Huhtikuu 2012

Viime kirjettä kirjoittaessani olimmekin Usassa. Se oli toisaalta kiireinen ja hedelmällinen työmatka ja toisaalta täynnä yllätyksiä. Meitä kutsuttiin talosta toiseen syömään, vietiin hienoihin paikkoihin ja hemmoteltiin monella eri tavalla. Suurin yllätys oli erään perheen luona, joka kutsui meidät syömään ja sitten ruoan jälkeen pyysi autotalliin. Siellä oli meitä odottamassa iso, hieno auto rusetti ovessa! Auto on kallis luksusauto, liian hieno meidän tarpeisiin, mutta silti vahva ja turvallinen lava-auto, mikä kyllä auttaa esim materiaalien tai Raamattujen kuljetuksessa. Samalla se on Diegon unelma-auto. Aisasta ei oltu mitenkään puhuttu etukäteen näiden ihmisten kanssa, he olivat vain kokeneet Jumalan kehottavan heitä antamaan “ylimääräisen metsästysautonsa” valtakunnan työhön.

Suunnitelmat muuttuivat sitten niin, että Diego ja Troy pääsivät unelma isä-poika-matkalle ajamaan Meksikon ja Väli-Amerikan läpi Costa Ricaan hienolla autolla. Minä, Julia ja Nic Markus lensimme kotiin. Miesten ajomatka kesti 12 päivää, eikä ihan kivutta, mutta silti Jumalan suuren suojeluksen alla kaikista riskeistä huolimatta pääsivät onnellisesti kotiin. Auto on nyt täällä, mutta voidaksemme sen rekisteröidä tänne, tulee siitä maksaa todella kallis vero. Meillä ei ole rahoja niiden maksamiseen, joten auto odottaa kunnes Jumala vastaa myös tähän tarpeeseen. Meillä on vanha auto ja perävaunu myynnissä, se auttaisi verojen maksamisessa huomattavasti. Kun joskus pystymme maksamaan verot, tulee auton arvo täällä olemaan moninkertainen, joten kaikenkaikkiaan koko juttu tulee kannattavaksi. Eli tämän vero-asian puolesta saisi kyllä rukoilla!

Troykin ehti takaisin juuri ajoissa, sillä paluun jälkeen seuraavana päiväna alkoi uusi kouluvuosi. Nic Markuskin on nyt ollut joka päivä tarhassa, pitkistä matkoista ja aikaisista herätyksistä huolimatta on jaksanut ja ollut  innostunut.
Meilläkin alkoi uuden työvuoden järjestelyt ja haasteet Opetuslapseuskoulun valmistumisjuhlan myötä. Basen henkilökuntaan liittyi kaksi nuorta paikallista naista ja lisäksi meille tuli helmikuussa kaksi 3-kk vapaaehtoista, eli nyt ensimmäistä kertaa meillä on ollut jopa 10 henkilön tiimi! Se on mahtava asia, kun muistelee, miten monta vuotta olemme olleet käytännössä yksin, eikä työtehtäviä ole pahemmin voinut jakaa tai delegoida. Nyt on ollut haasteena johtaa ja oppia toimimaan isommassa tiimissä, jakaa tehtäviä ja myös valmentaa uusia ja nuoria työntekijöitä (mistä olen huomannut nauttivani kovasti). Nyt meillä eri ihmiset vastaavat esim lapsityöstä, Raamattujenjakoprojektista, koulutuksesta, tiimeistä jne vaikka kaikki työskentelemmekin läheisesti yhdessä.

Diegon äidin kunto huononi pian sen jälkeen, kun Diego palasi matkalta. Hänen toinen amputoitu jalantynkä tulehtui, siitä seurasi viikkokausia kestävät kovat kivut ja viimein jalan uusi amputoiminen. Leikkaus meni hyvin, mutta muutama päivä sen jälkeen yleiskunto ja sydän pettivät ja hän kuoli kaikkien 11 lapsen läsnäollessa San Josen sairaalassa.
Hautajaiset täällä järjestetään heti kuoleman jälkeen.  Doña Victoria kuoli perjantai-iltana n. klo 10, koko yö hoidettiin papereita ja palkattiin hautaustoimisto hakemaan ja valmistamaan ruumiin, sekä kuskaamaan sen Guanacasten kotiin, mihin se saapui n. klo 11 lauantai-aamuna. La-aamuna aikaisin kuskattiin baselta pöytiä, tuoleja, kattiloita yms Diegon äidin kotiin, ostettiin valtava määrä ruokaa (riisiä ja kanaa), mitä alettiin naapureiden ja kyläläisten avustuksella valmistaa heti. Heti kun sana hänen kuolemastaan levisi, ihmisiä alkoi tulla paikalle. Kaikki sukulaiset, kyläläiset, naapurikyläläiset, lasten ja lastenlasten tuttavat… satoja ihmisiä tuli, katseli ja suri ruumista, istuskeli kuisteilla ja pihalla. La-iltana Diego järjesti tilaisuuden, missä oli musiikkia ja pastori puhui. Surutilaisuuden sijalta se oli enemminkin juhla, antaen kiitosta Jumalalle hänen elämästään. Monet ihmiset jäivät vielä koko yöksi valvojaisiin.
Su-aamuna klo 7 lähdettiin kantamaan arkkua saattueessa hautausmaalle, mikä on n. 5 km päässä. Kaikki vuorotellen kantoivat arkkua. Hautausmaalla pastori piti pienen puheen, annettiin viimeiset jäähyväiset ja ruumis laskettiin jo edellisenä päivänä valettuun hautakammioon ja muurattiin samantien kiinni. Näin erilaiset voivat olla tavat ja traditiot eri kulttuureissa!

Diegolle koko äidin sairastuminen on ollut aika väsyttävä ja vaativa prosessi viime vuodesta asti. Vaikka sisaruksia on paljon, hänellä on vastuunkantajan osa perheessään, joten hänen oletetaan tekevän päätökset, tukevan sisaruksiaan ja hoitavan käytännönjärjestelyt ja kustannukset. Kun kaikki oli vihdoinkin ohi, Diego on ollut väsynyt ja pitänyt myös vähän etäisyyttä baseen ja työkuvioihin, sen verran kuin mahdollista.
Katolisessa kulttuurissa kuoleman jälkeen rukoillaan sielun puolesta ko ihmisen kodissa 9 päivän ajan kuoleman jälkeen, sitten kerran kuukaudessa ja lopulta kerran vuodessa. Siinäpä ero meidän uskoon! Kuoleman jälkeen on liian myöhä muuttaa kohtaloaan. Iloitsemme siitä, ettei ole epäilystäkään Diegon äidin viettävän ikuisuutta taivaassa. Katoliset naapurit kuitenkin kyselivät ja kaipailivat rukouksia, joten Diego kutsui heidät äitinsä kotiin iltapäivisin 9 päivän ajan lukemaan ja opiskelemaan Raamattua yhdessä. Se oli siis heino mahdollisuus jakaa Sanaa naapureille ja tuttaville ja siitä tuli oli osa Diegon surutyötä.

Kuukausi sitten vahnempani Suomesta tulivat tänne. He ovat lähinnä ottaneet osaa meidän arkikuvioihin, vaikka pääsiäisviikolla pääsimmekin rantalomalle muutamaksi päiväksi. Isäni on remontoinun tiskipöytää, hoitanut hevosta, kuskannut lapsia ja auttanut vaikka missä projekteissa. Äiti on opettanut kylän naisille käsitöitä, valmistanut vauvantarvikepaketteja, tiskannut, leiponut, järjestellyt, hoitanut sekä kyvänyt kukkia yms. Lapsille ja meille kaikille on ollut iso siunaus, että he ovat jopa kuukauden täällä!

Kevät etenee pidemmälle ja meille tulee tasaiseen tahtiin tiimejä 1-2 viikoksi kerrallaan. Toukokuussa olemme menossa Nicaraguaan koko Väli-Amerikan Missionuorten tapaamiseen koko basen kera. Sen jälkeen aloitan uuden äitiyskurssin. Syyskuussa alkaa uusi 5-kk opetuslapseuskoulu. Kovasti toivomme, että tähän kouluun saisimme eurooppalaisiakin oppilaita, ja edes yhden suomalaisen! Rakentaminen ei ole vielä käynnistynyt, suunnitteluvaiheessa olemme edelleen.

Yksi uusi työmuoto tälle vuodelle on oman kylän koululaisille järjestetty ohjelma, missä autamme heitä opiskelemaan, tekemään läksyjä ja valmistautumaan kokeisiin. 20% pienen koulun oppilaista jäi luokalle viime vuonna, joten vaikkei meillä (vielä) ole virallista opettajaa työntekijänä, ajattelimme että omilla tiedoillamme ja lapsia tukemalla voimme kyllä heitä auttaa edistymään koulussakin. Eräs työntekijämme otti mm projektikseen opettaa 12-v tyttöä lukemaan, joka on jäänyt luokalle 2 kertaa ja on nyt kolmannella luokalla. Ei opettajalla eikä perheillä ole kiinnostusta auttaa näitä lapsia etenemään ja kehittymään.
Viime vuonna saimme myös Suomesta 1000 € lahjoituksen samaiselle koululle. Nyt lukuvuoden alussa ostimme lapsille koulukirjat (ensimmäinen kerta kun he saavat kirjat), joillekin koulupukuja ja -kenkiä, sekä vapaaehtoiset ovat rakentaneet kouluun sisäkaton, mikä viilentää luokkahuonetta paljon ja nyt saattaa jopa kuulla puhetta sadekuuronkin aikana. Uskomme, että Jumalalla on varattuna näille lapsille hyvä tulevaisuus, sen takia heihin ja kouluun tulee sijoittaa.

Kiitos esirukouksista ja taloudellisesta kannatuksesta, molemmat ovat meille tärkeitä ja niiden kautta olet osallistunut kaikkeen, mitä teemme! Siunausta sinulle ja perhellesi; toivomme, että pääsiäisen ilosanoma, elävä Kristus, joka antaa syntimme anteeksi, voisi tuoda elämääsi iloa, toivoa ja tarkoitusta!

 

 

 

 

 

 

 

Hovikuvaaja: Erkki Kurppa

Yhteistiedot:

postiosoite: PO Box 195-5200 Nicoya, Costa Rica,

nettisivut: www.pampa.fi,

sähköposti: silvaatpampa.fi

rukouskirjesiht:Leena Kurppa, Linnalantie 5, 54500 Taavetti, 044-2552077

perheemme kannatustili:

Missionuoret –Youth With A Mission Finland ry

FI16 8000 1670 3434 83 viite: 4404

Rahankeräyslupa nro 2020/2011/627 Missionuoret – Youth With A Mission Finland ry ajalle 02.08.2011-02.08.2013 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuunottamatta

One thought on “Huhtikuu 2012

  1. Leena Vitikainen

    Kiitos ihanasta kirjeestänne. On se rikasta ja siunauksellista tuo teidän työnne siellä. Teitä todella tarvitaan siellä.
    Osanotto Diegon äidin kuoleman johdosta. Ihanaahan se on, että väsynyt matkaaja pääsee perille.
    Onkohan isovanhemmat vielä siellä? En muista miten se nyt olikaan. Ovatko jo toukokuun ME- kokoontumisessamme. Saamme varmaan kuulla sitten lisää teidän elämästänne.
    Terveisin Leena ja Reijo Vitikainen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *