Kesa 2012

Pastorin rouva ja kalastajan rouva, jotka olivat mukanamme Chira-saarella valmistelemassa tiimin vierailua ja Raamattujen jakoa.

(Anteeksi, tasta tekstista puuttuvat aa:n ja oo:n pisteet… :))

ESIMERKKITAPAUS: Kello on lahes viisi. Nojailen auton renkaaseen tienpenkalla, katselen rauhallista vihreaa peltomaisemaa, muutamaa puuta pellon laidalla, kuuntelen yli lentavia lintuja, papukaijoja ja harvakseltaan ohi ajavia autoja. Rauhallista… ilmakin on jo raikkaampaa tahan aikaan paivasta. Lahistolla istuskelee tyokaverini Laura, jonka mies Kimmo kavelee auton ymparilla ja heidan 2-v. Robin poika heittelee kivia ja tutkiskelee maasta loytyvia otokoita. Hyva olla, niin tavallista kuin olla voi, silti odottamatonta. Olimme matkalla San Josesta kotiin, tyytyvaisina siihen, etta saimme kaikki asiat nopeasti hoidettua ja paasisimme kotiin jo iltapaivalla. Autokin sai reissulla kovasti tarvitsemansa uudet renkaat alleen. Sitten, alle tunnin matkan paassa perilta, auto meneekin rikki.  Joku vyon alla oleva motikka, minka kiinnitysruuvi katkesi,  irrotti vyot ja kaikki. Siina sitten tonotettiin tien laidassa, nelja turistilta nayttavaa ulkomaalaista. Ei ehka turvallisin asetelma, katsoin parhaaksi piilottaa arvotavarat auton uumeniin ja pysytella penkan puolella piilossa.  Suunnitelmat siis muuttuivat, onnistunut keikka saikin odottamattoman kaannoksen.  Sehan ei ole mitenkaan yllattavaa, silla niin kay taalla todella usein.  Niinkin kay usein, etta auto menee rikki. Diego on tietysti tiimin kanssa aivan toisella suunnalla. Baselta pyydetaan hinausapua meidan toisella autolla, joka ei saavukaan ja autoa siirtaessaan pain vastoin kolaroivat sen pain puuta… Ystavat kuitenkin taas auttavat hadassa…mika sekin on todella tavallista. Mekaanikkomme jatti muut hommat ja ajoi tunnin matkan auttamaan, tai oikeastaan toteamaan, etta hinata taytyy. Ystavamme melonitilan isanta lahetti tilalta kuorma-auton hinaamaan ja isanta itse tuli hakemaan minua, Lauraa, Robinia seka basen ruokaostoksia, mita auto oli taynna. Mekaanikko, kuormurinkuljettaja ja Kimmo hoitivat auton korjaamolle, mista se aikanaan saatiin korjattuna pois. Eli kotiin kuitenkin paastiin, vaikkakin vasta pimealla. Suoraan baselle syomaan, missa lapset olivat jo odottamassa meita. Diegokin saapui tiimin kanssa. Sitten kotiin katsomaan laksyja, suihkuun, laittamaan lapsia nukkumaan.  Itseakin vasytti, koska olin lahtenyt ajamaan kohti paakaupunkia klo 3 aamulla. Olin kuitenkin tyytyvainen siihen, etta keikka tuli tehtya ja etta illalla oltiin taas kaikki turvallisesti kotona omissa sangyissamme.

On tarkeaa sailyttaa perspektiivi. Muistaa, kenen kanssa kuljemme, mitka ovat tavoitteet ja huomata niiden yleensa tayttyvan, vaikka matkalla olisi minkalaista hamminkia. Ja sailyttaa luottamus ja joustavuus, kyky nauttia joka hetkesta, vaikkei asiat aina menisikaan omien tai muiden suunnitelmien mukaan. Meita on muistutettu pysymaan uskollisina Jumalalle kulkiessamme, tai kompuroidessamme, eteenpain. Jumalan ohje Joosualle: ‘Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi. Noudata tarkoin sitä lakia, jonka palvelijani Mooses sinulle antoi. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle. Silloin menestyt kaikessa mihin ryhdyt. Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin, niin pystyt tarkoin noudattamaan kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin sinä menestyt ja onnistut kaikissa toimissasi.’

Huhtikuussa 29-v serkkuni Antti-Jukka kuoli syopaan. Viimeisten 15 vuoden aikana minulta on jaanyt valiin monen monta suvun tarkeaa tapahtumaa, mutta nyt jarjestyi, niin etta pystyin matkustamaan hautajaisiin. Lapset , Diego ja tyot parjasivat itse 10 paivaa, sain kaytettya lentomailea, joten  sain olla mukana ja fyysisesti lasna suremassa suvun rakkaan jasenen aikaista poismenoa. Naita elaman kaanteita on vaikea ymmartaa ja hyvaksya, mutta samalla kristillinen elamankatsomus ja taivastoivo tulevat hyvin konkreettisiksi.

Muutamia vuosia sitten Guatemalassa oli edellinen Missionuorten Meksion ja Vali-Amerikan konferenssi. Taalta Guanacastesta meita oli vain Diego ja mina, mika olikin koko keskuksemme silloin. Toukokuussa Nicaraguassa oli uusi vastaava konferenssi ja nyt Guanacasten basea edusti 22 henkiloa!!! Oli hienoa nahda sillakin tavalla tyomme satoa. Mukana oli henkilokunta, vapaaehtosia ja kaksi paikallista perhetta, jotka ovat tiiviisti mukana tyossamme taalla, vaikkeivat ainakaan viela virallisesti tyontekijoita. Konferenssissa saimme tavata muiden maiden tyontekijoita (yht n. 300) ja  vastaanottaa virkistavaa opetusta.

Diego ja tiimilaiset evastauolla remontoimansa poliisilaitoksen kuistilla. 8 kylaa kattava poliisilaitos oli ennen remonttia terveysministerion sulku-uhan alla.

Toukokuun lopulla aloitimmekin sitten taman kesan tiimikauden. Meilla oli kolme tiimia putkeen, edellinen lahti 1.7. Oli perheryhma, nuorten ryhma ja nuorten aikuisten ryhma. Kaikki omanlaisiaan ja tekivat vahan erilaista tyota, mutta kaikki suureksi siunaukseksi paikallisille kylille, ihmisille ja meillekin. Tana vuonna meilla on enemmin hyvaa henkilokuntaa, eli kaytannon tyot ja jarjestelyt, jopa tulkkaukset ovat meille henkilokohtaisesti nykyisin helpompia. Diego edelleen kuskaa bussilla tiimeja joka paiva ja on heidan kanssa oppaana ja tulkkina. Minun jokapaivainen tehtavani on hakea lapset koulusta. Lisaksi teen basella ja tiimien jarjestelyissa mita tahansa tarvitsee tehda, valilla kaytannon toita, valilla logistiikkaa.

Baselle tana kesana rakennetut mokit

Heinakuun 2 ensimmaista viikkoa lepaamme tiimeista ja lapsillakin on koulusta lomaa. Sitten jatkamme viela kuukauden tiimien kanssa.  Viime viikolla ajoimme perheena aivan Costa Rican etelakarkeen, luonnonkauniille ja –rikkaalle Osan niemimaalle. Niin.. ajettiin – ja silla uudella autolla! Saimme ne tarvittavat verorahat, vaikkakin lainaan silla tavalla, etta kun saamme vanhan auton ja perakarryn myytya, niin on sovittu etta laitamme ne rahat sitten Raamattuihin ja basen rakennukseen. Aika hieno kiertokulku ja rukoilla saa, etta saataisiin ne myytya mahdollisimman pian!

Heinakuun lopulla meilla on kansallisen tason johtajien kokous, ja elokuun lopulla henkilokuntavalmennus koko Costa Rican Missionuorten tyontekijoille. Tarkoituksena erityisesti uusien ja nuorten tyontekijoiden varustaminen. Naihin tapaamisiin voi rukoilla viisautta ja johdatusta! Elokuun 30. pv alkaakin sitten keskuksemme toinen opetuslapseuskoulu, DTS! Rukoilemme taas Jumalan valitsemaa kansainvalista opiskelijaporukkaa ja erityisesti paikallisia oppilaita. Paikallisten haasteena on saada kannatusta, joten jos joku teista kokee sydamellaan sponsoroida paikallisen oppilaan koulutusta, meihin voi ottaa yhteytta. Tavoitteena on voida antaa ainakin 200 dollarin avustus, tai alennus, jokaiselle paikalliselle oppilaalle, mutta sen rahan on tultava ulkopuolisista lahjoituksista.

Olemme jo viime kesasta asti rukoilleet ja miettineet suunnitelmiamme. Viimeiset 3 vuotta olemme etsineet mahdollisuutta lisakoulutukseen, mutta oikeata aikaa ja paikkaa ei nayttanyt loytyvan. Matkustaminen  on hankalampaa nykyisin hintojen ja lasten koulunkaynnin vuoksi. Olemme kuitenkin loytaneet 6 viikon kurssin Yhdysvalloista, joka vastaa tarvettamme, toiveitamme ja toimii lastenkin kannalta; olemme siis hakemassa ensi tammi-helmikuuksi Coloradoon opiskelemaan. Matkustaisimme sinne koko perhe, silla lapsilla on silloin kesaloma. Kurssin nimi on Teaching and Ministry Development Seminar, ja se valmistaa meita erityisesti opettamaan. Kurssi antaa ihan kaytannon taitoja ja valineita, mutta lisaksi odotamme hengellista “tankkausta”, eroa normaaliin tyorutiiniin seka nayn ja kutsumme hienosaatoa. Paikka on University of the Nations -kampus, missa pyorii useita kursseja samaan aikaan ja siella on kaltaistamme vakea monista eri maista. Olemme vasta aloittamassa hakuprosessia, mutta halusimme jakaa asian jo nyt kanssanne, jotta voitte rukoilla sen puolesta ja tama tulee myos taloudellisesti vaatimaan normaalia suurempaa kannatusta. Niinpa taman paatoksen myota selviintyi sekin, etta emme nyt ainakaan tana, emmeka varmaan ensi vuonnakaan matkusta perheena Suomeen.

Tana iltana oli basella joka maanantain tapaan perheilta. Se on avoin kaikille basen vierailijoille ja tyontekijoille, mutta myos kylalaisille. Meita oli tanaan aika vahan, mutta ilta oli todella hieno. Diego opetti Joosuan kirjasta, sitten juteltiin, kyseltiin rukousaiheita, rukoiltiin ja syotiin kakkua. Saimme ensimmaista kertaa kuulla kylalaisen suusta sen, minka kylla olemme ennenkin tienneen olevan totta, mutta oli mahtavaa kuulla se joltain paikalliselta! Han sanoi, miten on huomannut, etta kaikki baselle tulevat ihmiset eri maista aina rukoilevat taman paikan, kylan ja ihmisten puolesta, ja etta miten selvastikaan ei ole sattumaa, etta kyla on kehittynyt, ryhdistaytynyt, muuttunut ja organisoitunut viimeisten vuosien aikana!!! Niin se on. Mita toiset ehka nimittaisivat sattumaksi, tai omaksi saavutukseksi, tai hyvaksi onneksi, me kutsumme JUMALAN SIUNAUKSEKSI, RUKOUSVASTAUKSEKSI, NAYTOKSI SIITA, ETTA JUMALA ON KIINNITTANYT KATSEENSA JA SYDAMENSA TAHAN KYLAAN!!!! Nama ovat niita taman tyon palkitsevia hetkia! Kunpa muutkin kylalaiset tulisivat samaan johtopaatokseen, silla se oli ainakin haastanut taman ihmisen etsimaan Jumalaa henkilokohtaisesti.

Tana vuonna tulee 7 vuotta tayteen siita, kun kuskasimme omat henkilokohtaiset kamppeemme tanne Herediasta ja aloitimme tyon taalla. Sita myota taalla on kaynyt satoja, tai ehka tuhansia ihmisia monista kymmenista eri maista. Ja he ovat kaikki tulleet  siunaamaan ja kylvamaan. Ne eivat ole turhia anteja. Ja suurin osa niista ihmisista jatkaa rukouksiaan kun lahtevat taalta pois. Ja lisaksi lahes kaikki, jotka tanne tulevat, ovat lahetettyja, eli heilla on kannatusrengas kotonaan rukoilemassa heidan puolestaan seka sen  tyon puolesta, mita tekevat, ja samoin taman paikan puolesta. Eli oikeastaan sen joukon maara, joka on rukoillut meidan kylan ja kylalaisten puolesta on rajaton ja kasvaa koko ajan. Se on mahtavan voimakas joukko, joka murtaa lapi pimeyden ja vihollisen suunnitelmien. Uskomme, etta sato tulee olemaan mahtava, etta tama on vain alkutaivalta! KIITOS rukouksistasi!

Toivotamme sinulle ja laheisillesi siunattua ja aurinkoista kesaa!

Lomalaiset etela-Costa Ricassa

 

 

2 thoughts on “Kesa 2012

  1. Heikki Partanen

    Kiitos Salla upeasta raportista. Te kaikki todella olette Herran sylissä työnne ja perheenne kanssa. Kiitos Hänelle siitä rakkaudesta, joka kantaa siellä kyläläisiä ja teidän yhteistyöihmisiänne. Terveisemme ja rukouksemme.
    Heikki ynnä Helinä

  2. Asta

    Hei Salla ja kumppanit!
    Kiitos uutiskirjeestä! Oli kiva lukea tein kuulumisia. Mua aina liikuttaa ja puhuttelee se miten uskollisia ootte työssänne ja miten nään Jumalan siunaavan sen uskollisuuden. Alussa oli hieno kerronnallinen osa. Melkein tunsin istuvani siellä tien poskessa sun kanssa katselemassa papukaijoja ja haistelemassa guacasten maan tuoksua. :)Basen uudet mökit näyttää tosi hienoilta. Samoin poliisiasema. Paljon terveisiä ja siunausta teille kaikille!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *