla.

Samalla  esitämme kutsun jatkamaan kulkua ja lähetystyötä rinnallamme. Tästä lähtien taloudellisen kannatuksen kerääminen kohdistuu nimenomaan Diegoon, vaikka tietysti se on osa koko perheemme tuloa. Tavoitteena on, että vähintään minimipalkka, joka mahdollistaisi ajankäytön hengelliseen työhön. Tämä ajatus onkin ollut mielessäni usein töiden aloittamisen jälkeen. Päivät ovat pitkät, lyhyet illat ja viikonloput sujahtavat nopeasti lasten kanssa ja kotihommia tehden. Aika- ja voimarajojen tullessa vastaan ensimmäistä kertaa elämässäni olen joutunut vastaamaan kieltävästi, kun pyydetään sielunhoitoa tai rukoilemaan tai naistyöhön… Tämä on minulle vaikeaa, mutta näyttää sen, miten tärkeää on, että kannatamme hengellisen työn tekijöitä ja mahdollistamme sen, että he todella voivat antaa aikansa 100% näille asioille, koska me työssäkäyvät sitä emme voi tehdä. Joten ystävällisesti kutsumme sinut tulemaan Diegon lähettäjäksi! Jos haluat jatkaa kannatustasi tai sitoutua uudeksi kuukausilahjoittajaksi, voit ilmoittaa siitä meille sähköpostitse.

Tästä lähtien sähköiset kirjeemme tulevat luottamukselliseksi, ne toimitetaan vastaanottajille sähköpostilla ja nettisivuilla niitä pääsee lukemaan ainoastaan tunnuksella, mikä toimitetaan kannattajille ja kirjeensaajille.

KIITOS KAIKILLE TEILLE, JOTKA OLETTE KULKENEET KANSSAMME LÄHETYSSEIKKAILUSSA COSTA RICASSA KULUNEIDEN 17-VUODEN AJAN TAI OSAN SIITÄ! Työ, rukoukset ja kannatus eivät ole menneet hukkaan – viimeistään taivaassa saamme tavata monia niistä, joiden elämä ja iankaikkisuus on muuttunut meidän yhteisen panoksemme kautta! Jatketaan tätä edelleen!IMG_6467IMG_6344

 

Muutto Suomeen!

 

Joulukuun alussa muuttokiire ja –stressi alkoi olla sellaista luokkaa, että tuli useamman kerran toivottua, että saisi kelattua elämää kuukauden tai pari eteenpäin. Toivoin maagisesti saavuttavamme sen hetken, että meillä olisi uusi koti Suomessa, muutto ja stressi takana, lapset koulussa ja jo jonkinlainen idea siitä, miltä meidän uusi ajanjakso elämässä näyttäisi. No nyt olemme jo hyvin pitkällä! Ei maagisin voimin, vaan Jumalalta tulleiden voimien ja Hänen siunauksensa alla.

 

IMG_5338 IMG_5361Pakkaus, hyvästely, käytännön järjestelyt ja lähtöön pääseminen oli kovan työn takana. Meillä ei ollut yhtään vapaata hetkeä viimeiseen puoleentoista kuukauteen ennen Costa Ricasta lähtöä. Monia hyvästejä jätettiin, ihmisiä nähtiin ja oli siunattua nähdä kuinka monen ihmisen elämää olimme koskettaneet, tai jotka sen ainakin ilmaisivat meidän lähtiessä. Kun lopulta selvisimme viimeisten tavaroidemme kanssa autoon ja lähdimme kohti lentokenttää, kesti vielä useampi tunti ennen kuin pääsimme lähtemään lähikylistä, niin monessa paikassa vielä pysähdyimme tai meidät pysäytettiin.

Kaikkiin asioihin, mitä tarvitsimme tai mihin olimme pyytäneet rukousta, saimme vastaukset. Koti vuokrattiin päivää ennen lähtöä ranskalais-nicaragualaiselle 4-lapsiselle perheelle, jotka halusivat muuttaa kaupungista maalle juuri sellaiseen paikkaan. Saimme tarvittavat rahat kodin korjauksiin, lippuihin, vakuutuksiin, veroihin yms. Auto on vielä myymättä, mutta se on erittäin hyvässä hoidossa siihen asti, kunnes hoitaja saa rahat kasaan sen ostamista varten. Koiratkin saivat hyvät uudet omistajat. IMG_5432 IMG_5433 IMG_5499Sitten me olimme lentokoneessa – vieläkään oikeastaan tajuamatta, että tämä ei olekaan mikä tahansa matka, vaan pysyvä muutto. Iso muutos. Uusi sivu elämässämme. Hyppy tuntemattomaan. Uusi seikkailu Jumalan kanssa. Taakse jäi Diegolle kotimaa, suku, oma kulttuuri ja kaikki tuttu. Yli 20-vuotta lähetystyössä oman kansan parissa. Minulle 17 värikästä vuotta toisessa kotimaassani. Meille kaikille koti, tutut kuviot, ystävät, kulttuuri. Ja monta rakasta ihmistä. Kyliä ja ihmisiä… niitä, joille olemme jakaneet Jumalan sanaa ja rakkautta monella eri tavoin. Kaikki muistot, itkut ja naurut. Trooppisen luonnon kauneus, kuumuus, vehreys ja hedelmät… tämä lista voisi jatkua loputtomiin. Lyhyesti sanottuna: PALJON jäi taakse! Kirjeen kuvista näkyy jotakin näistä asioista.

Vedimme hieman henkeä pitkillä lennoilla, lennonvaihdoilla ja muutamana joulupyhänä perheen parissa Luumäellä. Sitten alkoi seuraava rumba, mikä jatkuu edelleen. Eli tuhannen ja yhden asian hoitaminen Suomessa. Ilmoitukset, lomakkeet, hakemukset, verotoimisto, maistraatti, koulut, harrastukset, kielikurssit, vuokrasopimukset, vakuutukset jne. 2.1. pääsimme muuttamaan asuntoomme Lempäälään. Koko suvun ja monien ystävien avulla olemme sen saaneet sisustettua tärkeimmillä huonekaluilla. Kiitos kaikille, jotka olette meitä tässä prosessissa auttaneet! Saimme 3h+k kerrostaloasunnon – mutta mitäs se pieni tila haittaa, kun on astianpesukone ja sauna!! Näin pääsemme hyvin elämän alkuun täällä, mutta tavoitteena on muuttaa kevään aikana edes yhtä huonetta suurempaan asuntoon.

Nopeasti on täytynyt saada kiinni elämästä täällä. Lapset aloittivat koulut melkein heti. Alkujännitys oli aivan hirveä, mutta hyvin ovat siitä selvinneet. Yläkoululaiset ovat saaneet nopeasti kavereita ja viihtyneet koulussa. Nikkistä on pelottanut aika lailla ypöyksin isossa vieraassa koulussa, mutta pikku hiljaa alkaa hänkin löytämään paikkansa ja siihen tottumaan. Troy haki ja pääsi heti Tampereen Pyrintöön pelaamaan koripalloa ja nyt matkustaa julkisilla melkein joka ilta harjoituksiin. Julia on päässyt toteuttamaan pitkäaikaista haavettaan, eli käy kaksi kertaa viikossa tanssitunneilla. Nikkis aloittelee tällä viikolla partiota ja jalkapalloa; idea joskus partioleirille pääsemisestä on tällä hetkellä kaiken huippu.

Diegokin pääsi lukukauden alusta kielikurssille. Hän käy Tampereen keskustassa joka arkiaamupäivä tunneilla, näillä näkymin koko kevään. Melkein heti saavuttuamme oli maassaololupahaastattelu ja nyt lupaa pitää odottaa joitakin kuukausia. Siihen asti Diego ei voi oikein muuta tehdä, kun käydä siellä kurssilla. Se on kyllä kiitosaihe, koska tulee meidän työmme ja elämämme täällä näyttämään miltä tahansa, niin Diego tulee kieltä tarvitsemaan ja toiveemme olikin ollut, että hän voisi alkuun opiskella kieltä. Kurssi on maksullinen, mutta uskomme sen olevan investointi tulevaan.

Minä olen toistaiseksi ollut kotona auttamassa muiden sopeutumista ja hoitanut koko perheen asioita; tällekin viikolle on vielä pitkä lista papereita ja lomakkeita, mitä pitää täyttää ja toimittaa kouluille, Kelaan ja muualle. Nikkiksen kanssa olemme opetelleet koulumatkan kävelemistä yhdessä, jospa se pian onnistuisi yksinkin.

IMG_5519

IMG_5610 IMG_5681Hengellistä kotia, eli seurakuntaa ja paikkaamme siinä olemme myös etsimässä. Mutta suurin kysymyshän on, mikä on se Jumalan antama tehtävä ja paikka meille täällä ja millä tulemme elämään. Siihen odotamme edelleenkin selvempää vastausta. Edelleen pätee se, että haluamme jatkaa hengellisessä työssä ja Missionuorten yhteydessä. Se, mitä se tulee käytännössä tarkoittamaan, on vielä auki ja sitä olemme prosessoimassa yhdessä Suomen Missionuorten kanssa. Työtä, jossa tavoitamme ihmisiä, vastaamme hengellisiin ja muihin tarpeisiin ja jaamme Jumalan rakkautta tulemme joka tapauksessa jatkamaan. Toisaalta koemme, että meidän tulee etsiä ja kolkuttaa, mutta toisaalta tuntuu siltä, että nyt on myös aika olla paikallaan, hengähtää ja odottaa. Tarvitsemme hieman lepoa ja aikaa perheenä. Jumala tietää kaiken ja tulee varmasti selkeästi näyttämään ja avaamaan ovet. Hän onkin jo alkanut osoittamaan jonkinlaista tietä ja tuomaan tarkkaan valittuja ihmisiä tiellemme. Hän on antanut rukousyhteyden ja alkanut näyttää meille tämän alueen hengellisiä tarpeita.

Diegoa on pyydetty soittamaan joihinkin seurakuntiin ja tilaisuuksiin. Minä kokoonnun viikoittain pienen ryhmän kanssa etsimään Jumalan tahtoa ja rukoilemaan tämän alueen puolesta. Olen tavannut alueen eri järjestöjen kristillisiä työntekijöitä kartoittaen sitä, mitä täällä jo tehdään. Olemme myös ilmoittautuneet paikkakunnalle saapuvan kongolaisen pakolaisperheen tukiperheeksi.

Uusi, erilainen mahdollisuus meille on muslimiystävät. Diegolla, Troylla ja Julialla on kaikilla islaminuskoisia koulukavereita, joihin he ovat jo tutustuneet.

Kuten viime kirjeessä ilmaisimme, toivomme teidän jatkavan perheemme taloudellista kannatusta ainakin tämän muutto-/muutosjakson ajan, mikä ei ole vielä loppu. Eli ainakin siihen asti, kunnes selkeästi tiedämme ja voimme ilmoittaa, mitä tulemme Suomessa tekemään (maaliskuu??) ja mistä tulemme elantomme saamaan. Jos jatkamme täysi- tai puolipäiväisessä hengellisessä työssä, sinulla on mahdollisuus päättää haluatko jatkaa kannatusta vai et. Olemme kuluneen kuukauden aikana menettäneet useita kannattajia, mikä on valitettavasti aika yleistä, kun ei enää teekään työtä kaukaisessa maassa ja palaa kotimaahan. Haluaisimme kannattajien kuitenkin ymmärtävän, että näinä kuukausina tarvitsemme kannatusta edelleen aivan yhtä paljon kuin tähänkin asti. Kannatus maksetaan samalle tilille ja samalla viitteellä Suomen Missionuorille kuin ennenkin, mistä he maksavat sen palkkana meille. Erona on vain se, että nyt siitä menee sos. yms maksut, eli me saamme siitä käteen jonkin verran vähemmän kuin ennen. Toisaalta, kun Kelan prosessit etenevät, alamme saada lapsilisiä, mitä emme tähän asti ole saaneet.

Tervetuloa käymään luonamme Lempäälässä! Olette myös tervetulleet tilaisuuksiin, missä tulemme kertomaan tekemästämme työstä, Costa Ricasta, Guanacasten lähetyskeskuksesta, omista suunnitelmistamme ja siitä, miten edelleen voi olla mukana siinä työssä, mitä Jumala tekee Väli-Amerikassa:

– Su 8.2 Taavetin seurakuntakeskus, jumalanpalveluksen jälkeen tulojuhlamme.

– Ma 6.4 klo 18.00 Majatalo, Kangasalan kirkko

KIITOS, että olet kulkenut kanssamme Costa Ricassa ja nyt tässä muutoksessa. Olisi todella mukava nähdä nyt kun olemme Suomessa! Pidetään yhteyttä!

Uudet yhteystietomme löytyy kotisivuilta.

IMG_5696 IMG_5744 IMG_5856

Lokakuussa 2014

IMG_4953Tämä erilainen vuotemme etenee kovaa vauhtia! Olemme pakkaamassa jo neljättä Suomeen lähetettävää matkalaukkua, joka lähtee viisi viikkoa täällä olleiden vanhempieni mukana. Vuosi on ollut erilainen, koska sitä on leimannut tuleva muuttomme sekä työssä että henkilökohtaisessa elämässämme. Jokainen olemme omalla tavallamme prosessoineet, nauttineet ja valmistautuneet. Kaikenlaista tekemistä ja haastetta on kuluneisiin kuukausiin mahtunut!

 

Elokuussa työkaverimme Laura ja Kimmo Sarajärvi astuivat keskuksen johtajuuteen. Meidän roolimme on sen jälkeen ollut olla taustatukena. Reilussa kolmessa vuodessa Sarajärvet ovat opetelleet kieltä ja kulttuuria, totutelleet täällä asumiseen ja työskentelemiseen ja nyt rohkeasti astuvat uuteen rooliin tässä kulttuurissa. Meillä on asiasta täysi rauha, koemme Jumalan tuoneen oikean pariskunnan työn jatkamiseen ja kehittämiseen. Myös monet muut henkilökunnan jäsenet ovat astuneet uusiin tehtäviin ja ottaneet enemmän vastuuta. Rukoilemme silti, että meidän lähtiessä Jumala toisi vielä lisää työntekijöitä, varta vasten tänne valmistettuja ja kutsuttuja, ja sellaisilla taidoilla ja luonteenpiirteillä, mitkä hyvin paikkaisivat meidän lähdön mahdollisesti jättäviä aukkoja.

Viime kuukaudet ovat olleet haastavia ja raskaita. Meillä on ollut jatkuvasti johtajuushaasteita, vaikeita tilanteita, joita täytyy selvittää, vastustusta, ongelmia, hyökkäyksiä… Niitä on niin paljon, että melkein naurattaa, että voiko mitään muuta enää tapahtua. Uskomme ettei näiden ajoitus johtajuusvaihdoksen kanssa samaan hetkeen ole sattumaa. On kuitenkin hyvä, että nämä asiat tulevat pinnalle nyt, kun voimme yhdessä Sarajärvien kanssa niitä käsitellä ja olla toistemme tukena. Vihollinen ehkä näkee tämän ajan hyvänä hyökkäysaikana, jospa työ ja keskus eivät kestäisikään tällaista muutosta. Olisi kiva, jos voisit rukoilla keskuksen, kaikkien työntekijöiden ja Sarajärvien puolesta. Levon, rauhan ja siunauksen aika olisi tarpeen!

Yksi keskuksen tämänhetkisistä haasteita on, että Raamatut ovat loppumassa! Muutaman viikon kuluttua meillä ei ole enempää Raamattuja, mitä jakaa, emmekä ole saaneet vielä tarpeeksi lahjoituksia seuraavan tilauksen tekemiseen. Jokainen Raamattu maksaa 2,4€. Rukoiletko tämän tarpeen puolesta ja ota meihin yhteyttä, jos olet kiinnostunut lahjoittamaan tähän työhön. Uusi Raamattu joka kotiin Costa Ricassa video on julkaistu, sen voi katsoa tästä linkistä: http://www.youtube.com/watch?v=zRYh7ncPfW4 (englanniksi ja espanjaksi).IMG_4732 IMG_4846 IMG_4799Kuvakuulumisia keskukselta: Hollantilainen illallinen keskuksen väen kanssa, oppilaat tekemässä hengellistä karttaa Nicoyasta ja vapaaehtoiset valmistelemassa vauvanvaatteita äitiyskurssilaisille.

 

VIVI!IMG_4658

Yksi tämän vuoden huippuasioista on se, että saimme lähettää Vivin täältä toiselle puolelle maapalloa maailman suurimpaan evankeliumilla saavuttamattomaan maahan! Nyt hän on ollut jo toista kuukautta koulutusjaksolla, jossa kertoo päivittäin oppivansa paljon uusia ja tulevalle työlleen tärkeitä asioita. Toivomme, että Vivi tulee olemaan kuin magneetti, joka tulee vetämään monia muita väliamerikkalaisia lähetystyöhön saavuttamattomien kansojen pariin! (Kuvassa Vivi ja minä)

 

 

Matkoja

Kuten yleensä, työtehtävät ja perhe/sukutilanteet vaativat meiltä aika lailla matkustamista. Minun 92-vuotias mammani pääsi kauan odottamaansa taivaan kirkkauteen elokuussa ja mina tein yksin reilun viikon hautajaismatkan Suomeen. Heti sen jälkeen meidän koko perhe ja 12 muuta ihmistä menimme aktiomatkalle Nicaraguaan, missä autoimme klinikalla, teimme lapsi- ja naistyötä ja vierailimme paikallisessa seurakunnassa. Joka kuukausi teemme viikonloppumatkan Herediaan, jotta lapset pääsevät osallistumaan King´s Kids leirille. Lokakuussa meillä on ollut myös kansallinen johtajuustapaaminen Herediassa ja Väli-Amerikan johtajatapaaminen Nicaraguassa. Nicaraguassa kävivät vain Kimmo ja Diego, matkaseuranaan Nikkis ja isäni. Ensi viikolla minä opetan Hondurasin DTS-kurssilla, jossa on oppilaina lähes ainoastaan paikallisia nuoria.

Hieno asia on, että emme ole ainoita, jotka matkustamme! Meillä on etuoikeus vastaanottaa vieraita keskukselle ja kotiin lähes jatkuvasti, sekä ulkomailta että täältä. Ja arvostamme suuresti kaikkia niitä, jotka näkevät vaivan tänne asti mutaisten teiden taakse matkustamiseen!

 IMG_4630 IMG_4596 IMG_4574

Kuvia Nicaraguasta: Koko ryhmä, lasten ohjelmaa klinikan edessä ja me Diegon kanssa julkisen liikenteen käyttäjinä

Valmisteluja

Muuttoon liittyviä valmisteluja on meneillään kolmenlaisia:

Ensinnäkin kodin ja omaisuuden valmistaminen muuttoon. Talomme tarvitsi korjausta, koska se oli vajonnut yhdestä nurkasta. Saimme tuotua hyvät rakentajat paikalle yli kuukaudeksi ja he korjasivat sen ongelman. Vielä kuitenkin riittää muita projekteja, jotta talon voi rauhassa jättää vuokralle pitemmäksi ajaksi. Vanhempani ovat auttaneet näissä projekteissa koko kuluneen kuukauden ajan ja paljon onkin tullut tehtyä! Meillä ei vielä ole vuokraajia talolle, joten arvostaisimme rukousta sen edestä! Me toivomme, että joku vastuullinen perhe, joka nauttii tällaisessa paikassa asumisesta, haluaisi vuokrata sen viideksi vuodeksi. Katsotaan, mitä suunnitelmia Jumalalla on! Tavaroita olemme käyneet läpi jo jonkin aikaa, jakaen niitä kolmeen kategoriaan: annetaan tai myydään, viedään Suomeen, varastoidaan. Haastena on, ettemme voi varastoida tänne mitään, missä on paperia, puuta tai kangasta, koska ne eivät säily.

Toisenlaiset valmistelut ovat työhön liittyviä. Yritämme olla mukana tekemässä niitä asioita, missä tiedämme panoksemme vielä olevan hyödyllistä. Minä olen tehnyt enimmäkseen töitä organisaatio- ja hallintopuolella, Diego taas auton lupien kanssa ja nyt ajaa päivittäin täällä olevaa meksikolaista aktiotiimiä. Joulukuun alussa meillä on vielä kaksi isoa tapahtumaa, missä olemme mukana: kansallinen Missionuorten retriitti meidän keskuksella ja sitten iso Raamattujenjako-tapahtuma täällä Guanacastessa. Niiden jälkeen meidän työt keskuksella loppuvat.

Kolmannet valmistelut ovat vaikeimpia, koska ne ovat valmisteluja Suomen päässä ja niitä on vaikea täältä käsin tehdä. Asuntohakemuksia olemme täytelleet ja ottaneet selvää Diegon maassaololupaprosessista. Ajattelua ja huolenaihetta varmaan riittäisi, mutta olemme päättäneet jättää muut valmistelut Jumalan huoleksi ja se onkin ollut fiksu päätös! Meille annettiin Suomessa auto! Ja vielä 7-hengen auto, minkälaista olimme toivoneet! Lisäksi olemme alkaneet saada viestejä muunlaisista tavara- , huonekalu- ja avunantotarjouksista. Eli asiat näyttävät järjestyvän! Jumala muistuttaa meitä siitä, että Hän tietää, mihin meitä kutsuu, eikä Hän unohda muuttoamme ja tarvettamme sille, että Hän edeltäkäsin valmistaa meille paikan Suomessa. Tiedämme, että Jumala itse on laittamassa palasia yhteen… koti, tarkoitus, suunnitelma, elanto, ystävät, harrastukset … Muutaman kuukauden kuluttua saame sitten nähdä tulosta!

 

Perheen jakaminen

Tämä vuosi on myös ollut erilainen, koska perheen jakamisen konsepti on tullut meille todellisemmaksi. Anna, kotikouluohjaajamme, on asunut kanssamme suurimman osan vuotta. Sijaistytär Priscilla on ollut perheessämme jo puoli vuotta. Rakentajia piti ruokkia ja majoittaa yli kuukausi. Nyt vanhempanikin ovat ollet täällä. Eli paljon ruoan laittoa, siivousta, pyykkiä… Tämä on ollut kasvun ja haasteiden vuosi, mutta olemme olleet myös siunattuja. Prosessi Priscillan kanssa ei ole ollut helppo, mutta olemme kiitollisia niistä askelista, mitä hän ottaa eteenpäin ja siitä, että olemme saaneet olla Jumalan vaikutuksen ja johdatuksen välineinä hänen elämässään.

Troy, Julia ja Nic Markus tietysti yrittävät ottaa kaiken irti viimeisistä kuukausista Costa Ricassa, erityisesti kavereiden kanssa. Suurin osa kavereista asuu Herediassa, joten aika paljon reissataan nyt sinne. Koululomien alettua odotamme teiniaallon valtaavan kotimme. Julia ui Nicoyan uintijoukkueessa; hän on taidokas ja tärkeintä on, että nauttii siitä paljon. Ensi viikonloppuna olisi turnamentti. Julia myös soittaa kitaraa ja laulaa. Troy sai aikaisemmin tänä vuonna Go-Pro kameran ja on nyt innostunut kuvaamisesta ja editoimisesta. Troy jatkaa koripallossa, tykkää ajaa mutarallia mönkijällä ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Nikkis on nyt reipas 2-luokkalainen, pelaa koripallojoukkueessa, leikkii suomalaisen Robin-kaverin ja koirien kanssa, surffaa mudassa ja jatkuvasti innostuu uusista tekemisistä.

IMG_4679Kuva: Sadekausi näyttää tältä!

IMG_4870

Suomalainen ilta kodissamme; keskuksella on ollut jopa kymmen suomalaista viime aikoina!

Tiedämme, että tuleva muutos on suuri haaste meille kaikille, mutta erityisesti teineillemme. Rukoilisitko heidän puolestaan? Tärkeä rukousaihe on, että he löytäisivät Suomessa nopeasti hyviä uskovia ystäviä.

Monet teistä rukoilevat puolestamme jatkuvasti ja olemme siitä kiitollisia! Monet myös kannattavat meitä taloudellisesti – kiitos siitä!

Tässä on jotakin meidän tämän hetkisiä rukouspyyntöjä ja tarpeita:

– Jatkuvuutta keskuksen projekteihin, työmuotoihin, kasvuun ja näkyyn

       – 3000€ matkalippuihin, lentokenttäveroihin ja yöpymiseen New Yorkissa

            – 2000€ remonttikuluihin

            – Vuokraajat kodillemme

            – Aikaa saada koti ja pakkaukset valmiiksi

            – Aikaa saada työasiat hoidetuksi

            – Jumalan suunnitelma ja tarkoitus meille Suomessa

            – Nautinnolliset viimeiset 60 päivää Costa Ricassa

Kaikki kyselevät, että mitä me sitten meinaamme Suomessa tehdä ja millä me meinaamme elää. Emme todellakaan osaa siihen yksityiskohtaisesti vastata. Halumme on kuitenkin jatkaa Suomen Missionuorissa, mutta emme tiedä mitä se tulee käytännössä tarkoittamaan. Tulemme asumaan Lempäälässä, lapsille on siellä jo koulupaikat ja toivomme Diegon pääsevän jonkinlaiselle suomen kurssille parantamaan kielitaitojaan. Minä meinaan ensi vuoden kuluessa hakea opiskelemaan, koska koen, että seuraavat vuodet tulevat olemaan minulle myös valmistautumisen aikaa tulevaa varten.

Heti kun tiedämme tekemisistämme ja Jumalan johdatuksesta enemmin, kerromme niistä teille. Vaikkei nykyinen kannatuksemme ole riittävästi Suomessa elämiseen, ystävällisesti pyydämme teitä jatkamaan taloudellista kannatusta muuton ja muutoksen läpi, ainakin kunnes tiedämme tulevaisuudestamme enemmän.

 

Haluamme myös rohkaista teitä jatkamaan suhdetta Guanacasten lähetyskeskukseen! Me tulemme olemaan Suomessa yhteyshenkilöitä, jos joku kokee kutsua lähteä Guanacasteen ryhmän kanssa, vapaaehtoiseksi, oppilaaksi tai työntekijäksi. Yhteydessä voi olla myös suoraan ja suomeksi Sarajärviin (sarajarvet@gmail.com) ja keskuksen tapahtumia ja uutisia voi seurata englanniksi facebookin sivulta YWAM Guanacaste, Costa Rica ja nettisivulta www.ywamguanacaste.com.

Siunausta syksyysi ja ehkäpä pian tapaamme!

 

Rukouskirje heinäkuu 2014

Vuosi on jo puolessa välissä!! Vau ja apua ja iik… ja vaikka mitä muita reaktioita, kun ajattelee, että puolen vuoden kuluttua pitäisi olla koti pakattu ja elämä suunnattu kohti Suomea! Antakoon Jumala meidän vielä nauttia jokaisesta hetkestä tässä ihanassa paikassa ja Psalmin 90:17 sanojen mukaan “Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt” ! Paljon pitäisi nimittäin vielä saada aikaseksi ennen lähtöä, sekä töiden parissa, että kodin kunnostuksessa.
IMG_3993

IMG_4002

IMG_3909
Kuvat: Tiimi Nicoyan keskustassa evaluoimassa kulttuuri- ja rukouskävelyä / Kuivattujen omenoiden pussitus /Diego opettaa auton huoltoa keskuksen nuorille kuskeille

Päivät ja viikot vierivät vauhdikkaasti, kun aamusta iltaan riittää tekemistä kodin ja basen arkisten töiden parissa: siivousta, kokkausta, haravointia, palaverointia, suunnittelua, tapahtumia, ihmisiä, puheluita, harrastuksiin kuskaamista, kaupassa käyntiä, läksyissä auttamista, sielunhoitoa, menttorointia, autojen korjausta ja niiden papereiden ja lupien hoitamista, ihmisten kuskaamista, kokouksia, koulutuksia…
Olemme juuri keskellä kesän kiireisintä aikaa, eli aktioryhmien vastaanottamista. Niitä on kolme aika peräjälkeen ja niiden väliin mahtuu vielä koulutuksia ja kokouksia. Elokuun jälkeen voimme vetää vähän henkeä ja sitten taitaakin alkaa muuttovalmisteluiden loppukiri.

Basen fyysinen rakennus ei ole vielä käynnissä, mutta tuntuu, että nyt on sisäisen rakennuksen aikaa. Me haluammekin nähdä sisäisesti vahvan järjestön toiminnassa, kun muutamme Suomeen. Työntekijöitä on nyt 11. Säännöllistä toimintaa, minkä kautta tavoitetaan paikallisia riittää melkein jokaiselle päivälle (seurakunnaksi muodostuvat perheillat, koululaisten tukiopetus, äitiyskurssit, lasten klubit, englannin tunnit, musiikkiopetus lapsille, nuortenohjelma…). Lisäksi jatkamme Raamattujen jakoa, työtä eri kylissä, kouluissa ja seurakunnissa, koulutuksia (opetuslapseuskoulu, hygieniapassikoulutus, lapsityökoulutus…). Työntekijät kasvavat vastuussa ja johtajuudessa, opettelevat hoitamaan oman vastuualueensa työt hyvin loppuun saakka. Samalla rakennetaan organisaatiota tavalla, mikä tulee mahdollistamaan tulevan kasvun, uusien työmuotojen aloittamisen ja uusien koulutusohjelmien pyörittämisen tulevaisuudessa. Kaikki tämä tekee järjestöstämme tehokkaamman ja vahvemman, missä ihmiset voivat luottavaisin mielin toteuttaa Jumalan antamaa kutsumustaan. Ja kun sitten (toivottavasti pian) tulee sen fyysisen rakentamisen aika, niin siihenkin tullaan olemaan valmiit! Rukoilethan kaiken tämän- työntekijöiden ja eri työmuotojen puolesta!
Kuvissa arkipäivän hetkiä keskukselta: Diego opettaa auton huoltoa työntekijöille, jotka ovat saamassa ajokorttia ja mina pussittamassa kuivattuja omenia, mitkä saimme lahjoituksena Kanadasta.

Guanacastesta maailmalle!
Paikallisen työn lisäksi meillä on näky kristittyjen varustamisesta ja lähettämisestä Guanacastesta lähetystyöhön maailmalle, erityisesti saavuttamattomien kansojen pariin. Nyt voimme ylpeänä sanoa, että meillä on jo kolme lähettiä!
-EVELYN on kotoisin Nicoyasta ja lähti viime vuonna Missionuorten lähetystyöhön Argentiinaan
– CIRIELLE on myös kotoisin Nicoyasta ja oli tänä vuonna Ruotsissa koulutuksessa ja nyt kokee kutsun palata sinne lähetystyöhön pidemmäksi aikaa
– VIVIllä on ollut selkeä kutsu Lähi-Itään jo pidemmän aikaa. Nyt hänet on hyväksytty koulutusohjelmaan, mikä pyöritetään siellä paikan päällä ja tulee olemaan ensi askel siihen, että hän voi aloittaa siellä pitkäaikaisen työn saavuttamattoman kansan parissa. Vivi on keräämässä kannatusta ja lähettäjiä, jotta voi lähteä syyskuussa.
Henkilökunnassamme on myös yksi työntekijä lisää, joka on täällä nyt valmennuksessa, pitkäaikaisena kutsumuksenaan lähteä Kauko-Itään työskentelemään sen ryhmän pariin, minkä me keskuksena olemme adoptoineet.

Toisaalta jatkuu yleinen ihmisten ja seurakuntien herättely, opetus ja mobilisointi lähetystyöhön. Perheiltojemme ryhmä kävi jo toisella aktiomatkalla Nicaraguassa toukokuussa. Uusi bussimme mahdollisti 32 henkilön osallistumisen ja sen invahissi yhden pyörätuolissa olevan osallistumisen. Neljän päivän matkalla ehti työskennellä satojen lasten kanssa, opettaa naisia, korjata kattoja, maalata, rakentaa keittiön, tehdä draamoja ja vierailla neljässä paikallisessa seurakunnassa! Matka oli taas elämää muuttava ja silmiä avaava kokemus monelle osallistujalle. Syyskuuksi valmistellaan seuraavaa aktiota.
Loppuvuodelle on vielä toive viedä ryhmä Kuubaan, vaikka me emme ole vielä päässeet käymään siellä valmistelumatkalla. Yritämme sekä kerätä rahoja, että tehdä kalenteriin tilaa, jotta voisimme Diegon kanssa sen matkan tehdä ja niin mahdollistaa täältä käsin alkavan ja jatkuvan lähetystyön siinä maassa, mikä niin kovasti tarvitsee apua ja Jumalan lähettiläitä!
IMG_3614

IMG_4009
Kuvat: Osa Nicaraguan matkalaisista basen edustalla valmiina lähtöön / Diego ja Pastor Pablo

Pastor Pablo
Pablo on pastori yhdessä pienessä kylässä. Hän on oikeastaan ensimmäinen pastori, mihin tutustuimme, kun muutimme Guanacasteen. Vaikutuksen meihin teki se, että hänen seurakunnassaan kävivät kaikki kylän nuoret ja lapset, se oli elävä ja kasvava – ja ulospäin suuntautunut. Pastorin suurin murhe silloin oli, että miten saisi kylän kaivon ja pumpun toimimaan paremmin! Olemme monen vuoden ajan tehneet yhteistyötä, auttaneet seurakuntaa ja kylää eri tavoin. Pari vuotta sitten Pablo sairastui syöpään, kävi hoidoissa ja juuri kun oli julistettu terveeksi, sairastui uudestaan ja monien mutkien kautta päästä löytyi aivokasvain. Pitkän odotuksen jälkeen (julkiset terveyspalvelut eivät ole kovin hyviä, eivätkä ainakaan nopeita) kasvain poistettiin menestyksekkäästi, mutta parin viikon kuluttua sen todettiin kasvaneen takaisin kaksinkertaiseksi. Vasta tässä vaiheessa hänellä todettiin lymfooma, mitä nyt yritetään hoitaa oikein. Pastori perheineen on erittäin köyhä ja täysin huonon julkisen terveydenhoidon armoilla, koska yksityiseen ei ole varaa. Sairauden aikana heillä ei ole ollut mitään tuloja, joten matkat hoitoihin ja sairaaloihin ja ruoat on maksettu ihmeiden kautta. Diego sai ajatuksen kerätä heille rahaa leikkaamalla hiuksensa, jos ihmiset lahjoittaisivat pastorille $1000. Rahat tulivat ja niin pystyimme auttaa heitä kustannusten kattamisessa jonkin verran. Haluamme pyytää rukouksia Pablon puolesta, parantumista! Rohkaisevaa meille on ollut Pablon itsensä asenne, miten hän luottaa Jumalaa ja on antanut Jumalan viedä hänet hengellisesti syvemmälle näiden kokemuksien kautta. Vierailut hänen luonaan ovat aina rohkaisevia ja haastavia!

Perhe ja Priscilla
Viime kirjeessä kerroimme, kuinka kotiopettaja Anna Suomesta oli muuttanut tänne ja asuu kanssamme. Nyt perheemme on taas kasvanut, kun 15-vuotias Diegon siskon tyttären tytär muutti meille toukokuussa. Heillä on vaikea ja rikkinäinen perhetausta ja Priscillalla on mennyt huonosti sekä koulussa, että kotona. Kun perhe oli valmis lähettämään hänet laitokseen, me kutsuimme hänet tänne. Nyt on jo yli kuukausi mennyt ja se on mennyt hyvin! Viereisessä kuvassa Priscilla opettelee tekemään pizzaa. Saimme hänelle hyvän koulupaikan Nicoyasta, joten nyt haaste on opiskella TODELLA kovasti ja selvitä tästä kouluvuodesta. Se vaatii kovaa työtä Priscillalta itseltään, ja meiltä kuskaamista ja päivittäistä apua läksyissä. Ympäristönmuutos, mahdollisuus olla “normaalissa” (voikohan meitä kutsua normaaleiksi??) perheessä, rakastavassa ympäristössä, missä on selkeät rajat, on ainakin toistaiseksi tuonut toivottua tulosta Priscilassa, vaikka kaikenlaiset haasteet ja kapinat ovat tietysti vielä erittäin mahdollisia! Troy, Julia ja Nikkis ovat ottaneet uuden siskon avoimesti ja ymmärtäväisesti vastaan ja ovat omalta osaltaan olleet suurella tavalla auttamassa ja tukemassa häntä. Rukoilethan Priscillan puolesta, ennenkaikkea, että Jumala tekisi hänessä parantavaa ja vahvistavaa työtänsä tämän loppuvuoden aikana, kun hän meillä asuu. Rukoile meille myös viisautta ja sijaisvanhemmuuden taitoa!

Perheemme on kasvanut viime kuukausina viidestä jäsenestä seitsemään, mikä tietysti tarkoittaa täydempää kotia ja enemmän ruokaa, enemmän pyykkiä, enemmän järjestelyjä, elämää, kuluja, melua ja menoa ☺ . Juliakin täytti tässä kuussa 13-vuotta, joten meillä on nyt virallisesti kolme teiniä talossa! Se avaa aivan uudenlaisen elämänvaiheen meille, mutta teinit ovat hauskoja, maailmaa on kiva katsella heidän perspektiivistä ja kommettiensa kautta ja on hienoa nähdä, minkälaisia mahtavia, ainutlaatuisia ja lahjakkaita yksilöitä heistä on tulossa! Julia pääsi kesäkuussa osallistumaan Usalaisen seurakunnan nuorten aktiomatkaan Floridassa ja palasi sieltä entistäkin innokkaampana ja kokien kovaa kutsua työskennellä lasten kanssa. 7-v Nikkis taas kasvaa hurjasti ja on “iso” koulupoika, joka on oppinut lukemaankin. Hän nauttii aktiivisesta elämästään pyöräillen, koripallojoukkueessa pelaten, rumpuja soittaen ja koirien kanssa mellastaen.

Kotikoulu on sujunut hyvin. Annalla riittää haastetta kolmen eri-ikäisen lapsen opettamisessa samanaikaisesti, mutta kyllä kaikki ovat opiskeluissaan edenneet ja pikkuhiljaa sopeutuvat suomalaiseen koulunkäyntiin.
IMG_3851
Kuva: Priscilla opettelee pizzan tekemistä

Patsaan palvontaa
Hyvien katolisten tapaan kyläläisemme palvovat maan suojeluneitsyttä, eli pientä mustaa kivistä neitsytpatsasta. Patsasta säilytetään katedraalissa, mikä on pyhiinvaelluskohde. Tässä kuussa sitä kuitenkin kierrätetään eri paikoissa ympäri maata ja meidän kylä sai suuren kunnian vastaanottaa sen ja pitää sen paikallisessa kirkossa yön yli. Koko kylä menee siitä aivan sekaisin, järjestetään juhlamenoja, ilotulituksia ja patsasta kirjaimellisesti palvotaan ja sille rukoillaan. Melkein 17 vuoden ajan tässä maassa olen surullisena seurannut jatkuvaa epäjumalanpalvontaa ja tietysti rukoillut, että ihmiset kääntyisivät sellaisesta Elävän Jumalan puoleen. Kun nyt rukoilitiin ennen tapahtumaa, koin, että minun pitäisi ilmaista ajatukseni kirjoittamalla, joten päädyin kirjoittamaan kyläläisille kirjeen, mikä oli oikeastaan raamattuopetus epäjumalanpalvonnasta, sen seurauksista ja oikean Jumalan rakkaudesta ja kutsusta henkilökohtaiseen suhteeseen. Tiesin, että siitä tulisi reaktioita herättävä juttu, mutta koin selkeästi, että se on tehtävä. Kävin joka talossa itse sen viemässä ja reaktioita alkoi tulla vähän myöhemmin, kun kirje oli luettu. Kiivaimat katoliset suuttuivat ja loukkaantuivat, muut, jotka varmasti jo ennenkin olivat kyseenalaistaneet monia asioita, saivat toivottavasti pohjaa ja suuntaa ajatuksilleen. Toivon, että Jumala käyttäisi kirjettä oikealla tavalla avaamaan kyläläisten silmiä ja ohjaamaan heitä luokseen.

JALKAPALLOA!!!
Tätä kirjettä ei voi kirjoittaa ilman mainintaa Costa Rican mahtavasta menestyksestä jalkapallon mm-kisoissa! Diego on aina horjumatta uskonut, että taso täällä on hyvä ja että CRlla on mahdollisuudet olla yksi maailman huippujoukkueista. Nyt se on tapahtunut!!! Pelejä katsotaan täällä yleensä aina porukalla, mitä suurempi porukka, sitä parempi. Meillä oli basella yli 100 ihmistä katsomassa CR-Kreikka peliä, ja vaikka monet meinasivat jännityksestä saada sydänkohtauksia tms, niin juhlinta oli kyllä hurjaa. Joka voiton jälkeen kadut täyttyvät ihmisistä ja juhlinta jatkuu seuraavaan päivään saakka. Mekin ajettiin basen busseilla ja autoilla 100 ihmisen kanssa kylästä toisiin lippuja heiluttaen, huutaen, laulaen, tööttäillen ja välillä juostiin kadulla. HYVÄ COSTA RRRRIIIICAAAAAAAAAA!!!!
IMG_3921

Kiitos siitä, että olet mukana työssämme rukouksin ja taloudellisesti kannattaen!

Salla ja Diego ja koko konkkaronkka!

Perheemme kannatustili:
Missionuoret –Youth With A Mission Finland ry, FI16 8000 1670 3434 83 viite:4404
Rahankeräyslupa nro 2020/2013/3284 Missionuoret – Youth With A Mission Finland ry ajalle 14.1.2014-13.1.2016 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta
IMG_3702

IMG_3866

IMG_3884
Kuvat: äiti ja pojat tien penkalla odottamassa basen bussin korjaamista/ Julia lähdössä ensimmäistä kertaa yksin lentomatkalle / Nikkis lukemassa Bible Time-vihkoa

Pääsiäisenä 2014

Tässä on jo maaliskuussa kirjoitettu kirje, mutta vasta nyt saan sen laitettua sähköisesti eteenpäin:

IMG_3123
TALVEA SUOMESSA:
Olimme Suomessa 9 viikkoa joulu-helmikuussa. Kiitos monille teistä tapaamisista, avusta, tilaisuuksien järjestämisestä, kahveista, vieraanvaraisuudesta ja vaikka mistä! Tänne palatessa sitä aina miettii, että miten ne Suomessa kertyneet kilot saisi karistetuksi… Nautimme Suomessa olosta, vaikka talvi vähän meidän odotukset pettikin.

IMG_3228 copy
COSTA RICASSA: (Kuvassa iltapäivämaisema kotimme edessä)
Suomesta paluun jälkeisen kuukauden aikana olemme vastaanottaneen yhden aktiotiimin, osallistuneet Herediassa massiiviseen Raamatunjakoon (1700 Raamattua yhdessä viikonlopussa), pitäneet keskuksemme henkilökunnan retriitin, käyneet King’s Kids leirillä ja aloittaneet kaikenlaiset arkiset hommat niin basella kuin kotonakin. Hyvä uutinen on, että nyt Costa Ricassa on jaettu Raamattu jo 100 000 kotiin ja että taas uudesta naapurikylästä ihmisiä haluaa tulla bussilasteittain meidän maanantain seurakuntailtoihin. Nyt ihmisiä tulee säännöllisesti kuudesta lähikylästä ja jotkut omalla autolla vielä kauempaakin.

Mukana elämässä…
Viime viikkoina olemme saaneet olla mukana niin surullisissa kuin iloisissakin elämäntapahtumissa. Yhtenä viikonloppuna kuoli tapaturmaisesti kolme miestä. Diego oli jutellut ja kertonut pelastuksesta Jeesuksessa yhdelle miehelle vain muutamaa päivää aikasemmin, mutta tämä ei ollut asiasta kiinnostunut. Surullisten sydämiemme rukous ja toive ympärillä oleville ihmisille on “ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän”. Toisaalta olemme saaneet jutella kymmenen vuotta yhdessä asuneelle pariskunnalle Jumalasta ja avioliitosta ja nyt ovat häävalmistelut meneillään. Ja tänään lainaamme autoamme perheelle, joka on yhdessä päättänyt tehdä uskonratkaisun ja ajaa sukulaisten seurakuntaan kastettavaksi huomenna. Viikonlopun aikana olemme myös saaneet auttaa Dimasia ja Adrielaa kolmen lapsensa kanssa muuttamaan, kun he päättivät muuttaa kyläämme, tulla keskuksemme työhön mukaan täysipäiväisesti ja tulla syksyn opetuslapseuskouluun!

Suomalaista koulua!
Suuri muutos arjessamme on se, että lapsemme eivät enää matkusta Nicoyaan kouluun, vaan käyvät sitä kotona! Jumala järjesti meille espoolaisen Annan kotiopettajaksi täksi vuodeksi, joten nyt kaikki kolme siirtyivät suomalaiseen koulujärjestelmään. Yläkerran vierashuone muutettiin luokkahuoneeksi ja koulua on arkisin kahdeksasta yhteen. Nic Markus on ensimmäisellä luokalla, Julia seitsämännellä ja Troy yhdeksännellä.

MUUTTO SUOMEEN:
Muuttomme Suomeen vuodenvaihteessa on varmistunut ennen kaikkea sen takia, että koemme Jumalan sen meille osoittaneen ja varmistaneen. Siihen liittyy suuri määrä kysymyksiä ja käytännön järjestelyjä molemmissa päissä. Suurin syy muuttoon on se, että lapset saisivat asua ja opiskella Suomessa. Haluamme heidän oppivan, mitä tarkoittaa olla suomalainen ja että heillä olisi tulevaisuudessa ovet auki myös siihen maahan ja kulttuuriin – onhan sekin heidän kotimaa ja osa identiteettiään. Se, mitä me aikuiset tulemme tekemään on rukouksen alla, mutta siitä lisää sitten kun se on ajankohtaista. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tulemme asumaan Lempäälässä.

Muutto on iso ja vaikeakin asia koko perheelle. Olemme rakentaneet elämämme tänne, joten Suomeen muutto on iso uskon askel ja monet asiat tulee siellä aloittaa aivan nollapisteestä. Koemme asiasta rauhaa ja innolla sitä odotamme, mutta toisaalta nyt jo alkaa mielen täyttää haikeus, koska rakastamme elämäämme, ihmisiä ja työtämme Guanacastessa. Uskomme tulevaisuudessa palaavamme tänne, ajattelemme olevamme Suomessa 3-5 vuotta.

VUOSI 2014:
Muuttosuunnitelmat ohjaavat meidän tämän vuoden töitä, tavoitteita ja prioriteetteja. Yritämme vahvistaa keskusta ja meidän nykyistä henkilökuntaa työn jatkamiseen. Haluamme muuttaa perheillat viralliseksi seurakunnaksi. Haluamme organisoida keskuksen rakenteen sellaiseksi, että se toimii ja voi jatkaa kasvua. Haluamme jättää hyvän pohjan eri työmuodoille, esim. äitiysprojektille, raamattuprojektille ja uuden keskuksen rakentamiselle niin, että muut voivat niitä jatkaa. Haluamme luoda kontaktit ja suunnitelman lähetystyöntekijöiden lähettämiseksi täältä niihin maihin, mihin tähän asti olemme kutsun kokeneet (Nicaragua, Kuuba, Lähi-Itä ja Kauko-Itä). Haluamme rohkaista, opettaa, antaa kaikkemme niille ihmisille, jotka ovat työmme hedelmänä alkanet uuden elämän Jeesus Herranaan ja niille, jotka ovat vastaanottaneet haasteen lähteä lähetystyöhön ulkomaille tai tulla tekemään työtä keskuksemme kautta.
IMG_3196 copy
IMG_3300
IMG_3297

Kuvat: 1)Paikallinen tyttö harjoittelemassa matematiikan laskuja meillä 2) Vanha mies, joka sai Raamatun ja alkoi sitä heti lukea 3) Raamattujenjakoryhmä: Suomi, Costa Rica, Kanada, Kolumbia ☺

IMG_3240

Kuva: Aktiotiimi keskuksella työpäivän jälkeisessä palaverissa.

Halu ja pyyntö on, että Jumala kutsuisi vielä lisää hyviä, sitoutuneita ja taidokkaitakin ihmisiä Guanaasten Missionuorten tiimiin tämän vuoden aikana. Haluaisimme lähteä kevein sydämin, tietäen, että työ jatkuu käsissä, jotka voivat viedä sitä vielä paljon pidemmälle kuin me.

Aktiomatkat ja Kuuba:
Alkava seurakuntamme (perheillat) suunnittelee tälle vuodelle kolmea aktiomatkaa. Kaksi niistä on Nicaraguaan, missä työtä jatketaan samoissa paikoissa, missä sitä aloitettiin viime vuonna. Nicaraguan matkat ovat ajallisesti ja taloudellisesti monille mahdollisia ja hyvä ensiaskel lähetystyöhön. Olemme kokeneet kutenkin, että tänä vuonna meidän tulisi tarjota mahdollisuus myös seuraavan askeleen ottamiseen. Kuubasta tuli meille avunpyyntö, kutsu tehdä siellä työtä. Kuuba on ollut sydämellämme KAUAN! Diegon ja minun haaveena oli päästä sinne 10-v tai 15-v häämatkalle ja samalla tutustumaan maahan, kulttuuriin ja mahdollisuuksiin siellä, mutta kumpikaan matka ei onnistunut. Nyt olemme suunnittelemassa “omaa” matkaa touko-kesäkuulle, jotta voimme valmistaa ja suunnitella aktiomatkan lokakuulle. Tarvitsemme $1500 ensimmäistä matkaa varten. Jos olet kiinnostunut osallistumaan, rahat voi lähettää normaalin kannatustilin kautta, mutta ilmoitathan meille, että ne ovat nimenomaan Kuuban matkaa varten.

Avoin aktio kesäkuussa:
Kesäkuun 5-15 päivä keskuksemme järjestää “avoimen aktion”, eli siihen saa tulla osallistumaan kuka tahansa mistä maasta tahansa. Siihen kuuluu lyhyt koulutusjakso ja sitten käytännön lähetystyötä, kuten Raamattujen jakoa, lapsityötä, yms, täällä Guanacasten alueella. Lopussa pääsee virkistysmatkalle tulivuorelle tai rannalle. Tämä on hieno ja helppo mahdollisuus sinulle, jotka olet haaveillut Costa Ricasta tai lähetystyöstä, mutta tilaisuutta ei ole vielä tullut. Hinta $700 + matkat. Englanninkielentaito hyödyllinen. Ota meihin yhteyttä, jos olet kiinnostunut!

Haluamme kutsua teistä jokaisen olemaan tämänkin vuoden mukana siinä, mitä Jumala elämämme ja työmme kautta tekee täällä Costa Ricassa! Esirukoukset ja taloudellinen kannatus ovat edelleen yhtä tärkeitä kuin aina.

Siunattua pääsiäistä ja kevättä!

Tammikuu 2014 – Suomessa!!

Siunattua Uutta Vuotta ja suurkiitos siitä, että olette kulkeneet vierellämme taas yhden vuoden lisää! Meidän työmme on myös teidän työtä, mitä teette rukoilemalla ja taloudellisesti kannattamalla. Viime vuosi oli mahtava vuosi, jolloin saimme mennä harppauksin eteenpäin Ju‐ malan Sanan ja Valtakunnan viemisessä Costa Rican Guanacasteen – kiitos siitä teille!

Loppusyksy Costa Ricassa oli varsinaista loppukiriä, että saimme kouluvuoden päätökseen, Julian ja Nikkiksen valmistujaisjuhlat ja seremoniat käytyä. Lisäksi basella pidimme Kings Kids – ja nuorten leirin sekä kansallisen työntekijöiden viikonlopun. Kodin laittaminen lähtökuntoon, pakkaaminen ja tuhansilta tuntuvien muiden työ‐ ja henkilökohtaisten asioiden hoitamista kesti aivan viime hetkeen saakka. Niin siinä kuitenkin kävi, että Jumala järjesti rahat, liput ja muutkin asiat niin, että joulukuun puolessa välissä selvisimme New Yorkiin myöhässä olleella koneella ja sieltä vuorokauden myöhässä Suomeen!

IMG_2566 IMG_2712

IMG_2776 1)  Diego opettaa Kings Kids leirillä 2)  Basen uusi bussi ja sen invahissin kokeilu 3) Julia valmistui 6. Luokalta (TOSI iso juhla CR:ssa) ja Nikkis eskarista

Suomessa olemme tähän mennessä enimmäkseen viettäneet aikaa sukulaisten kanssa, juhlineet suomalaista joulua ja uutta vuotta, sekä kovasti yrittäneet nauttia Suomen talvesta, mikä on ollut hieman vaikeaa näin vähin lumin… Onneksi saamme olla täällä pari kuukautta joten uskomme lumen ja pakkasen vielä löytävän meidät.

Haluamme Suomessa olon aikana sekä levätä ja irtautua työasioista, että hyödyntää mahdollisuutta pitää tilaisuuksia, vierailla, kertoa työstämme ja hoitaa kaikenlaisia työhönkin liittyviä asioita. Työmatkan Norjaan jo ehdimme tehdä ja ehkä teemme toisen vielä Viroon. Meillä oli mahdollisuus kokoontua sekä Norjan Raamattuseuran että Suomen Pipliaseuran kanssa ja kertoa raamattujenjakotyöstämme siinä toivossa, että he lähtisivät jollain tavalla projektiin mukaan.

Meistä olisi mukava tavata monia teistä tammi‐ ja helmikuun aikana. Tapaamisia järjestämme mielellämme Luumäellä, pääkaupunkiseudulla,Tampereella, ja muuallakin mahdollisuuksien mukaan. Meihin saa parhaiten yhteyden sähköpostilla taisilva(at)pampa.fi tai puhelimitse: 044‐2104039.

Olemme myös mukana seuraavissa tilaisuuksissa, minne olette tervetulleita:

Luumäki 19.1

Seurakuntakeskus, lähetystilaisuus jumalanpalveluksen jälkeen

Helsinki 26.1

Malmin Saalem, Lattari‐ srk, klo 14.00. Tilaisuus espanjaksi ja suomeksi.

Langinkoski 10.2

klo 14 Lähetysjuhla Langinkosken kko, Klo 18 Nuorten Messu, Ruonalan kko

Tämän matkan aikana etsimme myös varmistusta ja suuntaa ensi vuoden aluksi suunnitellulle Suomeen muutollemme. Siihen liittyy sekä Costa Rican, että Suomen päässä paljon kysymyksiä, mihin pikku hiljaa pyydämme ylhäältäpäin selkeää johdatusta ja vastauksia. Nyt yritämme saada jonkinlaisen ymmärryksen koulu‐, työ‐ ja asumismahdollisuuksistamme Suomessa.

Rukousaiheita:

‐ Keskuksemme opetuslapseuskouluryhmä aktiossa Guatemalassa ja Meksikossa. Turvallisuutta, johdatusta ja iloa käytännön lähetystyön tekemiseen!

‐ Meille lepoa, virkistystä, pakkasta, lunta, terve‐ yttä yms. Suomessaoloaikaan

‐ Kontakteja ja sponsoreita Raamattuprojektiin ja uuden basen rakentamiseen

‐ Kaikki tämän vuoden suunnitelmat, projektit ja matkat, mutta niistä lisää seuraavassa kirjeessä.

‐ Paluumme Costa Ricaan on 25.2.

Siunattua Armon Vuotta 2014 ja toivottavasti tapaamme!

IMG_2804 IMG_2690
Kuvat:1)  New Yorkin jäätävässä kylmyydessä kävimme tutustu­ massa Rockefeller Centerin kuuluisaan joulukuuseen 2) Baselle tehtiin perinteinen saviuuni. Troy paikkailee auringon kuivaamaa savikerrosta.