Rukouskirje heinäkuu 2014

Vuosi on jo puolessa välissä!! Vau ja apua ja iik… ja vaikka mitä muita reaktioita, kun ajattelee, että puolen vuoden kuluttua pitäisi olla koti pakattu ja elämä suunnattu kohti Suomea! Antakoon Jumala meidän vielä nauttia jokaisesta hetkestä tässä ihanassa paikassa ja Psalmin 90:17 sanojen mukaan “Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt” ! Paljon pitäisi nimittäin vielä saada aikaseksi ennen lähtöä, sekä töiden parissa, että kodin kunnostuksessa.
IMG_3993

IMG_4002

IMG_3909
Kuvat: Tiimi Nicoyan keskustassa evaluoimassa kulttuuri- ja rukouskävelyä / Kuivattujen omenoiden pussitus /Diego opettaa auton huoltoa keskuksen nuorille kuskeille

Päivät ja viikot vierivät vauhdikkaasti, kun aamusta iltaan riittää tekemistä kodin ja basen arkisten töiden parissa: siivousta, kokkausta, haravointia, palaverointia, suunnittelua, tapahtumia, ihmisiä, puheluita, harrastuksiin kuskaamista, kaupassa käyntiä, läksyissä auttamista, sielunhoitoa, menttorointia, autojen korjausta ja niiden papereiden ja lupien hoitamista, ihmisten kuskaamista, kokouksia, koulutuksia…
Olemme juuri keskellä kesän kiireisintä aikaa, eli aktioryhmien vastaanottamista. Niitä on kolme aika peräjälkeen ja niiden väliin mahtuu vielä koulutuksia ja kokouksia. Elokuun jälkeen voimme vetää vähän henkeä ja sitten taitaakin alkaa muuttovalmisteluiden loppukiri.

Basen fyysinen rakennus ei ole vielä käynnissä, mutta tuntuu, että nyt on sisäisen rakennuksen aikaa. Me haluammekin nähdä sisäisesti vahvan järjestön toiminnassa, kun muutamme Suomeen. Työntekijöitä on nyt 11. Säännöllistä toimintaa, minkä kautta tavoitetaan paikallisia riittää melkein jokaiselle päivälle (seurakunnaksi muodostuvat perheillat, koululaisten tukiopetus, äitiyskurssit, lasten klubit, englannin tunnit, musiikkiopetus lapsille, nuortenohjelma…). Lisäksi jatkamme Raamattujen jakoa, työtä eri kylissä, kouluissa ja seurakunnissa, koulutuksia (opetuslapseuskoulu, hygieniapassikoulutus, lapsityökoulutus…). Työntekijät kasvavat vastuussa ja johtajuudessa, opettelevat hoitamaan oman vastuualueensa työt hyvin loppuun saakka. Samalla rakennetaan organisaatiota tavalla, mikä tulee mahdollistamaan tulevan kasvun, uusien työmuotojen aloittamisen ja uusien koulutusohjelmien pyörittämisen tulevaisuudessa. Kaikki tämä tekee järjestöstämme tehokkaamman ja vahvemman, missä ihmiset voivat luottavaisin mielin toteuttaa Jumalan antamaa kutsumustaan. Ja kun sitten (toivottavasti pian) tulee sen fyysisen rakentamisen aika, niin siihenkin tullaan olemaan valmiit! Rukoilethan kaiken tämän- työntekijöiden ja eri työmuotojen puolesta!
Kuvissa arkipäivän hetkiä keskukselta: Diego opettaa auton huoltoa työntekijöille, jotka ovat saamassa ajokorttia ja mina pussittamassa kuivattuja omenia, mitkä saimme lahjoituksena Kanadasta.

Guanacastesta maailmalle!
Paikallisen työn lisäksi meillä on näky kristittyjen varustamisesta ja lähettämisestä Guanacastesta lähetystyöhön maailmalle, erityisesti saavuttamattomien kansojen pariin. Nyt voimme ylpeänä sanoa, että meillä on jo kolme lähettiä!
-EVELYN on kotoisin Nicoyasta ja lähti viime vuonna Missionuorten lähetystyöhön Argentiinaan
– CIRIELLE on myös kotoisin Nicoyasta ja oli tänä vuonna Ruotsissa koulutuksessa ja nyt kokee kutsun palata sinne lähetystyöhön pidemmäksi aikaa
– VIVIllä on ollut selkeä kutsu Lähi-Itään jo pidemmän aikaa. Nyt hänet on hyväksytty koulutusohjelmaan, mikä pyöritetään siellä paikan päällä ja tulee olemaan ensi askel siihen, että hän voi aloittaa siellä pitkäaikaisen työn saavuttamattoman kansan parissa. Vivi on keräämässä kannatusta ja lähettäjiä, jotta voi lähteä syyskuussa.
Henkilökunnassamme on myös yksi työntekijä lisää, joka on täällä nyt valmennuksessa, pitkäaikaisena kutsumuksenaan lähteä Kauko-Itään työskentelemään sen ryhmän pariin, minkä me keskuksena olemme adoptoineet.

Toisaalta jatkuu yleinen ihmisten ja seurakuntien herättely, opetus ja mobilisointi lähetystyöhön. Perheiltojemme ryhmä kävi jo toisella aktiomatkalla Nicaraguassa toukokuussa. Uusi bussimme mahdollisti 32 henkilön osallistumisen ja sen invahissi yhden pyörätuolissa olevan osallistumisen. Neljän päivän matkalla ehti työskennellä satojen lasten kanssa, opettaa naisia, korjata kattoja, maalata, rakentaa keittiön, tehdä draamoja ja vierailla neljässä paikallisessa seurakunnassa! Matka oli taas elämää muuttava ja silmiä avaava kokemus monelle osallistujalle. Syyskuuksi valmistellaan seuraavaa aktiota.
Loppuvuodelle on vielä toive viedä ryhmä Kuubaan, vaikka me emme ole vielä päässeet käymään siellä valmistelumatkalla. Yritämme sekä kerätä rahoja, että tehdä kalenteriin tilaa, jotta voisimme Diegon kanssa sen matkan tehdä ja niin mahdollistaa täältä käsin alkavan ja jatkuvan lähetystyön siinä maassa, mikä niin kovasti tarvitsee apua ja Jumalan lähettiläitä!
IMG_3614

IMG_4009
Kuvat: Osa Nicaraguan matkalaisista basen edustalla valmiina lähtöön / Diego ja Pastor Pablo

Pastor Pablo
Pablo on pastori yhdessä pienessä kylässä. Hän on oikeastaan ensimmäinen pastori, mihin tutustuimme, kun muutimme Guanacasteen. Vaikutuksen meihin teki se, että hänen seurakunnassaan kävivät kaikki kylän nuoret ja lapset, se oli elävä ja kasvava – ja ulospäin suuntautunut. Pastorin suurin murhe silloin oli, että miten saisi kylän kaivon ja pumpun toimimaan paremmin! Olemme monen vuoden ajan tehneet yhteistyötä, auttaneet seurakuntaa ja kylää eri tavoin. Pari vuotta sitten Pablo sairastui syöpään, kävi hoidoissa ja juuri kun oli julistettu terveeksi, sairastui uudestaan ja monien mutkien kautta päästä löytyi aivokasvain. Pitkän odotuksen jälkeen (julkiset terveyspalvelut eivät ole kovin hyviä, eivätkä ainakaan nopeita) kasvain poistettiin menestyksekkäästi, mutta parin viikon kuluttua sen todettiin kasvaneen takaisin kaksinkertaiseksi. Vasta tässä vaiheessa hänellä todettiin lymfooma, mitä nyt yritetään hoitaa oikein. Pastori perheineen on erittäin köyhä ja täysin huonon julkisen terveydenhoidon armoilla, koska yksityiseen ei ole varaa. Sairauden aikana heillä ei ole ollut mitään tuloja, joten matkat hoitoihin ja sairaaloihin ja ruoat on maksettu ihmeiden kautta. Diego sai ajatuksen kerätä heille rahaa leikkaamalla hiuksensa, jos ihmiset lahjoittaisivat pastorille $1000. Rahat tulivat ja niin pystyimme auttaa heitä kustannusten kattamisessa jonkin verran. Haluamme pyytää rukouksia Pablon puolesta, parantumista! Rohkaisevaa meille on ollut Pablon itsensä asenne, miten hän luottaa Jumalaa ja on antanut Jumalan viedä hänet hengellisesti syvemmälle näiden kokemuksien kautta. Vierailut hänen luonaan ovat aina rohkaisevia ja haastavia!

Perhe ja Priscilla
Viime kirjeessä kerroimme, kuinka kotiopettaja Anna Suomesta oli muuttanut tänne ja asuu kanssamme. Nyt perheemme on taas kasvanut, kun 15-vuotias Diegon siskon tyttären tytär muutti meille toukokuussa. Heillä on vaikea ja rikkinäinen perhetausta ja Priscillalla on mennyt huonosti sekä koulussa, että kotona. Kun perhe oli valmis lähettämään hänet laitokseen, me kutsuimme hänet tänne. Nyt on jo yli kuukausi mennyt ja se on mennyt hyvin! Viereisessä kuvassa Priscilla opettelee tekemään pizzaa. Saimme hänelle hyvän koulupaikan Nicoyasta, joten nyt haaste on opiskella TODELLA kovasti ja selvitä tästä kouluvuodesta. Se vaatii kovaa työtä Priscillalta itseltään, ja meiltä kuskaamista ja päivittäistä apua läksyissä. Ympäristönmuutos, mahdollisuus olla “normaalissa” (voikohan meitä kutsua normaaleiksi??) perheessä, rakastavassa ympäristössä, missä on selkeät rajat, on ainakin toistaiseksi tuonut toivottua tulosta Priscilassa, vaikka kaikenlaiset haasteet ja kapinat ovat tietysti vielä erittäin mahdollisia! Troy, Julia ja Nikkis ovat ottaneet uuden siskon avoimesti ja ymmärtäväisesti vastaan ja ovat omalta osaltaan olleet suurella tavalla auttamassa ja tukemassa häntä. Rukoilethan Priscillan puolesta, ennenkaikkea, että Jumala tekisi hänessä parantavaa ja vahvistavaa työtänsä tämän loppuvuoden aikana, kun hän meillä asuu. Rukoile meille myös viisautta ja sijaisvanhemmuuden taitoa!

Perheemme on kasvanut viime kuukausina viidestä jäsenestä seitsemään, mikä tietysti tarkoittaa täydempää kotia ja enemmän ruokaa, enemmän pyykkiä, enemmän järjestelyjä, elämää, kuluja, melua ja menoa ☺ . Juliakin täytti tässä kuussa 13-vuotta, joten meillä on nyt virallisesti kolme teiniä talossa! Se avaa aivan uudenlaisen elämänvaiheen meille, mutta teinit ovat hauskoja, maailmaa on kiva katsella heidän perspektiivistä ja kommettiensa kautta ja on hienoa nähdä, minkälaisia mahtavia, ainutlaatuisia ja lahjakkaita yksilöitä heistä on tulossa! Julia pääsi kesäkuussa osallistumaan Usalaisen seurakunnan nuorten aktiomatkaan Floridassa ja palasi sieltä entistäkin innokkaampana ja kokien kovaa kutsua työskennellä lasten kanssa. 7-v Nikkis taas kasvaa hurjasti ja on “iso” koulupoika, joka on oppinut lukemaankin. Hän nauttii aktiivisesta elämästään pyöräillen, koripallojoukkueessa pelaten, rumpuja soittaen ja koirien kanssa mellastaen.

Kotikoulu on sujunut hyvin. Annalla riittää haastetta kolmen eri-ikäisen lapsen opettamisessa samanaikaisesti, mutta kyllä kaikki ovat opiskeluissaan edenneet ja pikkuhiljaa sopeutuvat suomalaiseen koulunkäyntiin.
IMG_3851
Kuva: Priscilla opettelee pizzan tekemistä

Patsaan palvontaa
Hyvien katolisten tapaan kyläläisemme palvovat maan suojeluneitsyttä, eli pientä mustaa kivistä neitsytpatsasta. Patsasta säilytetään katedraalissa, mikä on pyhiinvaelluskohde. Tässä kuussa sitä kuitenkin kierrätetään eri paikoissa ympäri maata ja meidän kylä sai suuren kunnian vastaanottaa sen ja pitää sen paikallisessa kirkossa yön yli. Koko kylä menee siitä aivan sekaisin, järjestetään juhlamenoja, ilotulituksia ja patsasta kirjaimellisesti palvotaan ja sille rukoillaan. Melkein 17 vuoden ajan tässä maassa olen surullisena seurannut jatkuvaa epäjumalanpalvontaa ja tietysti rukoillut, että ihmiset kääntyisivät sellaisesta Elävän Jumalan puoleen. Kun nyt rukoilitiin ennen tapahtumaa, koin, että minun pitäisi ilmaista ajatukseni kirjoittamalla, joten päädyin kirjoittamaan kyläläisille kirjeen, mikä oli oikeastaan raamattuopetus epäjumalanpalvonnasta, sen seurauksista ja oikean Jumalan rakkaudesta ja kutsusta henkilökohtaiseen suhteeseen. Tiesin, että siitä tulisi reaktioita herättävä juttu, mutta koin selkeästi, että se on tehtävä. Kävin joka talossa itse sen viemässä ja reaktioita alkoi tulla vähän myöhemmin, kun kirje oli luettu. Kiivaimat katoliset suuttuivat ja loukkaantuivat, muut, jotka varmasti jo ennenkin olivat kyseenalaistaneet monia asioita, saivat toivottavasti pohjaa ja suuntaa ajatuksilleen. Toivon, että Jumala käyttäisi kirjettä oikealla tavalla avaamaan kyläläisten silmiä ja ohjaamaan heitä luokseen.

JALKAPALLOA!!!
Tätä kirjettä ei voi kirjoittaa ilman mainintaa Costa Rican mahtavasta menestyksestä jalkapallon mm-kisoissa! Diego on aina horjumatta uskonut, että taso täällä on hyvä ja että CRlla on mahdollisuudet olla yksi maailman huippujoukkueista. Nyt se on tapahtunut!!! Pelejä katsotaan täällä yleensä aina porukalla, mitä suurempi porukka, sitä parempi. Meillä oli basella yli 100 ihmistä katsomassa CR-Kreikka peliä, ja vaikka monet meinasivat jännityksestä saada sydänkohtauksia tms, niin juhlinta oli kyllä hurjaa. Joka voiton jälkeen kadut täyttyvät ihmisistä ja juhlinta jatkuu seuraavaan päivään saakka. Mekin ajettiin basen busseilla ja autoilla 100 ihmisen kanssa kylästä toisiin lippuja heiluttaen, huutaen, laulaen, tööttäillen ja välillä juostiin kadulla. HYVÄ COSTA RRRRIIIICAAAAAAAAAA!!!!
IMG_3921

Kiitos siitä, että olet mukana työssämme rukouksin ja taloudellisesti kannattaen!

Salla ja Diego ja koko konkkaronkka!

Perheemme kannatustili:
Missionuoret –Youth With A Mission Finland ry, FI16 8000 1670 3434 83 viite:4404
Rahankeräyslupa nro 2020/2013/3284 Missionuoret – Youth With A Mission Finland ry ajalle 14.1.2014-13.1.2016 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta
IMG_3702

IMG_3866

IMG_3884
Kuvat: äiti ja pojat tien penkalla odottamassa basen bussin korjaamista/ Julia lähdössä ensimmäistä kertaa yksin lentomatkalle / Nikkis lukemassa Bible Time-vihkoa

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *