Author Archives: salla

When God gave us a car


God has again provided and taken care of our practical needs. But it never stops there, He always does so much more, He definitely sees the big picture and with God things don’t just happen by accident.

Since last summer we have been thinking of and wanting to get a bigger car. We often have guests, friends or family members, so we don’t fit in a car of 5. For example right now we have our kids’ friend Jonathan from Costa Rica with us for two months. So we have been looking at different options, but at the same time been hesitant to spend money on a vehicle right now. Few weeks ago we did a trip to Oulu (500 km each way). After paying a train ticket to one of us on the way there and to another one on the way back, Diego decided it was time to get a car. He went online and immediately found a car that stood out to him and it had a good price and low mileage.

The next day Diego and Salla’s dad went to see the car. The owner’s daughter asked Diego which country he is from. Diego told him a little about Costa Rica, said that he was actually just returning from a trip there and went on sharing about the Homes of Hope construction project that he was part of. The girl asked which organization he was with and when Diego answered “YWAM”, she started crying. She was thinking about applying to do the DTS in Tampere ( the new Discipleship Training School starting very close to us in January), but was not sure and she had asked God to confirm it to her during that same exact day that Diego shows up at their house and starts telling about YWAM! Sometimes God answers our prayers in a very concrete (and latino) way!

It was so encouraging to see once again how in our “small daily things” we can be part of what God is doing in other people’s lives and even around the world. Even without a car deal the visit would have been well worth it, but we did end up getting the car as well. It was what we were looking for and after meeting Diego and hearing about the ministry the couple first lowered the price a lot from the original good price and then decided to take a huge amount out of the price as a donation. So Diego drove home that night with a car that meets our current needs and paid only 1/5 of the actual value!

We are thankful – praise God!

All of this is part of the big car story that has followed us since we got married. Cars in Costa Rica have always been a challenge – the roads are so bad and cars and their fixing are so expensive. We have had all kind of miracle stories of how we have got each one of our vehicles and five years ago God surprised us with a ‘every man’s dream car’ through a family that gave us a fancy Chevrolet Silverado pick-up truck. The truck served us well and still continues being in a daily use in missions in Costa Rica.


Kun Jumala uuden auton antoi


Olemme taas saaneet kokea Jumalan ihmeellistä huolenpitoa hyvin käytännöllisellä tavalla. Kesästä asti olemme harkinneet automme vaihtamista isommaksi, koska niin usein täytyy kyyditä ylimääräisiä henkilöitä – nytkin meillä on costaricalainen Jonathan luonamme kaksi kuukautta. Olemme pitkin syksyä katselleet eri vaihtoehtoja, mutta myös epäröineet kalliimman auton hankkimista, koska vanhasta autostamme emme vaihdossa saisi käytännössä paljoakaan.

Kun olimme maksaneet junaliput Ouluun ja takaisin, menin taas nettiin selailemaan autoja ja huomio kiinnittyi äskettäin listattuun Zafiraan. Seuraavana päivänä olimme jo Lahdessa autoa katsomassa. Perheen tytär kiinnitti huomiota siihen, että olen ulkomaalainen ja kysyi mistä maasta olen. Vastasin ja kerroin, että olimme juuri tulleet matkalta Costa Ricasta ja kerroin myös vähän siitä, mitä olimme siellä tehneet. Tyttö kysyi mistä järjestöstä on kyse, johon vastasin, että YWAMstä. Tyttö ei voinut uskoa vastaustani ja silloin juoksi perheen äitikin keittiöstä paikalle.

Tyttö on harkinnut Tampereen opetuslapseuskouluun menemistä ja oli rukoillut, että juuri sinä päivänä Jumala varmistaisi jollakin selkeällä tavalla asian! Joskus Jumala vastaa vähän liiankin konkreettisesti J. Siunaus meille oli nähdä, kuinka Jumala johdattaa ja mikään ei ole sattumaa, mutta loppujen lopuksi tämä perhe päätyi vielä hyvin merkittävällä tavalla sekä alentamaan auton hintaa, että lahjoittamaan työmme tukemiseksi. Jumala järjesti meille erittäin edullisesti ja siunatusti auton, mikä toivottavasti tulee palvelemaan seuraavat vuodet hyvin sekä meitä, että vieraitamme.


About Finland

finflag finl-LMAP-md

FINLAND … the land of the midnight sun, bears and moose, the northern lights, wilderness, bravery, Santa Claus

…. and more than that… the land of the FINNS!!

Finland is a country of about 5 million inhabitants in Northern Europe between Sweden and Russia. The location in the North has historically meant fighting for survival with very hard work in rough conditions. The Finns have made their way to one of the top developed countries of the world even though natural resources and conditions are not as beneficial as in southern Europe. What mostly characterize Finland are the forests and the lakes. With its 188 000 lakes it is known worldwide as the land of thousand of lakes.

The location between Sweden and Russia has shaped the Finnish identity. It has had to fight for its independent existence between the west and the east. Historically it has belonged both to Sweden and to Russia, but gained its full independence 1917. During the Second World War Finland had to fight two wars against the Eastern Giant, was able to keep its independence, but lost parts to Russia and had to pay massive reparations. After the wars Finland showed it’s miracle story to the world rising from a war-torn country and poverty to one of the top developed countries in the world in just few decades at the same time becoming the only country in the world that has actually fully paid its reparations. This happened with hard work and determinations – both still being typical characteristics of the Finns. Finland has also strategically identified itself with the west through its economy and joining the European Union in the 90s. Now the big debate is whether to join NATO or not.

Today’s Finland is looking for its next success story after Nokia, Angry Birds and holding one of the 1st positions in the international PISA education qualification for a while. The economy is struggling, the age structure and the job market are changing – as many other nations Finland is searching for its place in a rapidly changing world and circumstances.

While Finland still has a very high standard of living and the society takes care even of the least, it cannot cover the spiritual emptiness. Finland has one of the highest rates for suicide and depression. Wherever you turn your head, with children as well as adults, together with prosperity you see mental illness, family break-ups, people losing the grasp of life, isolating themselves from others and the society. Immigration has changed the traditional dynamics of the society; it is very common to see darker people or covered Muslim women in the streets. They face a challenge of decades to learn the language and integrate into the society. The youth materially have all they could wish for, but there is emptiness and a lack of purpose. Many of them start smoking at a very young age and you see them drinking in the streets all over. Heavy drinking of all age groups is very common.

IMG_4428Traditionally Finland is a Lutheran country. The Lutheran church has set a strong Biblical foundation in the nation, the alphabetization of the nation happened through the church and the laws were set with a Biblical foundation. Finland experienced a revival in the 60s and some of those movements are still alive today. However today the state church has become very institutionalized and seems to please the world more than God. It is step by step compromising the Word of God, which draws more secular people in and pushes the believers out: many real believers feel forced to leave the church and on the other hand side Pentecostal, free and especially non-denominational churches are strengthening and growing. The population of true born-again Christians in Finland is still very small (my guess is much less than 10%) among a very secular, liberal and individualistic population.

The Finns as people are very generally speaking individualistic, appreciate privacy, hard-working, very honest, loyal and skillful people. Foreigners find them quiet and serious and usually they are reserved when you first meet them. But once you win their trust you find warmth, humor, hospitality and friendship for life. There is a saying that Finnish men talk only in sauna or when they are drunk… and it has a lot of truth in it. They are usually highly educated, organized, and skilled with their hands in different kinds of crafts and woodwork. The Finns generally love the nature and silence; they love to spend their free time in small cottages surrounded by forests on a lakeside.

When we moved we started praying and asking God to show us which are the most important spiritual strongholds in the nation. What we have received are these: loneliness, self-centeredness, depression and alcoholism. There is a longing for purpose, community, and acceptance – a longing for Jesus that people are unaware of. They are generally not receptive and reject opportunities to talk about God. But God, their Father, is patient, loving and creative to bring them home one by one.

Finland needs Christians who are willing to live uncompromised and obedient lives publicly. Finland needs prayer. Finland needs testimony of Christ. Finland needs the word of God. Finland needs renewal and revival. Finland needs evangelism.

Finland has been an active missionary sending country. The founder of YWAM has had a repeated vision for Finland of 2000 young people going as a wave from the North to the nations as missionaries. There has been unseen growth in YWAM Finland in the past 10 years and a moving of the waters for that massive wave has already started. There is work to do to reach these youth, to disciple, train and send them out!

We want to challenge you to become part of our sending team through your prayers and financial support to see the nation of Finland transformed!IMG_5914

Life in Finland – May 2015

IMG_6350 IMG_6373Greetings from a sunnier and lighter Finland! The days are now getting longer, the sun shines more, the snow and ice are gone… we are really looking forward to the summer that is starting to peak from around the corner! Just yesterday we noticed the first tiny leaves in the birch trees.

We now have four months of life in Finland behind us. Everything is still fresh and new, we definitely consider ourselves still in the process of adaptation. We miss Costa Rica very much even though we have seen God open doors here and feel we are where we are supposed to be.

We have found a church community where the whole family feels they want to be in. That should not be taken for granted. We are getting to know people there and finding our place to serve in the church.

A month ago we moved again. We found an apartment that has one more room, so now we have three bedrooms and two bathrooms. We live in a complex of two buildings with almost 50 apartments and many families with children in them. Nikkis has many friends to play with in the surrounding fields. We are making an effort to get to know and build relationships with the neighbors. The kids are finding their way to our place more and more often. Friends in Costa Rica helped us to sell Diego’s old drums and some other friends helped some more and now we have a beautiful electric drum set in our living room. Diego and the kids get to play and grow in their skills. Nikkis and Julia are applying to a music academy – Nikkis for drums and Julia for guitar.

We feel very proud of Troy, Julia and Nikkis as we have watched them bravely facing the challenges of a new culture, a totally different school environment and new relationships. It has not been easy – for the whole family it has been emotionally draining. However they have shown maturity, courage and trust in God in their every day walk. Academically all of them surprise their teachers and us; there is a lot to learn and catch up with, but they are doing great. All the new subjects that they have never had before make school exciting and fun. They have made friends, but finding their place is still very much in process.

IMG_6344DIEGO has been diligently studying the language attending a course every day. Handling every day situations in Finnish becomes easier and more natural day by day. In February-March Diego was invited to Costa Rica by one outreach team going there. He was able to drive, translate, help around the base, distribute Bibles and see people. Diego feels that he is to continue supporting the base in Guanacaste, travel when needed and be part of the continuation of the ministry in there. Diego got his residence and work permit, so he is now an official YWAM missionary in Finland. The first focus in on learning the language, he will probably be attending class for the rest of this year. On his heart is especially reaching the youth and mobilizing them to missions, working together with local churches and finding different ways to connect with youth outside the church. Diego has also been playing soccer and helping to coach in the junior league. It has been a good way to get to know people, even though challenging as well, because the coaching mentality is very different. With his outgoing personality, the big smile, an easiness of approaching people and the facility to share about God and to pray for people even in the streets God can really use him in this cold and reserved culture!

SALLA: After our support suffered a major drop and Diego got his residence we felt peace about him continuing as a ywam missionary IMG_6467and me looking for a job. I was preparing myself to do any kind of work, just to get an income for the family, but God opened a door that we had not even wished for. I got a paid job in a Finnish missions organization that has a large local ministry in Finland, but focuses on sending missionaries to the nations, especially the 10-40 window. They have 70 missionaries in 13 different countries. I went for an interview for a different position, but I ended up being offered and accepting a position as a fundraising developer for the organization. They have been praying for the right person for a while, because they want to shift the mentality and the organizational culture to be more relational and faith-based. So pretty much my job description is to teach, share and put into practice what I have been living for the past 17 years. I feel God designed all this and want to do this as service to Him and a continuation of walking in obedience and by faith. But what a privilege to be able to continue being involved in missions instead of spending my days doing something else! However my long days away from home are quite a change for the whole family. I am also continuing with university courses on International Relations.


AS A FAMILY we continue striving for the things that God has brought us to Finland for. We don’t want to miss the opportunities, our call and task nor stop the lifestyle of asking God, listening and obeying to serve and to reach out. The longer we are here, the more our eyes and understanding open to the spiritual condition and needs of Finland – and the more we understand that God has brought us here with a great purpose.

We feel that God has brought us here to live out our faith and testimony among the Finns, to be an example of a Christ-centered family to the youth and other families. We feel we are here to do our part to rise a wave of young missionaries from Finland.

Locally in the city of Tampere we have started YWAM fellowship, prayer and worship meetings. There are many people in the area who have been part of YWAM in different parts of the world at different times, are not connected to the ministry or missions at the moment, but miss the fellowship and the opportunities. We meet together with an open heart for God to grow this into what He wants. We were also able to take part in national YWAM staff days to get to know people and to see the many things God is doing in and through the ministry in Finland and beyond.

King’s Kids is one of the largest ministries of YWAM Finland. Next week we will be attending a national KK camp to see how involved we will be with this ministry. The defining factor will be our children and how involved God leads them to be. This was such a big part of their lives in Costa Rica that now they are having difficulty just switching to the same involvement in a different country with different people. Julia will be attending a mini-DTS organized by KK this summer; three weeks of teaching, discipleship and an outreach to northern Norway.

We are already having the first opportunities to challenge Finns to missions. On Easter we were able to speak to a full church in Kangasala. This weekend we are speaking in another church. Next Tuesday we are hosting a meeting in our home where our co-workers Kimmo and Laura from Costa Rica and Vivi who has been in the Middle East are coming to share and encourage people. In May we have a public event in Tampere to share more specifically about missions in Central America and challenge people to participate. We are starting to recruit participants for a Bible outreach to Costa Rica in July 2016. While we try to mobilize people to go out, we also pray to start seeing more missionaries and outreach teams coming to Finland. So please pray about organizing a group and come to share God’s love in the North!

IMG_6466 IMG_6235


We ask for prayer for our family and ministry. Especially for Diego, for opportunities and open doors to walk in his call and reach the Finns! Also that we as a family could continually and still be used by God here – even though we miss Costa Rica very much! We ask for prayers for our children – the worst culture shock might very well still be ahead. Pray with us that they would find close Christian friends. The change to a new beginning in Finland has not been an easy process, especially emotionally it has been challenging. It will still take a long time until we can say we are fully adapted.

We want to invite you to become a monthly supporter for Diego. Cost of living is very high, so both of us need to have a full income to be able to cover the basic expenses. The monthly goal for support is 2000€ a month, which would make it possible for Diego to stay in full-time ministry. We have been thinking about this a lot since I started working. My days are long and the short evenings and weekends go fast with the children and house chores. Hitting the limits with time and energy for the first time in my life I have had to say no when I have been asked to counsel, to pray or to get involved with women’s ministry… This has been difficult, but has proven the importance of supporting those who are in ministry, so that they really can dedicate 100% of their time to these things, because those who have secular jobs simply cannot do it. So we kindly invite you to become Diego’s sender and supporter by committing to a monthly tax-deductible donation.

Thank you for your prayers and support during these months of transition for us, we really appreciate them! Please keep us in your prayers and also continue praying for the ministry in Guanacaste, Costa Rica. In our next newsletters we will be sharing short updates from Guanacaste as well.

Thank you for being on the journey with us!

Please use these links to find our donation and contact information.

IMG_6148 IMG_6362

Elämää Suomessa – huhtikuu 2015

Keväinen tervehdysIMG_6373 aurinkoisesta Lempäälästä! Talvessa ei ollut mitään valittamista, mutta kyllä kevät on tuonut iloa mukanaan, kun on päässyt pyöräilemään, kun jalkakäytävät puhdistettiin hiekasta ja Troy pääsi skeittaamaan, kun lumet ja jäät sulivat ja omin silmin näemme kirkkaansinisinä välkkyvät Lempäälää kaikkialta ympäröivät järvet, kun on päässyt pelaamaan jalkapalloa ulkokentille ja lenkkeilemään hiekkateille. Vielä kun opimme nukkumaan valoisaan aikaan, niin kyllä elämä hymyilee!

Tämä on nyt se kirje, jossa pitäisi selkeästi antaa teille kannattajille ja esirukoilijoille tietoa elämästämme, työstämme ja suunnitelmistamme täällä Suomen kamaralla. Selkeän esityksen antaminen tuntuu vaikealta, mutta kyllä elämämme jonkinlaiseen alkuun on asettunut, joten tässä on nyt tämän hetken tilanteesta:

Tampereen seutu on elävää hengellisesti; seurakuntatarjontaa ja tapahtumia on paljon. Olemme kuitenkin asettuneet paikalliseen Majakkayhteisöön Lempäälän ev.lut. seurakunnan yhteyteen. Majakka on elävä, moderni ja vapaamuotoinen seurakuntayhteisö, missä on koko perhe viihtynyt ja olemme alkaneet tutustua ihmisiin. Olemme nähneet siellä paljon terveen ja vahvan seurakunnan merkkejä. Toivomme, että saamme olla vastaanottamassa, mutta myös antamassa ja palvelemassa, rakentamassa yhteisöä eteenpäin.

Pääsiäisenä muutimme Lempäälän keskustan eteläpäähän, mistä saimme yhden huoneen, yhden vessanpöntön ja 6 m2 suuremman kerrostaloasunnon. Olemme nyt siis taas vaihteen vuoksi purkamassa laukkuja ja asettautumassa uudelleen. Tällä kertaa talomme on huomattavasti yhteisöllisempi – vai olisiko vuodenajalla sen kanssa tekemistä? Olemme jo tutustuneet useisiin naapureihin ja Nikkiksen pitäminen sisätiloissa on äärettömän vaikeaa, kun ulkona jyllää aamusta iltaan lapsijengi pihaympäristön pellolla, ojissa ja pusikossa. Jotenkin alkaa tuntua siltä, IMG_6350että nämä meitä ympäröivät ihmiset ovat nyt se meidän ensisijainen kenttämme täällä. Riemua elämään lisää vielä se, että Diego sai rumpunsa Costa Ricassa myytyä ja nyt on ostettu tilalle sähkörumpusetti sievistämään olohuonettamme. Pääasiallisia rumpaleita ovat isä ja kuopus, mutta kyllä teinitkin soittavat muilta harrastuksilta ehtiessään.

Sukulaiset eivät aivan lähellä asu, mutta heitä on mukava tavata useammin kuin kerran parissa vuodessa – varsinkin kun on upouusi serkkuvauva! Vanhempani ovat jaksaneet ajaa Lempäälään enemminkin, auttaneet käytännön asioissa ja äitini oli esimerkiksi kotona lasten kanssa, jotta me Diegon kanssa pääsimme Missionuorten henkilökuntapäiville.

NIKKIS on pahimmasta muutoksesta selvittyään sopeutunut kouluun ja itse sinne kulkemiseen mukavasti. Hän on saanut opetella ystävyyttä suomalaisiin lapsiin, mutta joutunut myös vähän kokemaan koulukiusaamisen raakuutta. Serkkujen tapaamista odotetaan aina suurella innolla.

JULIA kestää tylsiä kouluaineita ja inhottavia opettajia keskiviikkojen odotuksessa, koska silloin on musiikkia ja käsityötä, jotka ovat kaiken kärsimyksen arvoisia. Kevät on raastavaa, kun on niiiin ihania aurinkoisia kevätpäiviä ja sitten tulee niitä hirveitä tyhmiä kylmiä takatalvipäiviä. Kitara kuitenkin soi, piirustuksia syntyy ja tanssikengät kuluu…

TROY on hakenut yhteishaussa sekä suorittamaan yo-automaatioasentaja kaksoistutkintoa että paikalliseen lukioon. Kesäkuussa odottaa ripari. Vapaa-ajan täyttävät muun muassa skeittaus, koripallo ja seurakunta.

DIEGO on tunnollisesti käynyt päiIMG_6466vittäisellä suomen kielen kurssilla Tampereella. Haastavinta on löytää niitä, jotka todella harjoittelisivat hänen kanssaan, eivätkä heti vaihda kieltä englantiin. Arkitilanteiden ja –asioiden hoitaminen suomeksi ja suomalaisessa ympäristössä alkaa kuitenkin hoitua luontevasti. Helmi-maaliskuussa Diego teki 3 viikon matkan Costa Ricaan siellä olevan aktioryhmän kutsusta. Hän sai olla kuskina, tulkkina, auttaa keskuksella, jakaa Raamattuja ja nähdä ihmisiä. Diego kokee, että tulevaisuudessakin hänen tehtävänsä on edelleen tukea keskusta Guanacastessa, matkustaa sinne tarvittaessa ja olla mukana työn jatkumisessa siellä. Diego on nyt Suomessa YWAM (=Missionuorten) -lähetystyöntekijä. Hänen sydämellään on erityisesti nuorten tavoittaminen ja mobilisointi lähetystyöhön. Diego etsii mahdollisuuksia työskennellä yhdessä seurakuntien kanssa nuoria haastaen ja etsiä eri kanavia nuorten kohtaamiseen ja tavoittamiseen. Diego myös auttaa juniorien jalkapallovalmennuksessa, vaikka onkin kokenut sen vaikeaksi kielen lisäksi hyvin erilaisen valmennusmentaliteetin takia.

SALLA – Diegon saatua maassaolo- ja työluvan sekä kannatuksemme reilun laskemisen myötä meille tuli selkeys siitä, että Diego jatkaisi lähetystyöntekijänä Suomessa ja minä etsisin palkkatyötä. Henkisesti valmistauduin vaikka minkälaisen työn tekemiseen, mutta odottamatta sain paikan Ryttylästä Kansanlähetyksestä. Vaikka alun perin hain järjestöstä toista paikkaa, päädyin vastaanottamaan varainhankkijan kehittäjän työn. Järjestössä on tarvetta ja halua jonkinlaiseen kulttuurinmuutokseen ja uskonvaraisuuden lisäämiseen. Minulla on tietysti asiasta 17 vuoden kokemus sekä henkilökohtaisen että järjestön rahoituksen puolelta. Nyt olen ollut kolme viikkoa töissä. Haastetta riittää, työkulttuuri on todella erilainen, mutta koen, että tämä on Jumalan järjestämä paikka ja voin olla Hänen käytössään siinä monellakin eri tavalla. Saan olla edelleen mukana lähetystyössä; Kansanlähetyksen missio on ”Evankeilioikaa kansa evankelioimaan kansoja” ja sillä on kotimaantyön lisäksi 70 lähettiä 13 eri maassa. Minun pitkät työpäiväni ovat iso muutos koko perheelle, joten niihin tässä totutellaan. Kansainvälisen politiikan opinnot etenevät omaa vauhtiaan avoimen puolella.IMG_6362

PERHEENÄ jatkamme sen tavoittelua, mitä varten Jumala on meidät Suomeen tuonut. Emme halua jättää huomaamatta mahdollisuuksia, tehtäväämme, pakkaamme emmekä lopettaa sitä elämäntyyliä, jossa kysytään Jumalalta, kuunnellaan ja ollaan kuuliaisia palvelemaan ja tavoittamaan. Mitä kauemmin täällä olemme, sitä enemmin silmämme ja ymmärryksemme avautuvat Suomen hengelliselle tilalle ja tarpeelle – ja sitä enemmin huomaamme Jumalan tuoneen meidät tänne suurella tarkoituksella.

Olemme alkaneet kokoontua säännöllisesti Tampereella YWAM (Missionuorten) – ryhmän kanssa, joka koostuu ihmisistä, jotka jossakin vaiheessa ovat olleet jossakin päin maailmaa Missionuorten toiminnassa mukana. Tampereella meitä on paljon, joten nyt olemme kokoamassa porukkaa, rukoilemme Tampereen puolesta sillä asenteella, että ”Herra näytä mitä haluat tästä synnyttää”.

King’s Kids on yksi Suomen Missionuorten laajimmista työmuodoista. Vapuksi menemme valtakunnalliselle leirille, missä tunnustelemme paikkaamme tässä työssä. Julia osallistuu kesällä King’s Kids mini-DTS ohjelmaan, jossa kolmeen viikkoon mahtuu opetusta, opetuslapseuttamista ja aktio Pohjois-Norjaan.

Ensimmäiset mahdollisuudet suomalaisten innostamiseksi lähetystyöhön ovat jo avautuneet. Pääsiäismaanantaina saimme puhua aivan täydelle kirkolle Kangasalan Majatalo-illassa. 28.4 pidämme kotikokouksen, johon saamme vieraaksi Sarajärvet Costa Ricasta ja Etu-Aasiassa syksystä asti olleen, Guanacasten keskukselta lähteneen Vivin! Ota yhteyttä, jos haluat tulla mukaan, niin osaamme varautua sopivaan ihmismäärään. 18.5 pidämme Tampereella isomman ”Missio Väli-Amerikka” -illan Sarajärvien kanssa, missä jaamme työstä, haasteista ja kutsumme ihmisiä mukaan. Heinäkuuksi 2016 olemme järjestämässä 2 viikon Raamattuaktiota Costa Ricaan, tavoitteena ainakin 20 henkilön ryhmä.

Pyydämme esirukousta perheemme ja tehtävämme puolesta. Erityisesti Diegolle mahdollisuuksia ja avoimia ovia kulkemaan kutsussaan ja tavoittamaan suomalaisia! Että perheenä voisimme jatkuvasti ja edelleen olla Hänen käytössään – vaikka Costa Ricaa kaipaammekin! Pyydämme rukousta lastemme puolesta -pahimmat kulttuurishokit ja sopeutumishaasteet saattavat hyvinkin vielä olla edessäpäin. Täyteen sopeutumiseen menee vielä pitkä aika. Muutos uudenlaiseen elämään ei ole ollut helppo prosessi, erityisesti emotionaalisesti se on ollut kaikille haastavaa.

Olemme nyt lähettiurallamme jonkinlaisessa risteyskohdassa, jakso Costa Ricassa on ohi ja nyt alkaa uusi IMG_6148jakso Suomessa. Noin viiden vuoden kuluttua suunnittelemme palaavamme Costa Ricaan jatkamaan lähetystyötä siellä. Kaikilla lähettäjillä ei kuitenkaan ole kutsua lähettien tukemiseen Suomessa tai ehkä ei vain jaksa lukea kirjeitä tai jostakin muusta syystä haluaisi jättäytyä pois kannatusrenkaastamme.  Jos et halua enää vastaanottaa kirjeitämme, voit vapaasti poistaa sähköpostikontaktisi listoiltamme sähköpostikirjeen mukana tulevalla linkillä tai ilmoittamalla sen meille sähköpostilla.

Samalla  esitämme kutsun jatkamaan kulkua ja lähetystyötä rinnallamme. Tästä lähtien taloudellisen kannatuksen kerääminen kohdistuu nimenomaan Diegoon, vaikka tietysti se on osa koko perheemme tuloa. Tavoitteena on, että vähintään minimipalkka, joka mahdollistaisi ajankäytön hengelliseen työhön. Tämä ajatus onkin ollut mielessäni usein töiden aloittamisen jälkeen. Päivät ovat pitkät, lyhyet illat ja viikonloput sujahtavat nopeasti lasten kanssa ja kotihommia tehden. Aika- ja voimarajojen tullessa vastaan ensimmäistä kertaa elämässäni olen joutunut vastaamaan kieltävästi, kun pyydetään sielunhoitoa tai rukoilemaan tai naistyöhön… Tämä on minulle vaikeaa, mutta näyttää sen, miten tärkeää on, että kannatamme hengellisen työn tekijöitä ja mahdollistamme sen, että he todella voivat antaa aikansa 100% näille asioille, koska me työssäkäyvät sitä emme voi tehdä. Joten ystävällisesti kutsumme sinut tulemaan Diegon lähettäjäksi! Jos haluat jatkaa kannatustasi tai sitoutua uudeksi kuukausilahjoittajaksi, voit ilmoittaa siitä meille sähköpostitse.

Tästä lähtien sähköiset kirjeemme tulevat luottamukselliseksi, ne toimitetaan vastaanottajille sähköpostilla ja nettisivuilla niitä pääsee lukemaan ainoastaan tunnuksella, mikä toimitetaan kannattajille ja kirjeensaajille.

KIITOS KAIKILLE TEILLE, JOTKA OLETTE KULKENEET KANSSAMME LÄHETYSSEIKKAILUSSA COSTA RICASSA KULUNEIDEN 17-VUODEN AJAN TAI OSAN SIITÄ! Työ, rukoukset ja kannatus eivät ole menneet hukkaan – viimeistään taivaassa saamme tavata monia niistä, joiden elämä ja iankaikkisuus on muuttunut meidän yhteisen panoksemme kautta! Jatketaan tätä edelleen!IMG_6467IMG_6344


The move!

IMG_5856 IMG_5499 IMG_5338The last month in Costa Rica was busy, full and overwhelming. Even though we had been working towards the move the whole year, at some point it seemed impossible that we would have the house ready and empty, all the paperwork done, all the meetings and goodbyes done by Christmas. Secretly we were hoping to somehow be able to jump few months ahead, have all the hard work and the move done with and already be settled in Finland starting the new chapter in our lives. Well, it didn’t happen magically, but with hard work, patience, God’s help and grace here we are! We live in a town of Lempäälä, about hour and half north of Helsinki. We found a two-bedroom apartment in the center of the town and have been here for one month now.

Costa Rica

It was hard to say good-byes… we have invested the last nine years in the people of Guanacaste and so many of them had so many special things to say about us when we were leaving. Leaving the ministry is like leaving a child… but our hearts were thankful, because it is possible to see that there is fruit growing of many of the seeds planted in the last nine years.

In the last minute all the missing pieces seemed to find their places – thank you for your prayers and help! We were able to finish the major improvements in the house and a day before we left it was rented to a French-Nicaraguan family. All the finances came in for the fixings, insurances, tickets, taxes… Even our dogs and horse found good new families! God is so faithful, even when things around us seem like chaos and when there are so many unanswered questions. He works everything out in His way and in His timing!

Then, on December 24th, we were in that plane! It was – and still is – hard to grasp that this is not just another trip, but a permanent move! A HUGE change! A jump to unknown… a new adventure with God. Diego left behind his home country, his family, culture and everything he is comfortable with – over 20 years of being a missionary in his own nation. For me (Salla) it has been 17 colorful years in my second home country. All of us left behind our home, familiar surroundings, friends, a country and a culture that we love… and many special people, villages, neighbors… those that we have shared God’s word and love with in many different ways. All the memories, cries and laughs… The beauty of the tropical nature, the heat, the greenness, the fruit… this list could just go on and on. To put it short: A LOT was left behind! The pictures in this letter show some of those things.IMG_5696 IMG_5681 IMG_5610


During the long flights and layovers we took few deep breaths and then relaxed for few days with family in Finland. The the next busy season started… driving across Finland and moving to the new town, getting our own place, looking for furniture, doing all the official paperwork, getting permits, opening phone lines, getting insurances, visiting offices etc. it has been another endless project that still goes on.

We had just a little over a week to get the kids to school with proper winter clothes, winter sports equipment and more or less adjusted to the time and weather. They have done amazingly well. Especially Troy and Julia have made friends fast; they enjoy their new school and all the new opportunities. All of them are already involved in sports; Troy was accepted in a good basketball team, Julia is finally living her dream being in a dance academy (hip hop and break dance) and Nic Markus is part of a soccer team and involved with scouts.

Diego started language school the first week of January. He takes the train to Tampere every day to go to class. He is also taking an evening class twice a week. Even though the school is a little expensive, we are thankful that he got in to these classes, because knowing and being able to use the language will be important for whatever God will have him do in this nation. Diego applied for the residence permit right away in December, but will have to wait for them to process it – it will take a few months.

I have been working on the paperwork, unpacking, kids transportation and been home to support the family in the adjustment. I have been helping with a ministry to young mothers and making contacts with other Christian workers and organizations in the area. Once a week I have been getting together with a small group of women to pray.

We have visited different churches in the area to look for a home church for us. Diego has been asked to play in some churches as well.  There are two refugee families arriving from Kongo to our town so we have signed up to be a support family for them. There are quite a few immigrants here and we feel drawn to reach out to and help them. Diego, Troy and Julia also have muslim friends at school.

The big question that is still asked a lot is what are we going to do in Finland, what is God’s place for us in here. We are praying and waiting, trusting God to be clear and specific with us. What we know is that we will continue as YWAM workers. What that will look like, is a process of prayer and talking things through with YWAM Finland. We know we want to reach and mobilize the Finnish youth and we have a dream to receive and host foreign outreach teams in Finland. We also feel that this is a time of preparation and further training for us. We are mostly praying and slowly seeking and knocking on opportunities, even though we also know that now is a moment to stay still, to listen, to wait and to rest. The Lord knows everything, will speak and open doors. We hope that in the next update we will be able to give you more details.IMG_5744 IMG_5519 IMG_5433 IMG_5432

Prayer requests:

Please pray with us for the following requests: The fast processing of Diego’s permit, that the kids would find good Christian friends and continue growing in their relationship with God, God-appointed ministry, church and social contacts for us, the healing of Diego’s back (he hurt it and it has taken a while to recover),  a bigger apartment/house, continuous daily provision and overall God’s help and grace in the transition and adaptation process.


It would be very important to us to have your prayer and financial support during this time of transition! Unfortunately we have lost many of our Finnish supporters, because of the usual problem that people have hard time supporting missionaries in their own country. As for now, we are trusting in God’s provision for our day-to-day needs. The cost of living here is very high, so if we are to continue in ministry we will need new supporters. Would you consider continuing your support or becoming a monthly supporter to us if you haven’t until now?

In our next update we will be writing more about Finland as a nation, about its spiritual condition, history and the needs. We want to invite you to be part of what God wants to do in this nation by partnering with us!


There is a new way to send your support to us through Mission Enablers International. It is tax-deductible, easy and can be done by check or online:

– ONLINE (credit/debit card): for donating via Visa, Mastercard, American Express or Discover. Use our name and number # S3390.

You should indicate that we are to be the recipient in the “Message” field of the Paypal AND website screens (name and number # S3390).

– BY CHECK: Make your check payable to Mission Enablers International or MEI, send it to: MEI
P.O. Box 2127 Bentonville, AR 72712 and attach a separate note stating that the donation is for us or put the number # S3390 in the memo line.

Thank you for your friendship, prayers and support!


Muutto Suomeen!


Joulukuun alussa muuttokiire ja –stressi alkoi olla sellaista luokkaa, että tuli useamman kerran toivottua, että saisi kelattua elämää kuukauden tai pari eteenpäin. Toivoin maagisesti saavuttavamme sen hetken, että meillä olisi uusi koti Suomessa, muutto ja stressi takana, lapset koulussa ja jo jonkinlainen idea siitä, miltä meidän uusi ajanjakso elämässä näyttäisi. No nyt olemme jo hyvin pitkällä! Ei maagisin voimin, vaan Jumalalta tulleiden voimien ja Hänen siunauksensa alla.


IMG_5338 IMG_5361Pakkaus, hyvästely, käytännön järjestelyt ja lähtöön pääseminen oli kovan työn takana. Meillä ei ollut yhtään vapaata hetkeä viimeiseen puoleentoista kuukauteen ennen Costa Ricasta lähtöä. Monia hyvästejä jätettiin, ihmisiä nähtiin ja oli siunattua nähdä kuinka monen ihmisen elämää olimme koskettaneet, tai jotka sen ainakin ilmaisivat meidän lähtiessä. Kun lopulta selvisimme viimeisten tavaroidemme kanssa autoon ja lähdimme kohti lentokenttää, kesti vielä useampi tunti ennen kuin pääsimme lähtemään lähikylistä, niin monessa paikassa vielä pysähdyimme tai meidät pysäytettiin.

Kaikkiin asioihin, mitä tarvitsimme tai mihin olimme pyytäneet rukousta, saimme vastaukset. Koti vuokrattiin päivää ennen lähtöä ranskalais-nicaragualaiselle 4-lapsiselle perheelle, jotka halusivat muuttaa kaupungista maalle juuri sellaiseen paikkaan. Saimme tarvittavat rahat kodin korjauksiin, lippuihin, vakuutuksiin, veroihin yms. Auto on vielä myymättä, mutta se on erittäin hyvässä hoidossa siihen asti, kunnes hoitaja saa rahat kasaan sen ostamista varten. Koiratkin saivat hyvät uudet omistajat. IMG_5432 IMG_5433 IMG_5499Sitten me olimme lentokoneessa – vieläkään oikeastaan tajuamatta, että tämä ei olekaan mikä tahansa matka, vaan pysyvä muutto. Iso muutos. Uusi sivu elämässämme. Hyppy tuntemattomaan. Uusi seikkailu Jumalan kanssa. Taakse jäi Diegolle kotimaa, suku, oma kulttuuri ja kaikki tuttu. Yli 20-vuotta lähetystyössä oman kansan parissa. Minulle 17 värikästä vuotta toisessa kotimaassani. Meille kaikille koti, tutut kuviot, ystävät, kulttuuri. Ja monta rakasta ihmistä. Kyliä ja ihmisiä… niitä, joille olemme jakaneet Jumalan sanaa ja rakkautta monella eri tavoin. Kaikki muistot, itkut ja naurut. Trooppisen luonnon kauneus, kuumuus, vehreys ja hedelmät… tämä lista voisi jatkua loputtomiin. Lyhyesti sanottuna: PALJON jäi taakse! Kirjeen kuvista näkyy jotakin näistä asioista.

Vedimme hieman henkeä pitkillä lennoilla, lennonvaihdoilla ja muutamana joulupyhänä perheen parissa Luumäellä. Sitten alkoi seuraava rumba, mikä jatkuu edelleen. Eli tuhannen ja yhden asian hoitaminen Suomessa. Ilmoitukset, lomakkeet, hakemukset, verotoimisto, maistraatti, koulut, harrastukset, kielikurssit, vuokrasopimukset, vakuutukset jne. 2.1. pääsimme muuttamaan asuntoomme Lempäälään. Koko suvun ja monien ystävien avulla olemme sen saaneet sisustettua tärkeimmillä huonekaluilla. Kiitos kaikille, jotka olette meitä tässä prosessissa auttaneet! Saimme 3h+k kerrostaloasunnon – mutta mitäs se pieni tila haittaa, kun on astianpesukone ja sauna!! Näin pääsemme hyvin elämän alkuun täällä, mutta tavoitteena on muuttaa kevään aikana edes yhtä huonetta suurempaan asuntoon.

Nopeasti on täytynyt saada kiinni elämästä täällä. Lapset aloittivat koulut melkein heti. Alkujännitys oli aivan hirveä, mutta hyvin ovat siitä selvinneet. Yläkoululaiset ovat saaneet nopeasti kavereita ja viihtyneet koulussa. Nikkistä on pelottanut aika lailla ypöyksin isossa vieraassa koulussa, mutta pikku hiljaa alkaa hänkin löytämään paikkansa ja siihen tottumaan. Troy haki ja pääsi heti Tampereen Pyrintöön pelaamaan koripalloa ja nyt matkustaa julkisilla melkein joka ilta harjoituksiin. Julia on päässyt toteuttamaan pitkäaikaista haavettaan, eli käy kaksi kertaa viikossa tanssitunneilla. Nikkis aloittelee tällä viikolla partiota ja jalkapalloa; idea joskus partioleirille pääsemisestä on tällä hetkellä kaiken huippu.

Diegokin pääsi lukukauden alusta kielikurssille. Hän käy Tampereen keskustassa joka arkiaamupäivä tunneilla, näillä näkymin koko kevään. Melkein heti saavuttuamme oli maassaololupahaastattelu ja nyt lupaa pitää odottaa joitakin kuukausia. Siihen asti Diego ei voi oikein muuta tehdä, kun käydä siellä kurssilla. Se on kyllä kiitosaihe, koska tulee meidän työmme ja elämämme täällä näyttämään miltä tahansa, niin Diego tulee kieltä tarvitsemaan ja toiveemme olikin ollut, että hän voisi alkuun opiskella kieltä. Kurssi on maksullinen, mutta uskomme sen olevan investointi tulevaan.

Minä olen toistaiseksi ollut kotona auttamassa muiden sopeutumista ja hoitanut koko perheen asioita; tällekin viikolle on vielä pitkä lista papereita ja lomakkeita, mitä pitää täyttää ja toimittaa kouluille, Kelaan ja muualle. Nikkiksen kanssa olemme opetelleet koulumatkan kävelemistä yhdessä, jospa se pian onnistuisi yksinkin.


IMG_5610 IMG_5681Hengellistä kotia, eli seurakuntaa ja paikkaamme siinä olemme myös etsimässä. Mutta suurin kysymyshän on, mikä on se Jumalan antama tehtävä ja paikka meille täällä ja millä tulemme elämään. Siihen odotamme edelleenkin selvempää vastausta. Edelleen pätee se, että haluamme jatkaa hengellisessä työssä ja Missionuorten yhteydessä. Se, mitä se tulee käytännössä tarkoittamaan, on vielä auki ja sitä olemme prosessoimassa yhdessä Suomen Missionuorten kanssa. Työtä, jossa tavoitamme ihmisiä, vastaamme hengellisiin ja muihin tarpeisiin ja jaamme Jumalan rakkautta tulemme joka tapauksessa jatkamaan. Toisaalta koemme, että meidän tulee etsiä ja kolkuttaa, mutta toisaalta tuntuu siltä, että nyt on myös aika olla paikallaan, hengähtää ja odottaa. Tarvitsemme hieman lepoa ja aikaa perheenä. Jumala tietää kaiken ja tulee varmasti selkeästi näyttämään ja avaamaan ovet. Hän onkin jo alkanut osoittamaan jonkinlaista tietä ja tuomaan tarkkaan valittuja ihmisiä tiellemme. Hän on antanut rukousyhteyden ja alkanut näyttää meille tämän alueen hengellisiä tarpeita.

Diegoa on pyydetty soittamaan joihinkin seurakuntiin ja tilaisuuksiin. Minä kokoonnun viikoittain pienen ryhmän kanssa etsimään Jumalan tahtoa ja rukoilemaan tämän alueen puolesta. Olen tavannut alueen eri järjestöjen kristillisiä työntekijöitä kartoittaen sitä, mitä täällä jo tehdään. Olemme myös ilmoittautuneet paikkakunnalle saapuvan kongolaisen pakolaisperheen tukiperheeksi.

Uusi, erilainen mahdollisuus meille on muslimiystävät. Diegolla, Troylla ja Julialla on kaikilla islaminuskoisia koulukavereita, joihin he ovat jo tutustuneet.

Kuten viime kirjeessä ilmaisimme, toivomme teidän jatkavan perheemme taloudellista kannatusta ainakin tämän muutto-/muutosjakson ajan, mikä ei ole vielä loppu. Eli ainakin siihen asti, kunnes selkeästi tiedämme ja voimme ilmoittaa, mitä tulemme Suomessa tekemään (maaliskuu??) ja mistä tulemme elantomme saamaan. Jos jatkamme täysi- tai puolipäiväisessä hengellisessä työssä, sinulla on mahdollisuus päättää haluatko jatkaa kannatusta vai et. Olemme kuluneen kuukauden aikana menettäneet useita kannattajia, mikä on valitettavasti aika yleistä, kun ei enää teekään työtä kaukaisessa maassa ja palaa kotimaahan. Haluaisimme kannattajien kuitenkin ymmärtävän, että näinä kuukausina tarvitsemme kannatusta edelleen aivan yhtä paljon kuin tähänkin asti. Kannatus maksetaan samalle tilille ja samalla viitteellä Suomen Missionuorille kuin ennenkin, mistä he maksavat sen palkkana meille. Erona on vain se, että nyt siitä menee sos. yms maksut, eli me saamme siitä käteen jonkin verran vähemmän kuin ennen. Toisaalta, kun Kelan prosessit etenevät, alamme saada lapsilisiä, mitä emme tähän asti ole saaneet.

Tervetuloa käymään luonamme Lempäälässä! Olette myös tervetulleet tilaisuuksiin, missä tulemme kertomaan tekemästämme työstä, Costa Ricasta, Guanacasten lähetyskeskuksesta, omista suunnitelmistamme ja siitä, miten edelleen voi olla mukana siinä työssä, mitä Jumala tekee Väli-Amerikassa:

– Su 8.2 Taavetin seurakuntakeskus, jumalanpalveluksen jälkeen tulojuhlamme.

– Ma 6.4 klo 18.00 Majatalo, Kangasalan kirkko

KIITOS, että olet kulkenut kanssamme Costa Ricassa ja nyt tässä muutoksessa. Olisi todella mukava nähdä nyt kun olemme Suomessa! Pidetään yhteyttä!

Uudet yhteystietomme löytyy kotisivuilta.

IMG_5696 IMG_5744 IMG_5856

Lokakuussa 2014

IMG_4953Tämä erilainen vuotemme etenee kovaa vauhtia! Olemme pakkaamassa jo neljättä Suomeen lähetettävää matkalaukkua, joka lähtee viisi viikkoa täällä olleiden vanhempieni mukana. Vuosi on ollut erilainen, koska sitä on leimannut tuleva muuttomme sekä työssä että henkilökohtaisessa elämässämme. Jokainen olemme omalla tavallamme prosessoineet, nauttineet ja valmistautuneet. Kaikenlaista tekemistä ja haastetta on kuluneisiin kuukausiin mahtunut!


Elokuussa työkaverimme Laura ja Kimmo Sarajärvi astuivat keskuksen johtajuuteen. Meidän roolimme on sen jälkeen ollut olla taustatukena. Reilussa kolmessa vuodessa Sarajärvet ovat opetelleet kieltä ja kulttuuria, totutelleet täällä asumiseen ja työskentelemiseen ja nyt rohkeasti astuvat uuteen rooliin tässä kulttuurissa. Meillä on asiasta täysi rauha, koemme Jumalan tuoneen oikean pariskunnan työn jatkamiseen ja kehittämiseen. Myös monet muut henkilökunnan jäsenet ovat astuneet uusiin tehtäviin ja ottaneet enemmän vastuuta. Rukoilemme silti, että meidän lähtiessä Jumala toisi vielä lisää työntekijöitä, varta vasten tänne valmistettuja ja kutsuttuja, ja sellaisilla taidoilla ja luonteenpiirteillä, mitkä hyvin paikkaisivat meidän lähdön mahdollisesti jättäviä aukkoja.

Viime kuukaudet ovat olleet haastavia ja raskaita. Meillä on ollut jatkuvasti johtajuushaasteita, vaikeita tilanteita, joita täytyy selvittää, vastustusta, ongelmia, hyökkäyksiä… Niitä on niin paljon, että melkein naurattaa, että voiko mitään muuta enää tapahtua. Uskomme ettei näiden ajoitus johtajuusvaihdoksen kanssa samaan hetkeen ole sattumaa. On kuitenkin hyvä, että nämä asiat tulevat pinnalle nyt, kun voimme yhdessä Sarajärvien kanssa niitä käsitellä ja olla toistemme tukena. Vihollinen ehkä näkee tämän ajan hyvänä hyökkäysaikana, jospa työ ja keskus eivät kestäisikään tällaista muutosta. Olisi kiva, jos voisit rukoilla keskuksen, kaikkien työntekijöiden ja Sarajärvien puolesta. Levon, rauhan ja siunauksen aika olisi tarpeen!

Yksi keskuksen tämänhetkisistä haasteita on, että Raamatut ovat loppumassa! Muutaman viikon kuluttua meillä ei ole enempää Raamattuja, mitä jakaa, emmekä ole saaneet vielä tarpeeksi lahjoituksia seuraavan tilauksen tekemiseen. Jokainen Raamattu maksaa 2,4€. Rukoiletko tämän tarpeen puolesta ja ota meihin yhteyttä, jos olet kiinnostunut lahjoittamaan tähän työhön. Uusi Raamattu joka kotiin Costa Ricassa video on julkaistu, sen voi katsoa tästä linkistä: (englanniksi ja espanjaksi).IMG_4732 IMG_4846 IMG_4799Kuvakuulumisia keskukselta: Hollantilainen illallinen keskuksen väen kanssa, oppilaat tekemässä hengellistä karttaa Nicoyasta ja vapaaehtoiset valmistelemassa vauvanvaatteita äitiyskurssilaisille.



Yksi tämän vuoden huippuasioista on se, että saimme lähettää Vivin täältä toiselle puolelle maapalloa maailman suurimpaan evankeliumilla saavuttamattomaan maahan! Nyt hän on ollut jo toista kuukautta koulutusjaksolla, jossa kertoo päivittäin oppivansa paljon uusia ja tulevalle työlleen tärkeitä asioita. Toivomme, että Vivi tulee olemaan kuin magneetti, joka tulee vetämään monia muita väliamerikkalaisia lähetystyöhön saavuttamattomien kansojen pariin! (Kuvassa Vivi ja minä)




Kuten yleensä, työtehtävät ja perhe/sukutilanteet vaativat meiltä aika lailla matkustamista. Minun 92-vuotias mammani pääsi kauan odottamaansa taivaan kirkkauteen elokuussa ja mina tein yksin reilun viikon hautajaismatkan Suomeen. Heti sen jälkeen meidän koko perhe ja 12 muuta ihmistä menimme aktiomatkalle Nicaraguaan, missä autoimme klinikalla, teimme lapsi- ja naistyötä ja vierailimme paikallisessa seurakunnassa. Joka kuukausi teemme viikonloppumatkan Herediaan, jotta lapset pääsevät osallistumaan King´s Kids leirille. Lokakuussa meillä on ollut myös kansallinen johtajuustapaaminen Herediassa ja Väli-Amerikan johtajatapaaminen Nicaraguassa. Nicaraguassa kävivät vain Kimmo ja Diego, matkaseuranaan Nikkis ja isäni. Ensi viikolla minä opetan Hondurasin DTS-kurssilla, jossa on oppilaina lähes ainoastaan paikallisia nuoria.

Hieno asia on, että emme ole ainoita, jotka matkustamme! Meillä on etuoikeus vastaanottaa vieraita keskukselle ja kotiin lähes jatkuvasti, sekä ulkomailta että täältä. Ja arvostamme suuresti kaikkia niitä, jotka näkevät vaivan tänne asti mutaisten teiden taakse matkustamiseen!

 IMG_4630 IMG_4596 IMG_4574

Kuvia Nicaraguasta: Koko ryhmä, lasten ohjelmaa klinikan edessä ja me Diegon kanssa julkisen liikenteen käyttäjinä


Muuttoon liittyviä valmisteluja on meneillään kolmenlaisia:

Ensinnäkin kodin ja omaisuuden valmistaminen muuttoon. Talomme tarvitsi korjausta, koska se oli vajonnut yhdestä nurkasta. Saimme tuotua hyvät rakentajat paikalle yli kuukaudeksi ja he korjasivat sen ongelman. Vielä kuitenkin riittää muita projekteja, jotta talon voi rauhassa jättää vuokralle pitemmäksi ajaksi. Vanhempani ovat auttaneet näissä projekteissa koko kuluneen kuukauden ajan ja paljon onkin tullut tehtyä! Meillä ei vielä ole vuokraajia talolle, joten arvostaisimme rukousta sen edestä! Me toivomme, että joku vastuullinen perhe, joka nauttii tällaisessa paikassa asumisesta, haluaisi vuokrata sen viideksi vuodeksi. Katsotaan, mitä suunnitelmia Jumalalla on! Tavaroita olemme käyneet läpi jo jonkin aikaa, jakaen niitä kolmeen kategoriaan: annetaan tai myydään, viedään Suomeen, varastoidaan. Haastena on, ettemme voi varastoida tänne mitään, missä on paperia, puuta tai kangasta, koska ne eivät säily.

Toisenlaiset valmistelut ovat työhön liittyviä. Yritämme olla mukana tekemässä niitä asioita, missä tiedämme panoksemme vielä olevan hyödyllistä. Minä olen tehnyt enimmäkseen töitä organisaatio- ja hallintopuolella, Diego taas auton lupien kanssa ja nyt ajaa päivittäin täällä olevaa meksikolaista aktiotiimiä. Joulukuun alussa meillä on vielä kaksi isoa tapahtumaa, missä olemme mukana: kansallinen Missionuorten retriitti meidän keskuksella ja sitten iso Raamattujenjako-tapahtuma täällä Guanacastessa. Niiden jälkeen meidän työt keskuksella loppuvat.

Kolmannet valmistelut ovat vaikeimpia, koska ne ovat valmisteluja Suomen päässä ja niitä on vaikea täältä käsin tehdä. Asuntohakemuksia olemme täytelleet ja ottaneet selvää Diegon maassaololupaprosessista. Ajattelua ja huolenaihetta varmaan riittäisi, mutta olemme päättäneet jättää muut valmistelut Jumalan huoleksi ja se onkin ollut fiksu päätös! Meille annettiin Suomessa auto! Ja vielä 7-hengen auto, minkälaista olimme toivoneet! Lisäksi olemme alkaneet saada viestejä muunlaisista tavara- , huonekalu- ja avunantotarjouksista. Eli asiat näyttävät järjestyvän! Jumala muistuttaa meitä siitä, että Hän tietää, mihin meitä kutsuu, eikä Hän unohda muuttoamme ja tarvettamme sille, että Hän edeltäkäsin valmistaa meille paikan Suomessa. Tiedämme, että Jumala itse on laittamassa palasia yhteen… koti, tarkoitus, suunnitelma, elanto, ystävät, harrastukset … Muutaman kuukauden kuluttua saame sitten nähdä tulosta!


Perheen jakaminen

Tämä vuosi on myös ollut erilainen, koska perheen jakamisen konsepti on tullut meille todellisemmaksi. Anna, kotikouluohjaajamme, on asunut kanssamme suurimman osan vuotta. Sijaistytär Priscilla on ollut perheessämme jo puoli vuotta. Rakentajia piti ruokkia ja majoittaa yli kuukausi. Nyt vanhempanikin ovat ollet täällä. Eli paljon ruoan laittoa, siivousta, pyykkiä… Tämä on ollut kasvun ja haasteiden vuosi, mutta olemme olleet myös siunattuja. Prosessi Priscillan kanssa ei ole ollut helppo, mutta olemme kiitollisia niistä askelista, mitä hän ottaa eteenpäin ja siitä, että olemme saaneet olla Jumalan vaikutuksen ja johdatuksen välineinä hänen elämässään.

Troy, Julia ja Nic Markus tietysti yrittävät ottaa kaiken irti viimeisistä kuukausista Costa Ricassa, erityisesti kavereiden kanssa. Suurin osa kavereista asuu Herediassa, joten aika paljon reissataan nyt sinne. Koululomien alettua odotamme teiniaallon valtaavan kotimme. Julia ui Nicoyan uintijoukkueessa; hän on taidokas ja tärkeintä on, että nauttii siitä paljon. Ensi viikonloppuna olisi turnamentti. Julia myös soittaa kitaraa ja laulaa. Troy sai aikaisemmin tänä vuonna Go-Pro kameran ja on nyt innostunut kuvaamisesta ja editoimisesta. Troy jatkaa koripallossa, tykkää ajaa mutarallia mönkijällä ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Nikkis on nyt reipas 2-luokkalainen, pelaa koripallojoukkueessa, leikkii suomalaisen Robin-kaverin ja koirien kanssa, surffaa mudassa ja jatkuvasti innostuu uusista tekemisistä.

IMG_4679Kuva: Sadekausi näyttää tältä!


Suomalainen ilta kodissamme; keskuksella on ollut jopa kymmen suomalaista viime aikoina!

Tiedämme, että tuleva muutos on suuri haaste meille kaikille, mutta erityisesti teineillemme. Rukoilisitko heidän puolestaan? Tärkeä rukousaihe on, että he löytäisivät Suomessa nopeasti hyviä uskovia ystäviä.

Monet teistä rukoilevat puolestamme jatkuvasti ja olemme siitä kiitollisia! Monet myös kannattavat meitä taloudellisesti – kiitos siitä!

Tässä on jotakin meidän tämän hetkisiä rukouspyyntöjä ja tarpeita:

– Jatkuvuutta keskuksen projekteihin, työmuotoihin, kasvuun ja näkyyn

       – 3000€ matkalippuihin, lentokenttäveroihin ja yöpymiseen New Yorkissa

            – 2000€ remonttikuluihin

            – Vuokraajat kodillemme

            – Aikaa saada koti ja pakkaukset valmiiksi

            – Aikaa saada työasiat hoidetuksi

            – Jumalan suunnitelma ja tarkoitus meille Suomessa

            – Nautinnolliset viimeiset 60 päivää Costa Ricassa

Kaikki kyselevät, että mitä me sitten meinaamme Suomessa tehdä ja millä me meinaamme elää. Emme todellakaan osaa siihen yksityiskohtaisesti vastata. Halumme on kuitenkin jatkaa Suomen Missionuorissa, mutta emme tiedä mitä se tulee käytännössä tarkoittamaan. Tulemme asumaan Lempäälässä, lapsille on siellä jo koulupaikat ja toivomme Diegon pääsevän jonkinlaiselle suomen kurssille parantamaan kielitaitojaan. Minä meinaan ensi vuoden kuluessa hakea opiskelemaan, koska koen, että seuraavat vuodet tulevat olemaan minulle myös valmistautumisen aikaa tulevaa varten.

Heti kun tiedämme tekemisistämme ja Jumalan johdatuksesta enemmin, kerromme niistä teille. Vaikkei nykyinen kannatuksemme ole riittävästi Suomessa elämiseen, ystävällisesti pyydämme teitä jatkamaan taloudellista kannatusta muuton ja muutoksen läpi, ainakin kunnes tiedämme tulevaisuudestamme enemmän.


Haluamme myös rohkaista teitä jatkamaan suhdetta Guanacasten lähetyskeskukseen! Me tulemme olemaan Suomessa yhteyshenkilöitä, jos joku kokee kutsua lähteä Guanacasteen ryhmän kanssa, vapaaehtoiseksi, oppilaaksi tai työntekijäksi. Yhteydessä voi olla myös suoraan ja suomeksi Sarajärviin ( ja keskuksen tapahtumia ja uutisia voi seurata englanniksi facebookin sivulta YWAM Guanacaste, Costa Rica ja nettisivulta

Siunausta syksyysi ja ehkäpä pian tapaamme!

Salla ja Diego

Troy, Julia ja Nic Markus


Rukouskirjesiht: Leena Kurppa, Linnalantie 5,54500 Taavetti, 044-2552077

Perheemme kannatustili:

Missionuoret –Youth With A Mission Finland ry, FI16 8000 1670 3434 83 viite:4404

Rahankeräyslupa nro 2020/2013/3284 Missionuoret – Youth With A Mission Finland ry ajalle 14.1.2014-13.1.2016 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta


Fall Update 2014

This year has been a very different year for our family. Mostly, because we have known that it will be our last year in Guanacaste, Costa Rica for a while. We try to enjoy every moment, every rain, every cow blocking the road, every meal, each person… and at the same time we are realizing how fast it is going, that we are running against time to be ready to board that plane with 10 suitcases on December 24th! We are really moving to Finland, we are stepping into a new and a different phase in life as a family, after pretty much all of our adult life of missionary life in Costa Rica. Our children don’t know anything else except the missionary community, serving God as a family, life in Costa Rica… We are about to face a huge change and challenge… another adventure with God! It will be good, even though it is difficult to leave so much behind.

A different year

This year in ministry has been different, because we have tried to not to do many things on our own, but to let others do them and stay on the background helping and supporting where needed. It is hard, because we are doers and easily engage in everything, but it looks really good, because we have been able to witness with our own eyes that there is a great group of people here in the ministry who are able to handle pretty much anything! Someone else than us hosted each team this summer and they did an excellent job. We are working on a structure for the base that delegates all the areas of responsibility between the staff that we have now (8 and us), but will also facilitate future growth. People are stepping up to new roles and taking on new responsibilities.

Right now our heroes are Kimmo and Laura Sarajarvi, who become the base leaders in August. They have been working with us for over three years, adjusting to life, language and ministry in Costa Rica. This is a huge challenge for them, but they are doing a great job! They have a great heart for God, they are committed to the vision that God has given to our ministry and we know that the base will be in very good hands with them!

All these changes have not happened in an easy environment, because the last few months have also been ones where we have faced continuous problems, challenges and unusual situations as families and as a ministry. We are thankful that it has happened now when we have still been able to handle them together with Kimmo and Laura.



The best news of this year are that we have sent the first person from our base to the unreached, to the 10-40 window! Vivi did her DTS three years ago with us and then stayed on as staff. She is a local 20-year-old girl from Guanacaste. God called her first to work with the unreached, and then with time He showed her the nation and started opening doors and a plan. She has now been there for over a month and we feel so happy and proud that this part of our vision and dream is becoming a reality! We believe that she will be the first of many who go out to the nations from here. Please pray for her residence permit for that country and for $1500 more that she needs to cover her immediate needs for the residence and the training period.IMG_4658

Vivi and Salla in a farefell photo session (copyright: Laura Sarajärvi)


Base life

Ministry life at the base continues to grow. We have many good problems, like all the beds are taken and we don’t have enough chairs, tables or room for visitors. We are growing and definitely running out of space! Our staff and volunteer team goes out daily to implement different ministry activities to spread the Gospel in Guanacaste. Our weekly activities include courses for young mothers, music lessons, a youth program, a children’s program in two communities, ministry to the homeless, Family Nights and Bible distribution. While all this is going on we also have a new DTS group at the base for three months until they leave for outreach in December. We have 7 students from Costa Rica, the States and Switzerland. Out of the seven, four are local students. We are excited to see what God is doing in their lives and where He will call them for outreach. This week I (Salla) am teaching the school about intercession, among other things learning toghether about praying for a city, about prayer walking and spiritual mapping.IMG_4732 IMG_4799IMG_4846Photos: 1) Nations Dinner at the base 2) Preparing gifts for the young mothers completing a Seeds of Life course 3) DTS class working on spiritual mapping of Nicoya after a prayer walk



As usual, our ministry engagements and family situations require quite a lot of traveling. In August my grandmother in Finland died, so I made a 9-day trip to Finland to be in the funeral and spend some time with the family. Right after that  all of our family went on a mission trip to Nicaragua with 12 other people from Guanacaste. We served at a clinic in a needy area and visited a local church. Every month we make a trip to Heredia to take our children to a King’s Kids camp for a weekend. This month we also had a national leadership meeting in Heredia for another weekend. This weekend Diego and Nic Markus are traveling to Nicaragua for YWAM Nicaragua’s 25th anniversary and Central American leadership meetings. We have been preparing another outreach to Honduras with loals, but right now we don’t have enough participants and many don’t have the money yet. So we continue praying to see if we are supposed to go or not. I(Salla) will be teaching in the DTS in Honduras on evangelism the last week of October.IMG_4596 IMG_4630The Nicaragua team and ministry in front of the clinic

The great thing is that it is not only us traveling! We have the privilege of receiving constant visits from in and out of the country. It is a blessing to receive people in our house and at the base from many different places and we sure do appreciate everyone who is willing to travel all the way here on the bumpy and muddy roads just to share with us! We are privileged to have my parents with us right now for fife weeks all the way from Finland! They have been a blessing to us in many different ways, spending time with the children and helping with many things around the house.



The preparations for our move include three kinds:

One is to get our house and our belongings ready. Our house was in need of some major fixings, because it was sinking in one corner. We hired good constructors that lived here for over a month and got most of the important jobs done. We had to borrow money to cover the cost, but at least the house now stands straight and solid! There are still other projects to be done to leave the house in good condition, so we are working on all those little by little. We still don’t have anyone to rent our house, so we would really appreciate prayers for that! Ideally we are looking for someone to rent the house for the five years that we will be in Finland. If you know of anybody interested in living in a beautiful country village in Guanacaste, let us know! We are also in the process of going through all our belongings. We already did one successful garage sale and continue selling and giving away more things. We will take few things with us and leave few things here in storage. We would like to rent the house furnished.

The second kind of preparations are to finish our last contributions to the ministry. Trying to do things that we can really help with and also to leave the base in order. This includes things like working on the new base structure, making sure the vehicle, banking, property and other legal documents are up to date and in order, maybe some structure improvements, helping out with the last bit of practical every day jobs. As we mentioned before, things really do look good at the base and we hope to get all these things done before December when our base hosts a massive national YWAM retreat and then a large Bible distribution event before we leave. One of our current needs at the base is to order more Bibles, we need about $10,000 to make a new order for more Bibles, since we only have 600 left right now. Over 30,000 Bibles have been already given to the homes in Guanacaste. (Please check out the new Bibles for Costa Rica video from this link!!

The third kind of preparations for our move are the hardest; trying to prepare things for us in Finland. God is mostly in charge of that, because there is very little we can do from here. We can think about it and worry about it, but that doesn’t bring much result, so we just figure we pray and trust in God. We have applied for an apartment; we have registered Troy and Julia in a school. That’s about it. But God has done other things! Few days ago we were give a 7-passanger vehicle in Finland! We have also been given a freezer, a micro-wave and a lamp! Things that God does to remind us that He hasn’t forgotten that we are moving and need Him to prepare us a place in Finland. This means a place in every meaning: a house, a purpose, a plan, an income, friends, hobbies… We know He is putting all these pieces together right now and in few months we will start seeing the outcome…exciting!


Sharing family

This year has also been different, because the concept of sharing family has become more real to us. We have had our Finnish home school tutor live with us most part of the year. Also the last 6 months Priscilla, a 15-yr old foster daughter has been part of our family. Then we had the builders for over a month and now my parents for over a month as well. We never have an empty house or dinner table. There is a lot of cooking, cleaning and laundry to do. It has been a year of growth and challenges, but a blessed year in many ways. Priscilla’s process hasn’t been easy, but we are grateful for the steps she is taking forward and the influence and guidance God has given her through our family.

            Troy, Julia and Nic Markus are of course trying to take everything out of their last few months with their friends here in Costa Rica. Many of them live in Heredia, so there is a lot of travelling back and forth. When the school vacation starts, for our last few weeks in the country, we are expecting a wave of teenagers to invade the house. Julia is part of a swim team; she has great skills and enjoys it a lot! She also takes guitar classes and spends hours in her room playing and singing. Troy was given a Go-Pro camera earlier this year, so he is into making and editing videos. He also continues playing with the Nicoya basketball team, loves crazy-riding the quad on our muddy yard, helps with a lot of different jobs around the house and enjoys seeing friends. Nic Markus is now on 2nd grade, plays basketball, spends time with his Finnish friend Robin at the base, plays outside with the dogs or skim boards in the mud and continually invents other fun things to do.IMG_4679This is what the rainy season looks and feels like!


We know that the upcoming transition will be a challenge for our children, especially for the teenagers. Would you please cover them in prayers? Our one specific request among others is that they would quickly find good Christian friends in Finland.

We know that many of you pray for us and we are so thankful for it! Many of you also support us financially with monthly or one-time gifts. Here are some of our current requests and needs:

– Even more quality staff for the base with specific skills to replace us and to complement the current staff team. We really need someone for pastoral/staff care!

– Continuity at the base with projects, ministries, growth and vision

– $3000 for our tickets to Finland

– $3000 for fixing our house

– Finances for the teaching trip to Honduras and the possible outreach

– Renters for our house

– Time to finish everything that we need to finish at home

– Time to finish everything that we need to do in the ministry

– God’s plan and purpose for us in Finland

Everybody is asking us what we will be doing in Finland. We will not know the details until we get there. Our desire is to continue in YWAM ministry, but we don’t yet know what it will look like. We also want to get language training for Diego and later next year I will try to get into a university in Finland, since I feel that God might have this time for me as a time of preparation for future things. We will let you know as soon as we know. We would kindly ask you to continue supporting us financially through this time of transition at least until we know more details. We will need your support and prayers!

Also, if you or anyone you know would be interested in continuing the relationship and involvement with the ministry at YWAM Guanacaste, or bringing an outreach team or volunteering, you can stay in touch with the missionary team here through or in facebook: YWAM Guanacaste, Costa Rica!


Rukouskirje heinäkuu 2014

Vuosi on jo puolessa välissä!! Vau ja apua ja iik… ja vaikka mitä muita reaktioita, kun ajattelee, että puolen vuoden kuluttua pitäisi olla koti pakattu ja elämä suunnattu kohti Suomea! Antakoon Jumala meidän vielä nauttia jokaisesta hetkestä tässä ihanassa paikassa ja Psalmin 90:17 sanojen mukaan “Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt” ! Paljon pitäisi nimittäin vielä saada aikaseksi ennen lähtöä, sekä töiden parissa, että kodin kunnostuksessa.


Kuvat: Tiimi Nicoyan keskustassa evaluoimassa kulttuuri- ja rukouskävelyä / Kuivattujen omenoiden pussitus /Diego opettaa auton huoltoa keskuksen nuorille kuskeille

Päivät ja viikot vierivät vauhdikkaasti, kun aamusta iltaan riittää tekemistä kodin ja basen arkisten töiden parissa: siivousta, kokkausta, haravointia, palaverointia, suunnittelua, tapahtumia, ihmisiä, puheluita, harrastuksiin kuskaamista, kaupassa käyntiä, läksyissä auttamista, sielunhoitoa, menttorointia, autojen korjausta ja niiden papereiden ja lupien hoitamista, ihmisten kuskaamista, kokouksia, koulutuksia…
Olemme juuri keskellä kesän kiireisintä aikaa, eli aktioryhmien vastaanottamista. Niitä on kolme aika peräjälkeen ja niiden väliin mahtuu vielä koulutuksia ja kokouksia. Elokuun jälkeen voimme vetää vähän henkeä ja sitten taitaakin alkaa muuttovalmisteluiden loppukiri.

Basen fyysinen rakennus ei ole vielä käynnissä, mutta tuntuu, että nyt on sisäisen rakennuksen aikaa. Me haluammekin nähdä sisäisesti vahvan järjestön toiminnassa, kun muutamme Suomeen. Työntekijöitä on nyt 11. Säännöllistä toimintaa, minkä kautta tavoitetaan paikallisia riittää melkein jokaiselle päivälle (seurakunnaksi muodostuvat perheillat, koululaisten tukiopetus, äitiyskurssit, lasten klubit, englannin tunnit, musiikkiopetus lapsille, nuortenohjelma…). Lisäksi jatkamme Raamattujen jakoa, työtä eri kylissä, kouluissa ja seurakunnissa, koulutuksia (opetuslapseuskoulu, hygieniapassikoulutus, lapsityökoulutus…). Työntekijät kasvavat vastuussa ja johtajuudessa, opettelevat hoitamaan oman vastuualueensa työt hyvin loppuun saakka. Samalla rakennetaan organisaatiota tavalla, mikä tulee mahdollistamaan tulevan kasvun, uusien työmuotojen aloittamisen ja uusien koulutusohjelmien pyörittämisen tulevaisuudessa. Kaikki tämä tekee järjestöstämme tehokkaamman ja vahvemman, missä ihmiset voivat luottavaisin mielin toteuttaa Jumalan antamaa kutsumustaan. Ja kun sitten (toivottavasti pian) tulee sen fyysisen rakentamisen aika, niin siihenkin tullaan olemaan valmiit! Rukoilethan kaiken tämän- työntekijöiden ja eri työmuotojen puolesta!
Kuvissa arkipäivän hetkiä keskukselta: Diego opettaa auton huoltoa työntekijöille, jotka ovat saamassa ajokorttia ja mina pussittamassa kuivattuja omenia, mitkä saimme lahjoituksena Kanadasta.

Guanacastesta maailmalle!
Paikallisen työn lisäksi meillä on näky kristittyjen varustamisesta ja lähettämisestä Guanacastesta lähetystyöhön maailmalle, erityisesti saavuttamattomien kansojen pariin. Nyt voimme ylpeänä sanoa, että meillä on jo kolme lähettiä!
-EVELYN on kotoisin Nicoyasta ja lähti viime vuonna Missionuorten lähetystyöhön Argentiinaan
– CIRIELLE on myös kotoisin Nicoyasta ja oli tänä vuonna Ruotsissa koulutuksessa ja nyt kokee kutsun palata sinne lähetystyöhön pidemmäksi aikaa
– VIVIllä on ollut selkeä kutsu Lähi-Itään jo pidemmän aikaa. Nyt hänet on hyväksytty koulutusohjelmaan, mikä pyöritetään siellä paikan päällä ja tulee olemaan ensi askel siihen, että hän voi aloittaa siellä pitkäaikaisen työn saavuttamattoman kansan parissa. Vivi on keräämässä kannatusta ja lähettäjiä, jotta voi lähteä syyskuussa.
Henkilökunnassamme on myös yksi työntekijä lisää, joka on täällä nyt valmennuksessa, pitkäaikaisena kutsumuksenaan lähteä Kauko-Itään työskentelemään sen ryhmän pariin, minkä me keskuksena olemme adoptoineet.

Toisaalta jatkuu yleinen ihmisten ja seurakuntien herättely, opetus ja mobilisointi lähetystyöhön. Perheiltojemme ryhmä kävi jo toisella aktiomatkalla Nicaraguassa toukokuussa. Uusi bussimme mahdollisti 32 henkilön osallistumisen ja sen invahissi yhden pyörätuolissa olevan osallistumisen. Neljän päivän matkalla ehti työskennellä satojen lasten kanssa, opettaa naisia, korjata kattoja, maalata, rakentaa keittiön, tehdä draamoja ja vierailla neljässä paikallisessa seurakunnassa! Matka oli taas elämää muuttava ja silmiä avaava kokemus monelle osallistujalle. Syyskuuksi valmistellaan seuraavaa aktiota.
Loppuvuodelle on vielä toive viedä ryhmä Kuubaan, vaikka me emme ole vielä päässeet käymään siellä valmistelumatkalla. Yritämme sekä kerätä rahoja, että tehdä kalenteriin tilaa, jotta voisimme Diegon kanssa sen matkan tehdä ja niin mahdollistaa täältä käsin alkavan ja jatkuvan lähetystyön siinä maassa, mikä niin kovasti tarvitsee apua ja Jumalan lähettiläitä!

Kuvat: Osa Nicaraguan matkalaisista basen edustalla valmiina lähtöön / Diego ja Pastor Pablo

Pastor Pablo
Pablo on pastori yhdessä pienessä kylässä. Hän on oikeastaan ensimmäinen pastori, mihin tutustuimme, kun muutimme Guanacasteen. Vaikutuksen meihin teki se, että hänen seurakunnassaan kävivät kaikki kylän nuoret ja lapset, se oli elävä ja kasvava – ja ulospäin suuntautunut. Pastorin suurin murhe silloin oli, että miten saisi kylän kaivon ja pumpun toimimaan paremmin! Olemme monen vuoden ajan tehneet yhteistyötä, auttaneet seurakuntaa ja kylää eri tavoin. Pari vuotta sitten Pablo sairastui syöpään, kävi hoidoissa ja juuri kun oli julistettu terveeksi, sairastui uudestaan ja monien mutkien kautta päästä löytyi aivokasvain. Pitkän odotuksen jälkeen (julkiset terveyspalvelut eivät ole kovin hyviä, eivätkä ainakaan nopeita) kasvain poistettiin menestyksekkäästi, mutta parin viikon kuluttua sen todettiin kasvaneen takaisin kaksinkertaiseksi. Vasta tässä vaiheessa hänellä todettiin lymfooma, mitä nyt yritetään hoitaa oikein. Pastori perheineen on erittäin köyhä ja täysin huonon julkisen terveydenhoidon armoilla, koska yksityiseen ei ole varaa. Sairauden aikana heillä ei ole ollut mitään tuloja, joten matkat hoitoihin ja sairaaloihin ja ruoat on maksettu ihmeiden kautta. Diego sai ajatuksen kerätä heille rahaa leikkaamalla hiuksensa, jos ihmiset lahjoittaisivat pastorille $1000. Rahat tulivat ja niin pystyimme auttaa heitä kustannusten kattamisessa jonkin verran. Haluamme pyytää rukouksia Pablon puolesta, parantumista! Rohkaisevaa meille on ollut Pablon itsensä asenne, miten hän luottaa Jumalaa ja on antanut Jumalan viedä hänet hengellisesti syvemmälle näiden kokemuksien kautta. Vierailut hänen luonaan ovat aina rohkaisevia ja haastavia!

Perhe ja Priscilla
Viime kirjeessä kerroimme, kuinka kotiopettaja Anna Suomesta oli muuttanut tänne ja asuu kanssamme. Nyt perheemme on taas kasvanut, kun 15-vuotias Diegon siskon tyttären tytär muutti meille toukokuussa. Heillä on vaikea ja rikkinäinen perhetausta ja Priscillalla on mennyt huonosti sekä koulussa, että kotona. Kun perhe oli valmis lähettämään hänet laitokseen, me kutsuimme hänet tänne. Nyt on jo yli kuukausi mennyt ja se on mennyt hyvin! Viereisessä kuvassa Priscilla opettelee tekemään pizzaa. Saimme hänelle hyvän koulupaikan Nicoyasta, joten nyt haaste on opiskella TODELLA kovasti ja selvitä tästä kouluvuodesta. Se vaatii kovaa työtä Priscillalta itseltään, ja meiltä kuskaamista ja päivittäistä apua läksyissä. Ympäristönmuutos, mahdollisuus olla “normaalissa” (voikohan meitä kutsua normaaleiksi??) perheessä, rakastavassa ympäristössä, missä on selkeät rajat, on ainakin toistaiseksi tuonut toivottua tulosta Priscilassa, vaikka kaikenlaiset haasteet ja kapinat ovat tietysti vielä erittäin mahdollisia! Troy, Julia ja Nikkis ovat ottaneet uuden siskon avoimesti ja ymmärtäväisesti vastaan ja ovat omalta osaltaan olleet suurella tavalla auttamassa ja tukemassa häntä. Rukoilethan Priscillan puolesta, ennenkaikkea, että Jumala tekisi hänessä parantavaa ja vahvistavaa työtänsä tämän loppuvuoden aikana, kun hän meillä asuu. Rukoile meille myös viisautta ja sijaisvanhemmuuden taitoa!

Perheemme on kasvanut viime kuukausina viidestä jäsenestä seitsemään, mikä tietysti tarkoittaa täydempää kotia ja enemmän ruokaa, enemmän pyykkiä, enemmän järjestelyjä, elämää, kuluja, melua ja menoa ☺ . Juliakin täytti tässä kuussa 13-vuotta, joten meillä on nyt virallisesti kolme teiniä talossa! Se avaa aivan uudenlaisen elämänvaiheen meille, mutta teinit ovat hauskoja, maailmaa on kiva katsella heidän perspektiivistä ja kommettiensa kautta ja on hienoa nähdä, minkälaisia mahtavia, ainutlaatuisia ja lahjakkaita yksilöitä heistä on tulossa! Julia pääsi kesäkuussa osallistumaan Usalaisen seurakunnan nuorten aktiomatkaan Floridassa ja palasi sieltä entistäkin innokkaampana ja kokien kovaa kutsua työskennellä lasten kanssa. 7-v Nikkis taas kasvaa hurjasti ja on “iso” koulupoika, joka on oppinut lukemaankin. Hän nauttii aktiivisesta elämästään pyöräillen, koripallojoukkueessa pelaten, rumpuja soittaen ja koirien kanssa mellastaen.

Kotikoulu on sujunut hyvin. Annalla riittää haastetta kolmen eri-ikäisen lapsen opettamisessa samanaikaisesti, mutta kyllä kaikki ovat opiskeluissaan edenneet ja pikkuhiljaa sopeutuvat suomalaiseen koulunkäyntiin.
Kuva: Priscilla opettelee pizzan tekemistä

Patsaan palvontaa
Hyvien katolisten tapaan kyläläisemme palvovat maan suojeluneitsyttä, eli pientä mustaa kivistä neitsytpatsasta. Patsasta säilytetään katedraalissa, mikä on pyhiinvaelluskohde. Tässä kuussa sitä kuitenkin kierrätetään eri paikoissa ympäri maata ja meidän kylä sai suuren kunnian vastaanottaa sen ja pitää sen paikallisessa kirkossa yön yli. Koko kylä menee siitä aivan sekaisin, järjestetään juhlamenoja, ilotulituksia ja patsasta kirjaimellisesti palvotaan ja sille rukoillaan. Melkein 17 vuoden ajan tässä maassa olen surullisena seurannut jatkuvaa epäjumalanpalvontaa ja tietysti rukoillut, että ihmiset kääntyisivät sellaisesta Elävän Jumalan puoleen. Kun nyt rukoilitiin ennen tapahtumaa, koin, että minun pitäisi ilmaista ajatukseni kirjoittamalla, joten päädyin kirjoittamaan kyläläisille kirjeen, mikä oli oikeastaan raamattuopetus epäjumalanpalvonnasta, sen seurauksista ja oikean Jumalan rakkaudesta ja kutsusta henkilökohtaiseen suhteeseen. Tiesin, että siitä tulisi reaktioita herättävä juttu, mutta koin selkeästi, että se on tehtävä. Kävin joka talossa itse sen viemässä ja reaktioita alkoi tulla vähän myöhemmin, kun kirje oli luettu. Kiivaimat katoliset suuttuivat ja loukkaantuivat, muut, jotka varmasti jo ennenkin olivat kyseenalaistaneet monia asioita, saivat toivottavasti pohjaa ja suuntaa ajatuksilleen. Toivon, että Jumala käyttäisi kirjettä oikealla tavalla avaamaan kyläläisten silmiä ja ohjaamaan heitä luokseen.

Tätä kirjettä ei voi kirjoittaa ilman mainintaa Costa Rican mahtavasta menestyksestä jalkapallon mm-kisoissa! Diego on aina horjumatta uskonut, että taso täällä on hyvä ja että CRlla on mahdollisuudet olla yksi maailman huippujoukkueista. Nyt se on tapahtunut!!! Pelejä katsotaan täällä yleensä aina porukalla, mitä suurempi porukka, sitä parempi. Meillä oli basella yli 100 ihmistä katsomassa CR-Kreikka peliä, ja vaikka monet meinasivat jännityksestä saada sydänkohtauksia tms, niin juhlinta oli kyllä hurjaa. Joka voiton jälkeen kadut täyttyvät ihmisistä ja juhlinta jatkuu seuraavaan päivään saakka. Mekin ajettiin basen busseilla ja autoilla 100 ihmisen kanssa kylästä toisiin lippuja heiluttaen, huutaen, laulaen, tööttäillen ja välillä juostiin kadulla. HYVÄ COSTA RRRRIIIICAAAAAAAAAA!!!!

Kiitos siitä, että olet mukana työssämme rukouksin ja taloudellisesti kannattaen!

Salla ja Diego ja koko konkkaronkka!

Perheemme kannatustili:
Missionuoret –Youth With A Mission Finland ry, FI16 8000 1670 3434 83 viite:4404
Rahankeräyslupa nro 2020/2013/3284 Missionuoret – Youth With A Mission Finland ry ajalle 14.1.2014-13.1.2016 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta


Kuvat: äiti ja pojat tien penkalla odottamassa basen bussin korjaamista/ Julia lähdössä ensimmäistä kertaa yksin lentomatkalle / Nikkis lukemassa Bible Time-vihkoa