Kesällä 2018 olimme Costa Ricassa aktiotiimin kanssa, joka muodostui kahdeksasta suomalaisesta tytöstä (joista Julia oli yksi). Tiimi teki kolmen viikon ajan tavoittavaa työtä street- ja nykytanssin kautta. Olemme todella ylpeitä jokaisesta näistä tytöstä ja siitä suuresta työmäärästä, jonka he tekivät valmistautuessaan aktioon vuoden ajan. Matkustimme heidän kanssaan eri alueilla, jossa he tanssivat kouluissa, puistoissa, nuorten tapahtumissa ja rannalla.   Esitysten jälkeen tiimiläiset todistivat, juttelivat, tutustuivat paikallisiin ja rukoilivat ihmisten puolesta. Tanssi oli todella tehokas tapa löytää yhteys ihmisiin ja aktio kokonaisuudessaan mahtava kasvun paikka osallistujille.

Katso video täältä.

Aktiolaisten ajatuksia:

“Siitä on jo reilu kuukausi, kun eka porukka tuli Suomeen Costa Ricasta ja edelleen havahdun välillä miettimästä kuinka mahtava tuo aktioreissu oli ja mitä kaikkee siistiä Jumala sen aikana teki meissä kaikissa. Henkilökohtaisesti sain tuntee Jumalan huolenpidon koko reissun aikana ja sain rohkaistua niin monessa asiassa. Oli todella siistiä huomata kuinka tanssi avas ovia esim. puistoissa ja saatiin rukoilla ihmisten puolesta. Yksi parhaiten mieleen jäänyt asia oli nuortenleiri, johon saatiin osallistua ja se kuinka hyvin leiriläiset otti meidät mukaan ja vaikka oli jonkinlainen kielimuuri, niin se yhteys mitä saatiin kokea oli jotain huikeeta. Yhtenä iltana meillä oli jopa sponttaani dance battle, mikä oli kyl aika jees. 😎
Haluun rohkasta sua, et jos sulla on yhtään semmonen olo et oisko sun paikka lähtee viemää evankeliumii vaikka maapallon toiselle puolelle, nii lähe rohkeesti! Lupaan, et Jumala tulee yllättämään. ❤️”
-Janika

“Meidän aktioaika oli mahtava ja oli ihana nähdä tämän unelman täyttyvän. Ensin en tiennyt, miltä se tulisi näyttämään. Ihmisten koskettamisen ja hyvien kohtaamisten lisäksi mielestäni parasta oli nähdä jokaisen tiimiläisen kasvavan. Oli mahtava siunaus nähdä, kuinka Jeesus kosketti ihmisten sydämiä tiimiläisten todistusten, liikkeiden, ideoiden, rohkeuden ja läsnäolon kautta. Jokainen oli niin rohkea tullessaan Jumalan eteen, jättäessään taakse oman mukavuusalueensa, palvellessaan muita ja luottaessaan siihen, että Jumala pitää huolen. Oli mahtavaa nähdä, kuinka Jumala antoi aktion aikana uusia unelmia ja kutsui hellästi ottamaan lisää uskon askelia. Hän on todellinen parantajamme, elämän tarkoituksemme ja inspiraatiomme. Näitä asioita näin Jumalan tekevän tiimissämme ja olen todella kiitollinen niistä. Jumalan työn näkeminen tekee nöyräksi. Kaikki tämä oli siunaus minulle ja voin sanoa, että jokaisen tiimiläisen elämä on Jumalan ihme.
Me kaikki ollaan elämän matkalla. On meistä kiinni olemmeko halukkaita ottamaan ne askeleet, mitä Jumala kutsuu meitä kanssaan ottamaan. Kiitos Herralle, että itse olen niitä ottanut. Hän kutsui meidät, me vastasimme ja se tekee minut iloiseksi.”
–Kaislamari (tiimin vetäjä)

Tämän porukan kanssa tulemme työskentelemään Costa Ricassa seuraavat viikot. Pidäthän kuvassa mainitut asiat rukouksissasi. Tulemme työskentelemään Herediassa, Bagacesissa ja Nicoyan alueella.

Olemme taas saaneet kokea Jumalan ihmeellistä huolenpitoa hyvin käytännöllisellä tavalla. Kesästä asti olemme harkinneet automme vaihtamista isommaksi, koska niin usein täytyy kyyditä ylimääräisiä henkilöitä – nytkin meillä on costaricalainen Jonathan luonamme kaksi kuukautta. Olemme pitkin syksyä katselleet eri vaihtoehtoja, mutta myös epäröineet kalliimman auton hankkimista, koska vanhasta autostamme emme vaihdossa saisi käytännössä paljoakaan.

Kun olimme maksaneet junaliput Ouluun ja takaisin, menin taas nettiin selailemaan autoja ja huomio kiinnittyi äskettäin listattuun Zafiraan. Seuraavana päivänä olimme jo Lahdessa autoa katsomassa. Perheen tytär kiinnitti huomiota siihen, että olen ulkomaalainen ja kysyi mistä maasta olen. Vastasin ja kerroin, että olimme juuri tulleet matkalta Costa Ricasta ja kerroin myös vähän siitä, mitä olimme siellä tehneet. Tyttö kysyi mistä järjestöstä on kyse, johon vastasin, että YWAMstä. Tyttö ei voinut uskoa vastaustani ja silloin juoksi perheen äitikin keittiöstä paikalle.

Tyttö on harkinnut Tampereen opetuslapseuskouluun menemistä ja oli rukoillut, että juuri sinä päivänä Jumala varmistaisi jollakin selkeällä tavalla asian! Joskus Jumala vastaa vähän liiankin konkreettisesti J. Siunaus meille oli nähdä, kuinka Jumala johdattaa ja mikään ei ole sattumaa, mutta loppujen lopuksi tämä perhe päätyi vielä hyvin merkittävällä tavalla sekä alentamaan auton hintaa, että lahjoittamaan työmme tukemiseksi. Jumala järjesti meille erittäin edullisesti ja siunatusti auton, mikä toivottavasti tulee palvelemaan seuraavat vuodet hyvin sekä meitä, että vieraitamme.

Keväinen tervehdys aurinkoisesta Lempäälästä! Talvessa ei ollut mitään valittamista, mutta kyllä kevät on tuonut iloa mukanaan, kun on päässyt pyöräilemään, kun jalkakäytävät puhdistettiin hiekasta ja Troy pääsi skeittaamaan, kun lumet ja jäät sulivat ja omin silmin näemme kirkkaansinisinä välkkyvät Lempäälää kaikkialta ympäröivät järvet, kun on päässyt pelaamaan jalkapalloa ulkokentille ja lenkkeilemään hiekkateille. Vielä kun opimme nukkumaan valoisaan aikaan, niin kyllä elämä hymyilee!

Perheenä jatkamme sen tavoittelua, mitä varten Jumala on meidät Suomeen tuonut. Emme halua jättää huomaamatta mahdollisuuksia, tehtäväämme, pakkaamme emmekä lopettaa sitä elämäntyyliä, jossa kysytään Jumalalta, kuunnellaan ja ollaan kuuliaisia palvelemaan ja tavoittamaan. Mitä kauemmin täällä olemme, sitä enemmin silmämme ja ymmärryksemme avautuvat Suomen hengelliselle tilalle ja tarpeelle – ja sitä enemmin huomaamme Jumalan tuoneen meidät tänne suurella tarkoituksella.

Joulukuun alussa muuttokiire ja –stressi alkoi olla sellaista luokkaa, että tuli useamman kerran toivottua, että saisi kelattua elämää kuukauden tai pari eteenpäin. Toivoin maagisesti saavuttavamme sen hetken, että meillä olisi uusi koti Suomessa, muutto ja stressi takana, lapset koulussa ja jo jonkinlainen idea siitä, miltä meidän uusi ajanjakso elämässä näyttäisi. No nyt olemme jo hyvin pitkällä! Ei maagisin voimin, vaan Jumalalta tulleiden voimien ja Hänen siunauksensa alla.

Pakkaus, hyvästely, käytännön järjestelyt ja lähtöön pääseminen oli kovan työn takana. Meillä ei ollut yhtään vapaata hetkeä viimeiseen puoleentoista kuukauteen ennen Costa Ricasta lähtöä. Monia hyvästejä jätettiin, ihmisiä nähtiin ja oli siunattua nähdä kuinka monen ihmisen elämää olimme koskettaneet, tai jotka sen ainakin ilmaisivat meidän lähtiessä. Kun lopulta selvisimme viimeisten tavaroidemme kanssa autoon ja lähdimme kohti lentokenttää, kesti vielä useampi tunti ennen kuin pääsimme lähtemään lähikylistä, niin monessa paikassa vielä pysähdyimme tai meidät pysäytettiin.

Kaikkiin asioihin, mitä tarvitsimme tai mihin olimme pyytäneet rukousta, saimme vastaukset. Koti vuokrattiin päivää ennen lähtöä perheelle, joka halusi muuttaa kaupungista maalle. Saimme tarvittavat rahat kodin korjauksiin, lippuihin, vakuutuksiin, veroihin yms. Auto on vielä myymättä, mutta se on erittäin hyvässä hoidossa siihen asti, kunnes hoitaja saa rahat kasaan sen ostamista varten. Koiratkin saivat hyvät uudet omistajat.
Sitten me olimme lentokoneessa – vieläkään oikeastaan tajuamatta, että tämä ei olekaan mikä tahansa matka, vaan pysyvä muutto. Iso muutos. Uusi sivu elämässämme. Hyppy tuntemattomaan. Uusi seikkailu Jumalan kanssa. Taakse jäi Diegolle kotimaa, suku, oma kulttuuri ja kaikki tuttu. Yli 20-vuotta lähetystyössä oman kansan parissa. Minulle 17 värikästä vuotta toisessa kotimaassani. Meille kaikille koti, tutut kuviot, ystävät, kulttuuri. Ja monta rakasta ihmistä. Kyliä ja ihmisiä… niitä, joille olemme jakaneet Jumalan sanaa ja rakkautta monella eri tavoin. Kaikki muistot, itkut ja naurut. Trooppisen luonnon kauneus, kuumuus, vehreys ja hedelmät… tämä lista voisi jatkua loputtomiin. Lyhyesti sanottuna: PALJON jäi taakse!

Tämä erilainen vuotemme etenee kovaa vauhtia! Olemme pakkaamassa jo neljättä Suomeen lähetettävää matkalaukkua, joka lähtee viisi viikkoa täällä olleiden vanhempieni mukana. Vuosi on ollut erilainen, koska sitä on leimannut tuleva muuttomme sekä työssä että henkilökohtaisessa elämässämme. Jokainen olemme omalla tavallamme prosessoineet, nauttineet ja valmistautuneet. Kaikenlaista tekemistä ja haastetta on kuluneisiin kuukausiin mahtunut!

Elokuussa työkaverimme astuivat keskuksen johtajuuteen. Meidän roolimme on sen jälkeen ollut olla taustatukena.  Myös monet muut henkilökunnan jäsenet ovat astuneet uusiin tehtäviin ja ottaneet enemmän vastuuta. Rukoilemme silti, että meidän lähtiessä Jumala toisi vielä lisää työntekijöitä, varta vasten tänne valmistettuja ja kutsuttuja, ja sellaisilla taidoilla ja luonteenpiirteillä, mitkä hyvin paikkaisivat meidän lähdön mahdollisesti jättäviä aukkoja.

Uusi Raamattu joka kotiin Costa Ricassa video on julkaistu, sen voi katsoa tästä linkistä: http://www.youtube.com/watch?v=zRYh7ncPfW4 (englanniksi ja espanjaksi). Kuvakuulumisia keskukselta: Hollantilainen illallinen keskuksen väen kanssa, oppilaat tekemässä hengellistä karttaa Nicoyasta ja vapaaehtoiset valmistelemassa vauvanvaatteita äitiyskurssilaisille.

Kuvia Nicaraguasta: Aktiotiimi ihastelemassa maisemia ja lasten ohjelmaa klinikan edessä.

Tämä vuosi on myös ollut erilainen, koska perheen ja kodin jakamisen konsepti on tullut meille entistä todellisemmaksi. Kotikouluohjaajamme on asunut kanssamme suurimman osan vuotta. Sijaistytär on ollut perheessämme jo puoli vuotta. Rakentajia piti ruokkia ja majoittaa yli kuukausi. Nyt vanhempanikin ovat ollet täällä. Eli paljon ruoan laittoa, siivousta, pyykkiä… Tämä on ollut kasvun ja haasteiden vuosi, mutta olemme olleet myös siunattuja. Prosessi sijaistyttären kanssa ei ole ollut helppo, mutta olemme kiitollisia niistä askelista, mitä hän ottaa eteenpäin ja siitä, että olemme saaneet olla Jumalan vaikutuksen ja johdatuksen välineinä hänen elämässään.

Omat lapset tietysti yrittävät ottaa kaiken irti viimeisistä kuukausista Costa Ricassa, erityisesti kavereiden kanssa. Suurin osa kavereista asuvat kaupungissa, joten aika paljon reissataan nyt sinne ja koululomien alettua odotamme teiniaallon valtaavan kotimme.

Kuva: Sadekausi näyttää tältä!

Suomalainen ilta kodissamme; keskuksella on ollut jopa kymmen suomalaista viime aikoina!

Antakoon Jumala meidän vielä nauttia jokaisesta hetkestä tässä ihanassa paikassa ja Psalmin 90:17 sanojen mukaan “Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt” ! Paljon pitäisi nimittäin vielä saada aikaseksi ennen lähtöä, sekä töiden parissa, että kodin kunnostuksessa.

Kuvat: Tiimi Nicoyan keskustassa evaluoimassa kulttuuri- ja rukouskävelyä / Kuivattujen omenoiden pussitus /Diego opettaa auton huoltoa keskuksen nuorille kuskeille

Päivät ja viikot vierivät vauhdikkaasti, kun aamusta iltaan riittää tekemistä kodin ja basen arkisten töiden parissa: siivousta, kokkausta, haravointia, palaverointia, suunnittelua, tapahtumia, ihmisiä, puheluita, harrastuksiin kuskaamista, kaupassa käyntiä, läksyissä auttamista, sielunhoitoa, menttorointia, autojen korjausta ja niiden papereiden ja lupien hoitamista, ihmisten kuskaamista, kokouksia, koulutuksia…
Olemme juuri keskellä kesän kiireisintä aikaa, eli aktioryhmien vastaanottamista. Niitä on kolme ja väliin mahtuu vielä koulutuksia ja kokouksia. Elokuun jälkeen voimme vetää vähän henkeä ja sitten taitaakin alkaa muuttovalmisteluiden loppukiri.

Basen fyysinen rakennus ei ole vielä käynnissä, mutta tuntuu, että nyt on sisäisen rakennuksen aikaa. Me haluammekin nähdä sisäisesti vahvan järjestön toiminnassa, kun muutamme Suomeen. Työntekijöitä on nyt 11. Säännöllistä toimintaa, minkä kautta tavoitetaan paikallisia riittää melkein jokaiselle päivälle (seurakunnaksi muodostuvat perheillat, koululaisten tukiopetus, äitiyskurssit, lasten klubit, englannin tunnit, musiikkiopetus lapsille, nuortenohjelma…). Lisäksi jatkamme Raamattujen jakoa, työtä eri kylissä, kouluissa ja seurakunnissa, koulutuksia (opetuslapseuskoulu, hygieniapassikoulutus, lapsityökoulutus…). Työntekijät kasvavat vastuussa ja johtajuudessa, opettelevat hoitamaan oman vastuualueensa työt hyvin loppuun saakka. Samalla rakennetaan organisaatiota tavalla, mikä tulee mahdollistamaan tulevan kasvun, uusien työmuotojen aloittamisen ja uusien koulutusohjelmien pyörittämisen tulevaisuudessa. Kaikki tämä tekee järjestöstämme tehokkaamman ja vahvemman, missä ihmiset voivat luottavaisin mielin toteuttaa Jumalan antamaa kutsumustaan.

Guanacastesta maailmalle!
Paikallisen työn lisäksi meillä on näky kristittyjen varustamisesta ja lähettämisestä Guanacastesta lähetystyöhön maailmalle, erityisesti saavuttamattomien kansojen pariin. Nyt voimme ylpeänä sanoa, että meillä on jo kolme lähettiä!
-E. on kotoisin Nicoyasta ja lähti viime vuonna lähetystyöhön Argentiinaan
– C. on myös kotoisin Nicoyasta ja oli tänä vuonna Ruotsissa koulutuksessa ja nyt kokee kutsun palata sinne lähetystyöhön pidemmäksi aikaa
– V:llä on ollut selkeä kutsu Lähi-Itään jo pidemmän aikaa. Nyt hänet on hyväksytty koulutusohjelmaan, mikä pyöritetään siellä paikan päällä ja tulee olemaan ensi askel siihen, että hän voi aloittaa siellä pitkäaikaisen työn saavuttamattoman kansan parissa. Vivi on keräämässä kannatusta ja lähettäjiä, jotta voi lähteä syyskuussa.
Henkilökunnassamme on myös yksi työntekijä lisää, joka on täällä nyt valmennuksessa, pitkäaikaisena kutsumuksenaan lähteä Kauko-Itään työskentelemään sen ryhmän pariin, minkä me keskuksena olemme adoptoineet.

Toisaalta jatkuu yleinen ihmisten ja seurakuntien herättely, opetus ja mobilisointi lähetystyöhön. Perheiltojemme ryhmä kävi jo toisella aktiomatkalla Nicaraguassa toukokuussa. Uusi bussimme mahdollisti 32 henkilön osallistumisen ja sen invahissi yhden pyörätuolissa olevan osallistumisen. Neljän päivän matkalla ehti työskennellä satojen lasten kanssa, opettaa naisia, korjata kattoja, maalata, rakentaa keittiön, tehdä draamoja ja vierailla neljässä paikallisessa seurakunnassa! Matka oli taas elämää muuttava ja silmiä avaava kokemus monelle osallistujalle. Syyskuuksi valmistellaan seuraavaa aktiota.

Kuvat: Osa Nicaraguan matkalaisista basen edustalla valmiina lähtöön / Diego ja Pastor Pablo

Pastor Pablo
Pablo on pastori eräässä pienessä kylässä. Hän oli ensimmäinen pastori, mihin tutustuimme, kun muutimme Guanacasteen. Vaikutuksen meihin teki se, että hänen seurakunnassaan kävivät kaikki kylän nuoret ja lapset, se oli elävä ja kasvava – ja ulospäin suuntautunut. Pastorin suurin murhe silloin oli, että miten saisi kylän kaivon ja pumpun toimimaan paremmin! Olemme monen vuoden ajan tehneet yhteistyötä, auttaneet seurakuntaa ja kylää eri tavoin. Pari vuotta sitten Pablo sairastui syöpään, kävi hoidoissa ja juuri kun oli julistettu terveeksi, sairastui uudestaan ja monien mutkien kautta päästä löytyi aivokasvain. Pitkän odotuksen jälkeen (julkiset terveyspalvelut eivät ole kovin hyviä, eivätkä ainakaan nopeita) kasvain poistettiin menestyksekkäästi, mutta parin viikon kuluttua sen todettiin kasvaneen takaisin kaksinkertaiseksi. Vasta tässä vaiheessa hänellä todettiin lymfooma, mitä nyt yritetään hoitaa oikein. Pastori perheineen on köyhä ja täysin huonon julkisen terveydenhoidon armoilla, koska yksityiseen ei ole varaa. Sairauden aikana heillä ei ole ollut mitään tuloja, joten matkat hoitoihin ja sairaaloihin ja ruoat on maksettu ihmeiden kautta. Diego sai ajatuksen kerätä heille rahaa leikkaamalla hiuksensa, jos ihmiset lahjoittaisivat pastorille $1000. Rahat tulivat ja niin pystyimme auttaa heitä kustannusten kattamisessa jonkin verran. Haluamme pyytää rukouksia Pablon puolesta, parantumista! Rohkaisevaa meille on ollut Pablon oma asenne, miten hän luottaa Jumalaa ja on antanut Jumalan viedä hänet hengellisesti syvemmälle näiden kokemuksien kautta. Vierailut hänen luonaan ovat aina rohkaisevia ja haastavia!

Perhe ja Pri
Viime kirjeessä kerroimme, kuinka kotiopettaja Anna Suomesta oli muuttanut tänne ja asuu kanssamme. Nyt perheemme on taas kasvanut, kun 15-vuotias sukulaistyttö muutti meille toukokuussa. Heillä on vaikea ja rikkinäinen perhetausta ja Pri:lla on mennyt huonosti sekä koulussa, että kotona. Kun perhe oli valmis lähettämään hänet laitokseen, me kutsuimme hänet tänne. Nyt on jo yli kuukausi mennyt ja se on mennyt hyvin! Saimme hänelle hyvän koulupaikan Nicoyasta, joten nyt haaste on opiskella kovasti ja selvitä tästä kouluvuodesta. Se vaatii kovaa työtä Pri:lta itseltään, ja meiltä kuskaamista ja päivittäistä apua läksyissä. Ympäristönmuutos, mahdollisuus olla “normaalissa” (voikohan meitä kutsua normaaleiksi??) perheessä, rakastavassa ympäristössä, missä on selkeät rajat, on ainakin toistaiseksi tuonut toivottua tulosta, vaikka kaikenlaiset haasteet ja kapinat ovat tietysti vielä erittäin todennäköisiä! Omat lapsemme ovat ottaneet uuden siskon avoimesti ja ymmärtäväisesti vastaan ja ovat omalta osaltaan olleet suurella tavalla auttamassa ja tukemassa häntä. Rukoilethan Pri:n puolesta, ennenkaikkea, että Jumala tekisi hänessä parantavaa ja vahvistavaa työtänsä tämän loppuvuoden aikana, kun hän meillä asuu. Rukoile meille myös viisautta ja sijaisvanhemmuuden taitoa!

Perheemme on kasvanut viime kuukausina viidestä jäsenestä seitsemään, mikä tietysti tarkoittaa täydempää kotia ja enemmän ruokaa, enemmän pyykkiä, enemmän järjestelyjä, elämää, kuluja, melua ja menoa ☺. Meillä on nyt virallisesti kolme teiniä talossa! Se avaa aivan uudenlaisen elämänvaiheen meille, mutta teinit ovat hauskoja, maailmaa on kiva katsella heidän perspektiivistä ja kommettiensa kautta ja on hienoa nähdä, minkälaisia mahtavia, ainutlaatuisia ja lahjakkaita yksilöitä heistä on tulossa! Kotikoulu on sujunut hyvin. Nuorella kotiopettajalla riittää haastetta kolmen eri-ikäisen lapsen opettamisessa samanaikaisesti, mutta kyllä kaikki ovat opiskeluissaan edenneet ja pikkuhiljaa sopeutuvat suomalaiseen koulunkäyntiin.

Patsaan palvontaa
Hyvien katolisten tapaan kyläläisemme palvovat maan suojeluneitsyttä, eli pientä mustaa kivistä neitsytpatsasta. Patsasta säilytetään katedraalissa, mikä on pyhiinvaelluskohde. Tässä kuussa sitä kuitenkin kierrätetään eri paikoissa ympäri maata ja meidän kylä sai suuren kunnian vastaanottaa sen ja pitää sen paikallisessa kirkossa yön yli. Koko kylä menee siitä aivan sekaisin, järjestetään juhlamenoja, ilotulituksia ja patsasta kirjaimellisesti palvotaan ja sille rukoillaan. Melkein 17 vuoden ajan tässä maassa olen surullisena seurannut jatkuvaa epäjumalanpalvontaa ja tietysti rukoillut, että ihmiset kääntyisivät sellaisesta Elävän Jumalan puoleen. Kun nyt rukoilitiin ennen tapahtumaa, koin, että minun pitäisi ilmaista ajatukseni kirjoittamalla, joten päädyin kirjoittamaan kyläläisille kirjeen, mikä oli oikeastaan raamattuopetus epäjumalanpalvonnasta, sen seurauksista ja oikean Jumalan rakkaudesta ja kutsusta henkilökohtaiseen suhteeseen. Tiesin, että siitä tulisi reaktioita herättävä juttu, mutta koin selkeästi, että se on tehtävä. Kävin joka talossa itse sen viemässä ja reaktioita alkoi tulla vähän myöhemmin, kun kirje oli luettu. Kiivaimat katoliset suuttuivat ja loukkaantuivat, muut, jotka varmasti jo ennenkin olivat kyseenalaistaneet monia asioita, saivat toivottavasti pohjaa ja suuntaa ajatuksilleen. Toivon, että Jumala käyttäisi kirjettä oikealla tavalla avaamaan kyläläisten silmiä ja ohjaamaan heitä luokseen.

Jalkapalloa!
Tätä kirjettä ei voi kirjoittaa ilman mainintaa Costa Rican mahtavasta menestyksestä jalkapallon mm-kisoissa! Diego on aina horjumatta uskonut, että taso täällä on hyvä ja että CRlla on mahdollisuudet olla yksi maailman huippujoukkueista. Nyt se on tapahtunut!!! Pelejä katsotaan täällä yleensä aina porukalla, mitä suurempi porukka, sitä parempi. Meillä oli basella yli 100 ihmistä katsomassa CR-Kreikka peliä, ja vaikka monet meinasivat jännityksestä saada sydänkohtauksia tms, niin juhlinta oli kyllä hurjaa. Joka voiton jälkeen kadut täyttyvät ihmisistä ja juhlinta jatkuu seuraavaan päivään saakka. Mekin ajettiin basen busseilla ja autoilla 100 ihmisen kanssa kylästä toisiin lippuja heiluttaen, huutaen, laulaen, tööttäillen ja välillä juostiin kadulla. HYVÄ COSTA RRRRIIIICAAAAAAAAAA!!!!

Talvea Suomessa
Olimme Suomessa 9 viikkoa joulu-helmikuussa. Kiitos monille teistä tapaamisista, avusta, tilaisuuksien järjestämisestä, kahveista, vieraanvaraisuudesta ja vaikka mistä! Tänne palatessa sitä aina miettii, että miten ne Suomessa kertyneet kilot saisi karistetuksi… Nautimme Suomessa olemisesta, vaikka talvi meidän odotukset hieman pettikin.
Costa Ricassa (Kuvassa iltapäivämaisema kotimme edessä)
Suomesta paluun jälkeisen kuukauden aikana olemme järjestäneet yhden aktion, osallistuneet Herediassa massiiviseen raamattujenjakoon (1700 Raamattua yhdessä viikonlopussa), pitäneet keskuksemme henkilökunnan retriitin, käyneet King’s Kids leirillä ja aloittaneet kaikenlaiset arkiset hommat niin keskuksella kuin kotonakin. Nyt Costa Ricassa on jaettu Raamattu jo 100 000 kotiin. Sekin on hyvä uutinen, että taas uudesta naapurikylästä ihmisiä haluaa tulla bussilasteittain meidän järjestämiin seurakuntailtoihin maanantaisin. Nyt ihmisiä tulee säännöllisesti kuudesta lähikylästä ja jotkut omalla autolla vielä kauempaakin.

Elämässä mukana
Viime viikkoina olemme saaneet olla mukana niin surullisissa kuin iloisissakin elämäntapahtumissa. Yhtenä viikonloppuna kuoli tapaturmaisesti kolme miestä. Diego oli jutellut ja kertonut pelastuksesta Jeesuksessa yhdelle miehelle vain muutamaa päivää aikasemmin, mutta tämä ei ollut asiasta kiinnostunut. Surullisten sydämiemme rukous ja toive ympärillä oleville ihmisille on “ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän”. Toisaalta olemme saaneet jutella kymmenen vuotta yhdessä asuneelle pariskunnalle Jumalasta ja avioliitosta ja nyt ovat häävalmistelut meneillään. Ja tänään lainaamme autoamme perheelle, joka on yhdessä päättänyt tehdä uskonratkaisun ja ajaa sukulaisten seurakuntaan kastettavaksi huomenna. Viikonlopun aikana olemme myös saaneet auttaa pariskuntaa kolmen lapsensa kanssa muuttamaan, kun he ovat päättänet muuttaa kyläämme, tulla mukaan keskuksemme työhön ja syksyn opetuslapseuskouluun!

Suomalaista koulua
Suuri muutos arjessamme on se, että lapsemme eivät enää matkusta Nicoyaan kouluun, vaan käyvät sitä kotona! Jumala järjesti meille suomalaisen ylioppilaan kotiopettajaksi täksi vuodeksi, joten nyt kaikki kolme siirtyivät suomalaiseen koulujärjestelmään. Yläkerran vierashuone muutettiin luokkahuoneeksi ja koulua on arkisin kahdeksasta yhteen. Kuopus opiskelee ensimmäisellä luokalla, neiti seitsämännellä ja esikoinen yhdeksännellä.

Muutto Suomeen
Muutamme vuodenvaiheessa Suomeen. Suurin syy muutollemme on se, että lapset saisivat asua ja opiskella Suomessa. Haluamme heidän oppivan, mitä tarkoittaa olla suomalainen ja että heillä olisi tulevaisuudessa ovet auki myös siihen maahan ja kulttuuriin – onhan sekin heidän kotimaa ja osa heidän identiteettiään. Se, mitä me aikuiset tulemme tekemään on rukouksen alla, mutta siitä lisää sitten kun se on ajankohtaista.

Muutto on iso ja vaikeakin asia perheellemme. Olemme rakentaneet elämämme tänne, joten Suomeen muutto on suuri uskon askel. Monella tavalla asiat tulee siellä aloittaa aivan nollapisteestä. Koemme asiasta kuitenkin rauhaa ja innolla sitä odotamme, vaikka toisaalta jo nyt alkaa mieleen hiipua haikeus, koska rakastamme elämäämme, ihmisiä ja työtämme täällä. Uskommekin tulevaisuudessa jälleen palaavamme tänne, suunnittelemme asuvamme Suomessa noin viisi vuotta

Muuttosuunnitelmat ohjaavatkin tämän vuoden töitä, tavoitteita ja prioriteetteja. Pyrimme vahvistamaan keskusta ja tukemaan nykyistä henkilökuntaa työn jatkamisessa. Haluamme järjestää keskuksen rakenteen sellaiseksi, että se toimii ja voi jatkaa kasvua. Haluamme jättää hyvän pohjan eri työmuodoille, esim. äitiysprojektille, raamattuprojektille ja uuden keskuksen rakentamiselle niin, että muut voivat niitä jatkaa. Haluamme luoda kontaktit ja suunnitelman lähetystyöntekijöiden lähettämiseksi täältä niihin maihin, mihin tähän asti olemme kutsun kokeneet. Haluamme rohkaista, opettaa, antaa kaikkemme niille ihmisille, jotka ovat työmme hedelmänä aloittaneet uuden elämän Jeesus Herranaan sekä niille, jotka ovat vastaanottaneet haasteen lähteä lähetystyöhön ulkomaille tai tulla tekemään työtä keskuksemme kautta.

Halu ja pyyntö on, että Jumala kutsuisi vielä lisää hyviä, sitoutuneita ja taidokkaitakin ihmisiä Guanacasten  työtiimiin tämän vuoden aikana. Haluaisimme lähteä kevein sydämin, tietäen, että työ jatkuu käsissä, jotka voivat viedä sitä vielä paljon pidemmälle kuin me.

Kuvat: 1) Paikallinen tyttö harjoittelemassa matematiikan laskuja meillä 2) Vanha mies, joka sai Raamatun ja alkoi sitä heti lukea 3) Raamattujenjakoryhmä: Suomi, Costa Rica, Kanada, Kolumbia ☺

Kuva: Aktiotiimi keskuksella työpäivän jälkeisessä palaverissa.