Author Archives: salla

Aktiotouhuja

IMG_1284Suomessa teillä on ollut lämmin ja mustikkainen kesä. Meillä lapset ovat parhaillaan kahden viikon talvilomalla, talvi on täällä tapansa mukaan vihreä, mutainen ja sateinen. Me tallomme mutaisen pihamme poikki keskukselle joka aamu ja joskus kestää iltaan asti, ennen kuin saa perässään sulkea portin ja tallata mudan läpi takaisin kotiin viettämään aikaa perheen, Jumalan ja itsensä kanssa.

Olemme keskellä seitsemän tiimin putkea. Aktiotiimit tulevat eri maista ja
seurakunnista, tiimiläiset ovat eri‐ikäisiä. Heidän kanssaan työskentelemme useissa eri kylissä; jaamme Raamattuja, pidämme lasten ohjelmaa, koulukäyntejä, nuorten tapahtumia, käytännön projekteja jne… joka päivälle on aamupalan, keskuksen siivoamisen ja oman hiljaisen hetken jälkeen täysi ohjelma. Tiimit saavat yleensä vapaata yhden päivän viikossa. Näin jatkamme elokuun alkuun. Syksyllä jatkuvat muut työt, mutta toivomme, että voimme elokuussa pitää vähän vapaata ja levatä kovatahtisen kauden jälkeen.

Vieraita Suomesta
Meille henkilökohtaisesti oli hienoa saada toukokuussa kylään kummitätini, serkkuni ja serkun kihlattu Suomesta. Saimme esitellä heille elämää CostaRicassa. Keskuksella tämän kesän erikoisuus oli se, että yksi tiimeistä tuli Suomesta! Viisi nuorta ja neljä aikuista omasta kotiseurakunnastani tulivat tänne kahden viikon aktioon. Pitkästä matkasta, aikaerosta ja kielimuurista huolimatta he jaksoivat palvella: jakaa Raamattuja, remuta lasten kanssa, opettaa naisille käsitöitä, leipoa pullaa, maalata, opettaa, askarrella, laulaa ja reissata. Avioliittomme alusta saakka meillä on ollut usko siihen, että Jumala haluaa muodostaa sillan näiden kahden maan välille, ja että suomalaisilla on täällä paljon annettavaa kuin myös costaricalaisilla Suomessa. Oli todellinen etuoikeus saada vastaanottaa suomalaisia tänne! Toivottavasti tulevaisuudessa saamme yhä enemmän ryhmiä, vapaa‐ehtoisia, opiskelijoita ja työntekijöitä Suomesta!

Rukousaiheita ja suunnitelmia
Tarvitsemme jatkuvasti rukoustukea ja olemme siitä kiitollisia. Tällä hetkellä tarvitsemme rukousta erityisesti terveyden ja turvallisuuden vuoksi. Diegolla on ollut sydämen rytmihäiriöitä, minkä vuoksi oli sairaalassakin ja kävimme San Josessa yksityisellä lääkärillä tutkimuksissa. Tulokset olivat toisaalta hyviä, toisaalta haastavia. Sydän toimii rytmihäiriöistä huolimatta normaalisti, eikä mitään vakavaa ole odotettavissa. Jatkuvat rytmihäiriöt tulee yrittää kontrolloida kofeiinin poisjättämisellä (Diego raukka!), työrytmiä rauhoittamalla, urheilemalla ja terveellisemmällä / luonnollisemmalla ruokavaliolla. Meillä on ollut myös erinäisiä henkilökohtaiseen ja perheemme turvallisuuteen liittyviä tapahtumia, minkä suhteen pyydämme rukousta.

Viime kirjeessä pyysimme rukousta Suomeen muuton edestä ja olemme nyt tehneet päätöksen jäädä tänne vuoden 2014 loppuun saakka. Haluamme olla täällä vielä ensi vuoden vahvistamassa kasvavaa keskusta, panostamassa erityisesti uusien työntekijöiden tukemiseen, Raamattuprojektiin ja keskuksen uuden rakennussuunnitelmiin. Tämän päätöksen myötä syntyi suunnitelma siitä, että otamme lapset pois paikallisesta koulusta tämän vuoden jälkeen (kouluvuosi täällä päättyy joulukuussa) ja he käyvät ensi vuoden suomalaista kotikoulua täällä ja näin jo siirtyvät suomalaiseen systeemiin ja valmistautuvat muuttoon. Haluamme etsiä ja löytää heille suomalaisen kotiopettajan, joka voi opettaa heitä ensi vuonna täällä. Tarvitsemme apua tällaisen henkilön löytämiseen, joka olisi mielellään opettajaksi opiskellut, kristitty ja halukas tulemaan tänne 10 kuukaudeksi ensi vuonna. Koska edellisestä Suomen lomastamme on jo kaksi vuotta, aiomme vuodenvaihteessa pitää muutaman kuukauden loman Suomessa ja sitten helmikuun lopussa palata tänne vielä loppuvuodeksi.

Kuvat: äitiyskurssin valmistujaiset, Raamatun opiskelua perheillassa ja aktiotiimi bussipysäkillä. 
IMG_1037

IMG_1370

IMG_1343

Kiitosaiheita:

  • Useat keskuksen avoimiin perheiltoihin osallistujista ottivat vastaan haasteen lukea Raamatun läpi vuodessa ja ovat jo sen aloittaneet.
  • Olemme jakaneet jo satoja Raamattuja Nicoyan pimeimmässä korttelistossa, missä on paljon rikollisuutta, alkoholismia ja huumeita, noituutta, saatananpalvontaa yms. Hengellinen ilmapiiri siellä on raskas, mutta sitäkin tärkeämpää viedä sinne Sanaa ja valoa!
  • Vaikka muut vakituiset työntekijät ovatkin lomalla, niin Jumala on lähettänyt meille paljon vapaaehtoisia kesäksi auttamaan tiimien kanssa.
  • Saimme perheeseemme kolmeksi kuukaudeksi saksalaisen vaihto‐oppilaan.
  • Olemme pitäneet naapurikylässä lasten kids clubia jo vuoden, mutta nyt kylän katolisen kirkon edustajat ovat innostuneet vastustamaan meitä, levittävät huhuja, että opetamme vääriä asioita, että lapset ovat huonoja katolisia, jos käyvät clubissa ja painostavat vanhempia, etteivät antaisi lasten käydä siellä. Yhtenä päivänä menimme kylään rukoilemaan ja kysymään Jumalalta, mitä Hän haluaisi meidän siellä tekevän. Koimme, että meidän tulisi vastustuksesta huolimatta jatkaa ja lisäksi etsiä mahdollisuuksia palvella käytännön asioissa tässä kylässä. Yksi meistä näki rukouksessa ison puun irtoavan maasta ja koki, että Jumala haluaa irrottaa juurineen kaiken pahan siitä kylästä ja istuttaa tilalle uusia puita, jotka voivat juurtua tervein juurin. Seuraavalla viikolla saavuimme paikalle Suomen tiimin kanssa ja kids clubiin ei tullut yhtäkään lasta! Päätimme taas rukoilla paikan ja lasten puolesta. Rukouksen jälkeen tajusimme, että vierestä oli kaadettu iso puu, minkä lehtiä oli kaikkialla. Huomasimme, että voisimme auttaa kyläläisiä haravoimalla ne lehdet. Kävimme pyytämässä haravia taloista ja aloimme haravoida. Sitten myös lapsia alkoi tulla paikalle, yhteensä 12 ja meillä oli oikein hyvä aika heidän kanssaan. Yksi kylän nainen käveli ohi kun olin haravoimassa ja alkoi päivitellä, että miten ihmeessä se iso puu nyt tuolla tavalla yht’äkkiä juurineen kaatuu. Olin aivan yllättynyt, sillä olin vain olettanut, että puu oli tarkoituksella kaadettu, mutta nainen kertoi, että se oli edellisenä viikonloppuna (muutama päivä rukouksen jälkeen) vain yllättäen kaatunut, ilman sateita tai myrskyjäkään. Kun sitten puuta katselin, tajusin että siinähän se makasi juuret pystyssä!! Se oli meille todella rohkaiseva merkki, rohkaisu jatkamaan, palvelemaan ja uskomaan siihen, mitä Jumala haluaa siinä kylässä tehdä. Nyt olemme aloittaneet myös englannin kurssin siinä kylässä.

Vaikka olemmekin hengellisesti kovassa ja pimeässä maastossa, valo leviää.
Yksityiset ihmiset ja joskus kokonaiset perheet haluavat kääntää katseensa, sydämensä ja elämänsä Jumalan puoleen, vaikka se olisi vastoin ympäristön odotuksia ja perinteitä. Taikausko on normaalia ja sekoitettua katolisuuteen. Noituutta peitellään, mutta sitä harjoitetaan ympärillämme jatkuvasti. Patsaiden, pyhimysten ja neitsyen palvonta on syvälle pinttynyttä joka perheessä ja tietenkin kääntää ihmisiä pois Jumalan tuntemisesta. Työtä siis riittää, mutta kärsivällisyys ja uskollisuus palkitaan. Jumala on voimallinen!

Allaolevat kuvat suomalaisten aktiosta:
Tiimi laulaa perhe­illassa, käsitöitä naisten kanssa, Raamattujen jakoa, lasten kanssa puuhaamista ja bussissa matkustamista.

IMG_1387

IMG_1396

IMG_1394

IMG_1402

IMG_1407

May 2013

The summer season is about to start! We need your prayers! It is going to be a busy summer, we are hosting 6 outreach teams, but all the other staff members are taking furlough/vacation during this time as well, so it will almost be like the early years in Guanacaste for us, just us dealing with teams. Thankfully God has sent volunteer help this way!

IMG_0722 IMG_0778

 

Pictures from a course we run the past few months for young mothers; My mom Leena babysitting and the girls receiving a class with a nutritionist.

Panama
We went to Panama for a week for YWAM Americas directors conference. There were about 250 YWAM leaders gathered together from North, Central and South America. It was an encouraging time to hear from God, from each other and strengthen our friendships, make connections and look at the future together. As of today, there are over 20 000 full time workers in YWAM worldwide, but 4,5 million people who have gone through YWAM programs, who carry the YWAM “dna” and are part of the family. We realize that as a small and a new base it is important for us to go to these conferences. But it is a sacrifice and difficult to find the time and money to go. This year we still have another important one to go to, the University of the Nations Workshop in Tijuana, Mexico in September. As the base can, it helps us to cover some of these costs, but it has been a burden on our family finances.

Bus
The base bus was getting old and now was a good time to sell it. We did and God provided the rest of the money for us to purchase a bus from the States. The challenge is again to pay the vehicle import taxes here in Costa Rica, which are rather hight. We need to raise $15,000 to have the bus here in Guanacaste with all the paperwork done. We feel this is a good bus for the area and will serve the ministry and visiting teams well for many years to come. Please pray with us for provision, we need the bus here as soon as possible to use it this summer. Please let us know if God is calling you to donate toward this need.

IMG_0746IMG_0844

Pictures: 1) The base boys and chics! 2) Doña Ana giving a Bible teaching in Kids’ Club.

Cowboys and other teams
Right now we are hosting a DTS group from Cowboys With A Mission Wyoming for a few weeks. They are a special group, reaching out to local families and farmers with their skills in ranching, with animals and hard physical work. They also helped us with projects around the base to get ready for this summer’s teams. It is a blessing to have them here! From now on we will be busy with hostin teams until August. We are expecting teams from School of Worship YWAM San Jose, Arizona, Washington, Oregon and Finland! With these teams over thousand Bibles will be distributed and the Gospel presented in many different communities.

Family and Future plans
There are different seasons in life and as a family we feel that we are getting close to a change of seasons. First of all the big change is that the kids are growing, Troy is a full-qualifying teenager, Julia is getting close to that and even our “baby” is going to be 7 this year!
Since the beginning of our marriage it was clear that God wanted us here in Costa Rica, but with very strong and active ties to Finland, which is the other half of our family’s identity and heritage. We also felt that when the kids would be older we should live in Finland some years so that they can go to school there, learn to live in that culture and feel it their own as well.
Troy is already on 9th grade here, so if we are going to do it, we need to start making a plan. For the last few months we have been talking and praying about this more as a family and we have now made a decision and a plan. We will stay in Guanacaste until the end of 2014 and then move to Finland for some years (at the moment undefined period of time).     As you might understand, there are many things that need to happen both here and there for this to become reality. First of all, we are praying that God would strengthen our base with a good group of leaders and staff with long term commitment to take on and continue the vision of the ministry. We want to see it growing, not dying! We will give our best during the next year and half for this to happen, to advance the construction of the new base and to speed up the Bible distribution project.
On the other  hand, we also need to trust in the Lord to prepare a place for us in Finland. We have nothing to go back to there in what comes to possessions, positions, qualifications, so we are depending on God to open us doors in there.
As preparation for this, we will be taking the kids out of the local school here after this year and start homeschooling them with the Finnish system. Right now we are looking into bringing a teacher for them from Finland so that I (Salla) could still continue in full-time ministry.
As you are our senders, people who pray for us, we submit these plans to you and ask you to keep them in your prayers!IMG_0764

Picture: The EMI (Engineering Ministries International) drawing of the main building of the new base.

Please keep us in your prayers this summer! God is moving in our community, individuals and families are coming to him. We have a great privilege and responsibility to disciple them and see them become mature in the Lord. We witness miracles and also strong demonic opposition as we preach the Gospel and go into homes to distribute Bibles. Doors are opening in many areas for ministry, but in some other ones there is a lot of resistance, which shows that we are in the frontline of a spiritual battle. We need your prayers!

Linjuri, teiniäitejä ja isovanhempien visiitti

Olemme olleet Costa Ricassa jo reilun kuukauden Coloradon koulutuksen jalkeen. Nyt on kiitollinen olo siitä, että sinne pääsimme ja saimme vastaanottaa niin paljon! Nyt se on kultainen muisto kaukana täsä arjesta… tarpeeseen se tuli ja oli meille todellinen lahja!

Paluu todellisuuteen oli tällä kertaa karmaisevan kova ja nopea. Lentokentältä suoraan palaveriin kaupungissa, sieltä kotiin, missä olimme noin kymmeneltä illalla juomassa vanhempieni ja toisten suomalaisten vieraiden laittamaa iltateeta. Seuraavana aamuna kello seitsemän lapset olivatkin jo koulun penkillä ja me keskuksella täydessä työn touhussa. Ensimmäisen viikon ajan täällä oli 30 hengen nuortenryhmä työskentelemässä eri kylissä ja seuraavalla viikolla 16 hengen arkkitehti- ja insinööriryhmä tyoskentelemässä keskuksen rakennussuunnitelmien parissa. (Alhaalla olevassa kuvassa piirustus tulevasta uudesta keskuksesta.) Vanhempani olivat täällä yli kuukauden ja perhetutut kaksi viikkoa.

IMG_0764

Kaikenlaista… keskuksen vanha linja-auto tuli kaukomyytyä Usasta käsin, joten Diego alkoi heti etsiä uutta, uudempaa ja parempaa, mallia. Uusi löytyi sitten loppujen lopuksi Yhdysvalloista sekin, joten Diego on matkustanut sinne sitä ostamaan ja ajamaan sen satamaan, mistä se lähetetään laivalla tänne ensi viikolla. Uusi bussi täyttää toiveet ja tarpeet; tarkoituksena on, että se palvelisi paikallista työtä ja työntekijöitä täällä monta tulevaa vuotta. Vielä on varainkeruu hieman kesken, rahat lähettämiseen ja verojen maksamiseen vielä puuttuvat. Halpa uusi bussi ei ole, mutta silti edullisempi ja paljon paremmassa kunnossa oleva kuin täältä hankittuna. Rahat bussin ostamiseen olemme  saaneet lahjoituksina. Jumala taas kerran osoittaa uskollisuuttaan ja sitä, kuinka ennen kaikkea Hän on kiinnostunut näistäkin tarpeista ja mm. siitä, että täällä työskentelevät lähetystyöntekijät ja aktiotiimit pääsevät kulkemaan eri kyliin toimivalla kulkuneuvolla.

Äitiyskurssi
Minä olen saanut paluumme jälkeen työskennellä uuden teiniäitiryhmän kanssa. Ryhmässä on vain muutama vauvaa odottava tyttö, suurimmalla osalla on jo syntyneita lapsia. Ryhmässä on n 20 tyttöä ja he ovat olleet yllättävän osallistuvia ja vastaanottavaisia (pienessä, pölyisessä ja kuumassa huoneessa,  itkevistä vauvoista ja juoksevista lapsista huolimatta). Äitini auttoi muutamassa opetuksessa ja keskuksen työntekijät ja vapaaehtoiset ovat auttaneet vauvojen hoidossa. Yhteistyökumppani joutui lopettamaan kesken kurssin, mikä itseasiassa vapautti meidät pitamään kurssia täysin vapaasti ja avoimesti kristilliseltä arvopohjalta. Esimerkiksi tänään opetin seksuaalikasvatuksesta ja meillä oli todella avoimia, hyviä keskusteluja. Tyttöjen omasta aloitteesta keskustelu suuntautui hengellisiin asioihin ja minulle tarjoutui mahdollisuus kertoa heille Jumalan pelastussuunnitelmasta. Kuvissa äitini hoitamassa äitiyskurssin lapsia ja tytöt ravintoterapiaopetuksessa.

 IMG_0722   IMG_0778

Muita työtehtäviä
Minä olin opettamassa pääkaupungin keskuksessa evankelioinnista 15 oppilaalle 9 eri maasta. Haaste ja etuoikeus! Meidän oli tarkoitus opettaa yhdessä Diegon kanssa, mutta Diego lähtikin sitten erittäin lyhyellä varoitusajalla Usaan bussia etsimään. Tällä kertaa meidän oli helppo molempien matkustaa samalla viikolla ja rauhallisin mielin, koska tiesimme lasten olevan hyvässä hoidossa. Mummi ja pappa pystyivät pyörittämään perheen arkea hoitaen koulukyydit, ruoat ja muut arkiset kuviot! Saman viikon lopulla kylläkin iski kova mahatauti koko porukkaan ja pahiten vielä isääni, joka joutui viettämään yön Nicoyan sairaalassa pahan nestehukan vuoksi. Pääsiäsiviikon alussa saimme viettää muutaman päivän rannalla ennen vanhempieni lähtöä.

Meillä on ollut henkilökuntamuutoksia keskuksella; pariskunta, jonka piti muuttaa tänne helmikuussa, tulikin vain kahdeksi päiväksi toteamaan, etteivät voi asua tälläisissä olosuhteissa ja muuttikin kaupunkialueelle. Yksi pitkäaikaisista työntekijoistämme lopetti työt ainakin toistaiseksi. Tällä hetkellä meitä on viisi ja tiedossa kaksi uutta työntekijää tälle vuodelle. Tämä on hienoa, mutta silti tarvitsisimme pajon enemmän apuvoimia. Saamme jättää tämän tarpeen Jumalan käsiin ja jatkaa omaa palvelustamme kuuliaisina meille annettujen kykyjen ja resurssien mukaisesti. Iloitsemme suomalaisen työkaveriperheen uudesta vauvasta, joka syntyi Heredian sairaalassa ja on nyt kahden kuukauden ikäinen!

 IMG_0746IMG_0844

Kuvissa keskuksemme pikkupojat ja tiput sekä työntekijämme pitämässä Kids Clubia.

Jumala näyttää tekevän paljon ja nopeasti! Perheiltojen kasvu ja virallistuminen, rakennussuunnitelmien edistyminen, kyläläisten avautuminen evankeliumille, lähes päivittäiset mahdollisuudet opettaa, ohjata ja jakaa evankeliumia jne. Olemme huomanneet pääasiallisen haasteemme olevan Jumalan tahdissa ja perässä pysymisen, sen ymmärtämisen, mitä Han tekee ja siihen yhtymisen. Joskus tuntuu siltä, ettei millään pysy perässä. Niinä hetkinä, kun tuntee olevansa ajan tasalla, tulee todella etuoikeutettu ja innostunut olo, koska Jumala todellakin liikkuu ja toimii! Toisaalta suuri vastuualue on  pelottava ja  ainakin haastava; ison rakennusprojektin aloittaminen, ihmisten johtaminen, epävirallisen seurakunnan (perheiltojen) vetäminen, Jumalan Sanan opettaminen, monien käytännön töiden tekeminen ja organisointi, joihin ei aina  tahdo aika ja kyvyt riittää. Tarvitsemme viisautta,  voitelua,  johdatusta ja ymmärrystä! Täydestä sydämestä kiitämme sinua, joka muistat meitä jatkuvasti rukouksissasi! Me tarvitsemme niitä!

Työhaasteiden ja kiireisen vuoden lisäksi perhearkeen kuuluvat päivittäiset koulu- ja harrastuskuljetukset, teinimaailmaan kurkistaminen esikoisen kautta, kodin kunnostus- ja korjaustöiden hoitaminen (olisi tarkoitus mm. maalata katto ennen sateiden alkamista), satunnaiset sairastelut, vapaa-ajan loytäminen ja pitäminen sekä kaikenlainen muu. Eli aika tavallista perhe-elamää – mistä myös kyllä nautimme. 

IMG_0826

Tyytyväiset kalastajat, kun olivat saaneet 16 suurehkoa kalaa Tyynellä Valtamerellä!

Studying in the US and after

 

This year has brought us both blessings and challenges. The biggest blessing, as always, is to be able to be on a continuous adventure with God, serve Him as a family. The challenges are the daily struggles with things not going the way you expected, with people, or finances and with not feeling equipped to do everything God asks us you to do. But the outcome is good! God is good and faithful and we are so privileged to see some of the fruit of our ministry, as an answer to the prayer in a psalm: “Establish the work of our hands, Lord”.

TMDS (Teaching and Ministry Development Seminar) in Colorado Springs

By many miracles on January 9th we were on the plane to the States. It was a challenge to get everything done (host teams, plan schedules, clean, pack, pay taxes, purchase tickets… ) and be gone, but it happened! From the very first day our 6 weeks in Colorado Springs was a time of getting away from the routine, being refreshed, learning, spending time as a family and see God’s love and care.

thepark

 

TMDS CLASS

Diego and I attended the seminar and had a full class schedule from Monday to Friday during the whole 6 weeks. There were 8 students from 5 different countries, who work as missionaries in 7 different countries! The seminar was mostly about sharpening our teaching skills and learning to be an effective teacher in a DTS, other courses or in any Christian setting. We received teaching about teaching, every week we had to prepare and give a teaching that was evaluated (and recorded) and then work on a 12-hour teaching outline on a selected topic that had to be turned in during the last week of the seminar.

Diego did his teaching on the Father Heart of God and I did mine on the Identity of the Nations. We were both stretched to study and seek God’s heart for the teachings, but enjoyed doing it.

Nic Markus was able to attend the base pre school. Troy and Julia practically continued their summer brake from school in the snowy Colorado Springs, but they got very busy spending time with new international friends who are also missionary kids from different countries. For the last two weeks Troy and Julia were invited to visit friends in Atlanta, where they had a lot of fun and were hugely blessed.

Some of the ways God blessed us was firstly just to be able to learn and receive instead of having constant leadership roles. We were also blessed by friends who live in the Colorado Springs area, who spent time with us, with the kids, took us to places and fed us! We want to especially thank Southern Baptist Church of Black Forest who welcomed us, hosted us and blessed us in many different ways during our stay! God was also faithful in his provision to us, so that during the last week of the seminar we were able to finish paying our fees, since we didn’t have the money up front as we had hoped to. And even then we didn’t return home empty handed, but were blessed with shoes, clothes, an ipad… everything we needed and even with some cash to pay kids school fees when we got home!

Thank you God for this time of spoiling, equipping and refreshment!

Spring in Guanacaste

We got back to Guanacaste end of February, a Sunday night, and already the next morning, at 7 am the kids had to be in school starting a new school year and an hour later we had to be at the base attending a team of 30 and stepping right back to our usual roles. We had a high school team for a week ministering in the villages, distributing Bibles and working with the children.
The same day this team left, a group of architects and engineers from EMI (Engineers Ministries International) came for a week to interview us, study the ministry as well as the land and to make a master plan and building plan for the first multi-purpose building we are going to build. It was such a blessing to work with them, to see how they were willing to put their professional skills into designing something for us that will best work to fulfill the vision and the purpose of the ministry. The week ended with an amazing presentation of all their work, including water, electrical, septic etc systems for the property. Each one of them will now work in detail on their parts of the design and by this summer we should have the final plans to be able to apply for building permits.

We have been also dealing with expected and unexpected personnel changes since we got back, evaluating others who are leaving and processing applications for others who will soon join us. Our continuous prayer is for more full time workers, who are willing to commit for at least two years. We are doing too much with too few people, but don’t feel released to “shrink the vision” or close ministries. So we continue asking the Lord to send good and committed workers. Some of the specific areas for which we need workers (so you can pray, too!) are: pioneering a preschool, children’s programs, administration, DTS staff, short-term team coordinator.

This past week I was teaching at the YWAM base in San Jose on the topic of evangelism. We were supposed to go together, but Diego had an opportunity to fly back to the States to fund raise and look for a new bus for the base. We had tried to sell our old bus, which was getting old and needy, to renew the model. While we were in Colorado a buyer showed up and bought it, so now we had an urgency to get a new one before all this year’s activities. Diego and friends from Changing Lives in Costa Rica worked hard, but few days ago they were able to find and buy the bus! We still need to raise more funds to pay for shipping and taxes, but soon we should have a good bus here to serve the ministry for many years to come!

For the month that we have been back, even though it has been one of those crazy and busy months, my parents have been here with us the whole time! It is fun to have them here, since now on their 10th trip to Costa Rica they start feeling more and more comfortable with the people, culture and daily living in here. They are so helpful around the house and with the kids, my dad helps to drive the kids to their bus every morning and they even took care of them for 4 days when I was teaching in San Jose. Right now we are spending few days at the beach with them before they go home to Finland.

bibliaymujer   research
kidsbiblesnic6vPictures: A woman who had been praying for a new Bible, because her old one is being eaten by bugs. / Base staff and volunteers doing research about unreached people groups – our base adopted one! / Julia, Nic Markus and friends giving a Bible to a lady. / Kids from our village celebrating Nic Markus’ birthday.

PLANS AND PRAYER REQUESTS FOR THIS YEAR:

As base leaders we have two conferences to attend this year. End of April we will be going to Panama for base leaders’ conference of all America’s. Leaders from Canada to Argentina will gather together to share and learn what God is doing in North, Central and South America. The other one is University of the Nations workshop in Mexico in September. This is a global gathering that mostly focuses on the training aspect of YWAM and it’s university. We will need to cover at least most of the travel and participation costs to these conferences.
This summer we will be hosting 7 different short-term teams and many of our staff members will be on furlough during that time. We need summer volunteers to help us during that time!
Several people have asked us what is the best way to help or support us. As a supporter it might be confusing at times to know how to help, since there seems to be always so much going on and so much need. The best way to help us is to support us monthly! Many regular monthly donations add up and really help us to be able to function and pay our regular expenses like our children’s school expenses (which takes more than 50% of all our support). A good monthly support will also allow us to save money for trips, conferences and unexpected costs.
The beginning of the construction is a great blessing and a huge challenge for us! We were laughing and remembering how we remember the days when trusting in God for a $100 was a huge challenge, then thousands and now we face a challenge of $1 000 000! Only God knows how this will happen, but we feel confident that we are taking the right step and that this is His dream that we simply have the privilege to be part of. Please pray for us as we start to fund raise and move towards starting the first building. We need: money, volunteer builders, wisdom, skill and ability.
Our Monday night family nights are formalizing more toward becoming the local church that we have prayed would be established for the past 8 years! It is exciting to see families changed by the power of the Gospel.

Uuden Vuoden Uutisia – tammikuu 2013

Vuoden vaihtuminen on jonkinlaisen itsearvioinnin paikka. Lapsetkin kommentoivat olevansa ”näin paljon pitempiä” kuin viime vuonna, juoksevansa ”tosi paljon nopeemmin” kuin viime vuonna ja koulussakin aina kiipeävät yhtä luokka-astetta korkeammalle. Entäs me aikuiset, mihin suuntaan me kasvamme? Olisi varmaan hyödyllistä ja asiallista asettaa uuden vuoden tavoitteet sellaisiksi, mitkä auttavat meitä kasvamaan; kasvamaan uskossa, ihmisinä, ihmissuhteissa… Siinäpä tekemistä onkin, iästä riippumatta.

VIRKISTÄYTYMÄSSÄ JA VARUSTAUTUMASSA COLORADOSSA

Me aloitamme vuoden oikein ”kasvumaalla”. On ollut suuri siunaus olla täällä Colorado Springsin Missionuorten keskuksessa koulutuksessa, mihin saavuimme pari viikkoa sitten. Itse kurssi varustaa meitä kommunikoimaan ja opettamaan paremmin, mutta lisäksi saamme nauttia monista muista asioista, kuten lasten uusista monikansallisista lähettilapsikavereista, talvesta ja lumesta (ainakin vähän). Kahdesti viikossa saamme käydä hyvässä ja ruokkivassa seurakunnassa, nautimme valmiista aterioista, hyvästä opetuksesta… Keskus on paljon suurempi kuin meidän. Täällä on tällä hetkellä noin 150 henkilöä joko varustautumassa kentälle lähtöön, ovat sieltä tauolla tai palaamassa, tai sitten kuuluvat täällä henkilökuntaan ja ovat varustamassa ja lähettämässä lähtijöitä. Keskuksella on työntekijöitä 25 eri maassa, lähinnä 10-40 ikkunassa ja muslimimaissa. Erilaisia kursseja pyöritetään sekä täällä, että kohdemaissa. Todella dynaaminen, rikas ja kasvattava ympäristö. Kampus on vanha hotelli,  meidän perheellä on käytössä kaksi huonetta.

Kurssillamme on kahdeksan oppilasta: Usasta, Irlannista, Turkista, Intiasta, Thaimaasta, Azerbaidzanista… ja tietysti Costa Ricasta ja Suomesta! Opimme kulttuurienvälisestä kommunikoinnista, opetus- ja oppimistyyleistä ja tekniikoista erilaisten luentojen, esimerkkien ja harjoitusten kautta. Koko 6-viikkoisen kurssin aikana tulee myös valmistaa 12 tunnin opetus jostakin aiheesta. Diegon aihe on Jumalan isänsydän ja minun Kansojen identiteetti. Nic Markus käy keskuksen omaa esikoulua, Troylle ja Julialle ei ole paljonkaan järjestettyä ohjelmaa, mutta hyvin ovat tekemistä keksineet ja viihtyneet. On todella virkistävää olla täällä, pitää vähän taukoa normaalista rutiinista ja saada kasvaa!

COSTA RICAA UNOHTAMATTA…

Costa Ricaan palaamme 24.2. Siellä meitä odottaakin jo silloin vanhempani, kaksi muuta suomalaista vierasta ja 25 henkilön tiimi. Siitä viikon kuluttua tulee ryhmä arkkitehtejä ja insinöörejä tekemään uuden keskuksen rakennussuunnitelmia ja piirustuksia. Pääsemme tapaamaan Afrikasta palanneita DTS-oppilaita ja työntekijää. Saamme myös toivottaa tervetulleeksi uuden perheen, joka liittyy tiimiimme helmikuussa. Se, miten he päätyivät lähetystyöhön ja Costa Ricaan on ihmeellinen tarina ja kertoo aika paljon siitä, kuinka arvaamattomilla tavoilla Jumala toimii:

Kuten varmaan muistattekin, kolme-neljä vuotta sitten aloimme jakamaan Raamattuja Guanacastessa. Tilasimme Raamattuja kansainvälisen raamattuseuran Latinalaisen Amerikan toimistosta Miamista. Kun olimme joitakin tuhansia tilanneet, he kiinnostuivat projektista. Johtaja tarjoutui tulemaan yhteen meidän strategiapalavereista. Hän kyseli, että saisiko tuoda perheensä mukanaan ja tietysti sai! He tulivat kokoukseen ja vietimme heidän kanssaan reilun päivän, normaalisti esitellen työtämme, keskusta, perheen, raamattuprojektin…

Viime vuonna saimme sitten viestin, että molemmat vanhemmat olivat irtisanoutuneet ja lähteneet Uuteen Seelantiin lähetysvalmennukseen Missionuorten Opetuslapseuskouluun. Nyt joulun aikana heille tuli selväksi, että Jumala haluaa heidät Costa Ricaan, Guanacasteen, meidän keskukseen töihin! Jopa heidän 6-v tyttö sanoi, että Jumala oli hänelle unessa sanonut, että Hän vie heidän perheen Costa Ricaan. Se kokousmatka oli muuttanut heidän elämänsä, silloin he olivat perheenä saaneet lähetyskutsun pitkälti meidän perheen elämän ja esimerkin kautta. Ja meille se oli vain yksi päivä muiden joukossa, ja rehellisesti sanottuna vain yksi pariskunta satojen muiden joukossa.

 Olemme kiitollisia tästä perheestä, heidän kuuliaisuudestaan, rohkeudesta ja halusta tulla palvelemaan Guanacasteen! Olemme pyytäneet Jumalaa kutsumaan ihmisiä täyttämään meidän työntekijätarpeet, niin että työmme voisi kasvaa ja vahvistua. Tässä on nyt yksi iso ja ihmeellinen rukousvastaus!

 

Nainen, joka oli kauan toivonut uutta Raamattua, kun vanha termiittien syömä oli hajoamassa käsiin.

 

 

Julia, Nic Markus ja kaveri antamassa Raamattua

 

Kylän lapset juhlimassa Nikkisen 6-v synttäreitä

 

TIETOJA, TARPEITA JA RUKOUSAIHEITA:

–          Minulla oli voimakasta ja jatkuvaa päänsärkyä melkein kaksi kuukautta loppuvuodesta. Jouduin käymään lääkäreillä, kuvauksissa yms ja onneksi mitään vakavaa ei löytynyt. Antibiootit, migreeninesto-ohjeita, vauhdin hiljentämistä…  ja nyt olen voinut paljon paremmin! Kiitos teille, jotka rukoilitte ja kiitos Jumalalle parantumisesta!

–          Maanjäristysuhrien auttaminen on ollut hidasta ja vaikeaa. Viittä perhettä olemme kuitenkin saaneet auttaa, kiitos siitä!

–          Meidän Basen DTS (opetuslapseusryhmä) palaa pian Afrikasta. Jumala käytti heitä siellä ja varjeli, vaikka saivatkin malariaa, lavantautia ja matojakin… Rukoillaan, että heille jokaiselle selkiintyisi tulevaisuudensuunnitelmat ja Jumalan antamat elämäntehtävät!

–          Tämän matkan ja kurssin kustannukset olivat yli 6000€, mitä emme pystyneet säästämään tai ottamaan tavallisesta kannatuksesta. Lisäksi tämä on sellaiseen aikaan vuodesta, milloin pitää maksaa veroja, lasten ilmoittautumismaksuja kouluun jne. Silti saimme todistaa, miten pikku hiljaa varat tulivat, ensin lippuihin ja nyt pikkuhiljaa kurssimaksuun. Jumala on todella uskollinen ja käyttää yllättäviäkin keinoja, mutta usein meidän tulee ottaa askelia uskon varassa, kunnes näemme vastauksia. Tällä hetkellä tarvitsemme vielä 1100 € kurssimaksuun.

–          Sarajärven perheen vauvan pitäisi syntyä vielä tammikuun puolella. Siunausta ja huolenpitoa koko perheelle ja Lauralle, joka uskaltautuu synnyttämään Costa Ricassa!

–          Uuden, Strauben perheen, muutto ja sopeutuminen Guanacasteen.

–          Rukoillaan kasvua, intoa, iloa ja palvelumieltä vuodelle 2013 ja sen tuomiin haasteisiin! Meillä näyttää työt jatkuvan tuttuun malliin: äitiyskurssi, tiimejä, basen rakentamista, syksyllä alkava seuraava DTS, Raamattujen jakoa, henkilökunnan menttorointia jne. Haluamme oman työmme tuloksena keskuksen vahvistuvan niin, että se voi tavoittaa ihmisiä, olla ponnistuslauta monille eri työmuodoille, sekä Costa Ricassa, että muualla maailmassa. Paikka, missä henkilökunnan, vapaaehtoisten, tiimiläisten ja oppilaiden on hyvä kasvaa ja palvella.

Työntekijöitä ja vapaaehtoisia basella tekemässä tutkimusta saavuttamattomista ihmisryhmistä, joista joista tiimimme adoptoisi yhden.

Tässä huomaa sen, miten tarpeellinen ja hyödyllinen teknologia on lähetystyössä!

 

 

Kiitos, että muistat meitä rukouksissasi ja kiitos taloudellisesta kannatuksesta! Odotamme innolla, mitä Jumala tulee tekemään tänä vuonna meidän kaikkien yhteisen osallistumisen kautta!

Siunausta sinulle ja läheisillesi alkaneelle vuodelle!

 

Salla & Diego

Troy, Julia ja Nic Markus

 

YHTEYSTIEDOT:

Postiosoite:PO Box 195-5200 Nicoya,Costa Rica,

Nettisivut:www.pampa.fi,

Sähköposti:silvaatpampa.fi

Rukouskirjesiht: Leena Kurppa, Linnalantie 5,54500 Taavetti, 044-2552077

Perheemme kannatustili:

Missionuoret –Youth With A Mission Finland ry

FI16 8000 1670 3434 83 viite:4404

Rahankeräyslupa nro 2020/2011/627 Missionuoret – Youth With A Mission Finland ry ajalle 02.08.2011-02.08.2013 koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta

Fall news 2012

The fall that we thought would be calm and not so busy turned out to be one of the busiest seasons this year… The 7.6 earthquake on September 5th changed the lives of many here in Guanacaste – including ours. God protected our home and belongings, but suddenly our schedule was full helping and coordinating help for many other people with their broken homes.

NICOYA EARTHQUAKE

 

The earthquake surprised the whole country on a Wednesday morning at 9 am. The epicenter was here in Guanacaste close to us and honestly it was a pretty scary experience. Many concrete houses were cracked and broken, but overall the damage was much smaller than it could have been with that magnitude. So God was good even in the midst of an emergency and panic! A big Nicoya earthquake has been predicted for a long time and the scientists actually think that this was not it!! But we know we are where God wants us and trust in Him with or without another earthquake. With this one, many poor families still lost their homes and have no place to go. The government makes promises, but most of them never become reality. God started sending prayers, resources and help this way almost immediately after the earthquake. So far we have been able to help five families to fix or rebuild their homes. There is much more to do and we would like to help five more families, but need money and builders for that. Please contact us  if you would like to be part of making a difference in these families´ lives. (In the pictures a damaged house, a family with a broken wall and a fixed wall.)

DISCIPLESHIP TRAINING SCHOOL

One of the joys of this fall has been the second Discipleship Training School of our base. At first we were a little disappointed at not having more than three students, but it ended up being perfect and we have enjoyed it so much! The challenge is that local pastors and churches don´t want people to get involved in missions, so there are many walls a local student has to break to attend a DTS. Our base cook, Dona Ana, however decided to break them all. She took up the challenge and has had a life transforming experience receiving teachings from visiting speakers all around the world the past three months. Now she is ready to leave to Kenya, Africa, for outreach with the other two American students and Vivi, our staff member. God has been so faithful and we even saw $5000 come in to cover the outreach expense for Vivi and Ana in three weeks! During the lecture phase we were involved mostly in helping to translate teachings and taught few weeks ourselves. Please keep the team in your prayers; they will graduate on the first week of February. (In the picture the three students, Vivi and the DTS leaders).

BITS AND PIECES

–          The Bible Distribution program continues and we are excited about how more local churches are getting involved with it. We have distributed 22 000 out of 114 000 Bibles. Local churches, our staff and volunteers, visiting teams and donors make this possible and we believe one day we will reach the goal and we will be able to say that every home in our province has a Bible!

–          We have two ongoing children´s programs every week. We have the privilege to disciple 20-30 children on a regular basis. It is a challenge, because they don´t get support for their spiritual growth in their homes, many of them are abused and mistreated. We are praying for a full time long-term staff member to come and work with the kids. There are endless ministry opportunities and we hope to be able to tutor them the coming year!

–          Monday night Family Nights at the base are open evenings to everyone at the base and people from the community with worship, teaching, prayer and fellowship. Even though we have had them for the past seven years, the last months we have seen an amazing growth in these nights. We have had 50 to 60 people come every Monday night (that is a lot in this tiny village!), people are more open to God than ever before and God is showing to them how personal and real He is. We hope this to be a huge step closer to our dream to establish a local church here, because there is none. Please be praying for this!

–          Among this year´s challenges have been different health issues starting from Diego´s heart and eye and now recently with my (Salla´s) head. I have suffered from inexplicable headaches for about a month. Right now we are waiting for the CT scan result, hoping that it would just confirm that this won´t be anything serious or long-lasting. Please pray for good health and complete healing. But we do get the message: we need to learn to slow down, take it easy and even to say no to some things sometimes… (not easy!).

–          The huge blessing of this year was the truck donated to us, but we still owe the import taxes for that. Would you please pray with us that we could sell a van and a trailer that we have for sale to cover this debt.

–          Our kids finished last week a busy school year with early mornings, long drives, projects, basketball, dance, friends etc. So we are happy to have them 24-7 around the house and the base now!

–          This weekend we are receiving around 100 people at our base for the annual YWAM Costa Rica retreat, where all the three bases get together for fun, fellowship and good food! Lot of organization for us, but it is a great way to end the year. Otherwise we get together for staff trainings and leadership meetings, so this is a non-business weekend!

–          Next week we receive a DTS outreach team from California for one month to minister in different parts of Guanacaste.

–          In January the base receives a team of college students from Biola University, California and a School of Worship team from Montana.

–          We have been approved as a project for Engineering Ministries International that will be working with us with a group of architects and engineers to make the master plan for our new property and the building plans for phase one. This is a huge blessing, because they are Christians and they are donating their time and professional skills! We hope to start building by the end of next summer.

– As a base we were able to adopt an unreached people group from one of the neediest places in the world. This group of 250 000 people have no Christians at all. We are excited to start praying for them, spreading information, recruiting other people to join in and hopefully one day be able to send teams and long-term workers to this place!

TMDS IN COLORADO SPRINGS, JANUARY AND FEBRUARY 2013

About 4 months ago we sat on our living room floor and held hands as a family, putting our plans and desire under God’s will. Now we have officially been accepted and are trying to purchase tickets to attend the Teaching and Ministry Development Seminar at the YWAM University of the Nations campus in Colorado Springs in January and February. This is something we are really looking forward to, because it will equip us more for what we do and it will be very refreshing for us to spend 6 weeks receiving teachings, sharing with many other missionaries from around the world and be in a place where we don´t have leadership responsibility. We would appreciate your prayers that everything would work out, and especially for financial provision. For this to happen, we need $7000 total to cover our air fares and the stay at the campus for the whole family. If God puts it on your heart to help support us for this seminar, please send your support through these links: http://pampa.fi/support-us/. God already provided a vehicle for us to use during our time there, which is encouraging!

This year has had its challenges with the death of Diego´s mom, health issues, financial pressure and a busy ministry schedule, but once again we can look back and say that the Lord has been good with us. We are happy to walk this path and look forward to everything He has for us in the future!

Thank you so much for being such a big part of our ministry by faithfully praying for us, sending encouraging messages and supporting us financially. You really are part of our team! We pray that your heart could be full of peace and joy as you finish this year and trust in the Lord for the new year!

Merry Christmas! (In the picture us dressed for a base fun night!)

Lokakuu 2012

Kiireisen kesän jälkeen oletimme syksyn olevan rauhallista aikaa, jolloin saisimme olla enemmin kotona ja perheen kesken, auttaen opetuslapseuskoulua erityisesti tulkkauksissa ja tehdä töitä tasaisen arkisesti. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun syyskuun maanjäristyksen seuraukset nopeasti täyttivät meidän kalenterin, päivät, ajatukset ja basen.

Olemme kuitenkin saaneet iloita keskuksemme toisesta DTS:stä (opetuslapseuskoulu). Hätätilasta huolimatta arki on sujunut yllättävän tavallisesti. Jatkuviin jälkijäristyksiin totutellen ja korjausprojekteja tehden perheen, keskuksen ja kylän elämä on jatkunut rauhallisesti. Lapset ovat kunnialla saattamassa loppuun kouluvuottaan ja ajatukset kohdistuvatkin jo vuodenvaihteen ja alkuvuoden tapahtumiin. Olemme saaneet useita mahdollisuuksia jakaa ja opettaa paikallisseurakunnissa henkilökohtaisesti, sekä

vierailevien opettajien kautta. Toimintaa, tekemistä, haasteita, ilonaiheita ja Jumalan tekemiä asioita on niin paljon, ettei niitä mitenkään saa tähän yhteen kirjeeseen mahdutettua. Tässä kuitenkin jotain päällimmäisiä.

Kiitos siitä, että työmme tukijoina ja esirukoilijoina annatte meille mahdollisuuden tehdä tätä työtä ja olette mukana muuttamassa Guanacasten maakuntaa Jumalan Sanalla!

Nicoyan maanjäristys 5.9.2012

Oli normaali keskiviikkoaamu. Troy oli viety koulubussille normaalisti kuuden jälkeen aamulla. Julia oli flunssainen, joten Diego jäi kotiin Julian kanssa. Nic Markuksen kanssa oli vietetty astmainen yö, joten minä lähden viemään häntä ensi-apuun hengittämään naamarilla. Olimme juuri hengittäneet ensimmäisen setin ja luimme lastenraamattua kun maanjäristys tuli. Koska täällä on aina teoreettinen mahdollisuus isoon järistykseen, ja pienempiä on aika usein, muutaman sekunnin jälkeen sitä alitajuisesti lähtee juoksemaan ja etsimään turvapaikkaa ulkoa. Kaappasin tavarat ja Nikkiksen mukaan ja olin ensimmäisten joukossa sairaalan sisäpihalla, mistä oli lukittu portti takapihalle. Yritin väkisin saada porttia auki, samalla rukoillen, kunnes minut huudettiin sisään ja osoitettiin vieressä olevaa sähkötolppaa. Tolppa heilui kuin heinänkorsi tuulessa. Juoksimme takaisin sisään, ja silloin järistys loppui. Yritin saada kädessä olevia tavaroita reppuun, mutta kädet tärisivät niin kovasti, ettei vetoketjukaan meinannut aueta.

Yritin soittaa Diegolle, mutta linjat olivat katkenneet. Muutaman sekunnin harkinnan jälkeen päätin lähteä sairaalasta, koska siellä emme olisi turvassa, jos järistys jatkuisi. Juoksimme läpi ensiapuosaston. Käytävät olivat tyhjiä. Vain vuoteilla makaavat oli jätetty oman onnensa nojaan. Sairaalan etupiha oli täynnä itkeviä, huutavia, panikoivia ihmisiä. Silloin Nikkiskin kysyi: ”Äiti, onko tää vaarallista?”. Hän oli rauhallisesti juossut perässäni, välillä vain kysyi että miksi maa liikkuu niin kovasti. Selvisimme autoon. Laitoin radion päälle ja aloimme saada tietoja suuresta Nicoyan 7,6 richterin järistyksestä. Järistyksen keskus oli noin 20 km kodistamme, eli lähempänä kuin koskaan ennen. Ajoin suoraan Troyn koululle, missä kaikki oppilaat olivat ulkona ja muutkin vanhemmat alkoivat saapua hakemaan lapsiaan. Nicoyan keskustassa oli joukkohysteria, pääsin sieltä onneksi aika helposti pois ja lähdin ajamaan kotikylään päin. Matkalla poimin kyytiin naapurikylässä asuvan naisen, joka itki lastensa vuoksi ja halusi päästä nopeasti kotiin. Ohiajaessa otimme kyytiin myös muutamia kylämme ylä-asteoppilaita. Kaikki (niin kuin mekin) halusivat päästä nopeasti omaan kotiin oman perheen luo.

Diego ja Julia olivat olleet syömässä aamupalaa ja juosseet nopeasti ulos turvaan. He olivat basella meitä odottamassa. Sanoivat, että meidän koti ja base olivat kunnossa, joten lähdimme heti ajamaan ympäri koti- ja naapurikyliä ottaen selvää vahingoista. Ihmiset olivat peloissaan ja halusivat jakaa tuntemuksiaan. Kylämme takana kohoavaan vuoreen oli tullut muutama halkeama, maanvyörymä ja kiviä oli vyörynyt jyristen alas. Kotikylässämme yhteensä 5 taloa kärsi vaurioita, useampi niin pahoja, ettei niissä ollut turvallista enää asua, muttei heillä ollut muutakaan paikkaa, joten kukaan ei muuttanut poiskaan. Ympäröivissä kylissä ja pitkin koko niemimaata vaurioituneita taloja on satoja, ehkä tuhansia. Vauriot ovat ennen kaikkia sementtitalojen nurkkien, pilareiden ja seinien halkeamia. Valtio ja kunnat yrittävät kartoittaa vaurioita ja auttaa perheitä, mutta organisaatio, resurssit ja rahat eivät riitä. Ihmiset ovat oman onnensa nojassa.

Me olemme saaneet olla mukana jo neljän talon korjauksessa. Varsinkin Diego on ollut purkamassa ja rakentamassa melkein koko ajan. Viereisissä kuvissa näkyy kuvia kahdesta talosta ennen korjausta ja sen jälkeen. Meillä on ainakin kuusi prioriteettitapausta listalla, mitkä haluaisimme korjata. Saimme lahjoituksena työkaluja. Muutama tiimi on ollut jo auttamassa. Edelleen kuitenkin tarvitsemme sekä rakentajia, että lahjoituksia. Tuhannet jälkijäristykset ovat olleet jopa hermoja koettelevampia kuin varsinainen järistys. Eilen illalla 6.6 richterin jälkijäristys taas säikäytti ja pisti juoksemaan oikein kunnolla. Olemme kiitollisia oman kotimme joustavuudesta ja kestävyydestä!

DTS – Opetuslapseuskoulu

DTS on kurssi, minkä motto on Jumalan tunteminen ja Hänen tunnetuksi tekeminen. 3 kk teoriaa täällä ja 2 kk kansainvälinen aktio. Elokuun lopussa alkoi keskuksemme toinen DTS, reilusti pienempi kuin viimevuotinen. On aika haastavaa, kun seurakunnat eivät tee lähetystyötä, eivätkä halua myötämielisesti suhtautua näin ”vaaralliseen” ohjelmaan. Ohjelmahan voi jopa johtaa siihen, että kristityt kasvavat, varustautuvat ja lähtevät levittämään evankeliumia. Ymmärrämme, että jos aiomme raivata tietä lähetystyölle Guanacastessa ja joskus nähdä paikallisseurakuntien täältä vastaavan lähetyskäskyyn, ovat nämä taistelut osa sitä taivalta. Niinpä aloitimme koulun tänä vuonna vain kolmella oppilaalla, mihin olimme ensin hieman pettyneitä, mutta nyt olemme ottaneet sen siunauksena. On ollut hienoa saada panostaa kolmeen naiseen, jotka haluavat kasvaa, palvella ja ottaa kurssista kaiken irti. He ovat olleet innokas ja helppo ryhmä, minkä eteen mielellään tekee työtä. Me autamme lähinnä tulkkauksessa ja hieman opetuksessakin. Nyt opetusta on jo seitsemän viikkoa takana ja tällä viikolla he ovat Nicaraguassa miniaktiossa. Varsinainen aktio alkaa joulukuussa ja suuntana on tänä vuonna Kenia! Koulun johtajat, Sarajärvet odottavat toisen lapsensa syntymistä tammikuun lopussa, joten he eivät itse lähde mukaan aktioon, vaan sen vetää meidän nuori 19-vuotias työntekijä Vivian! MissioNUORINA-han annamme mahdollisuuksia nuorille ja uskomme heidän kykyihinsä.

Dona (rouva) Ana, oppilaan tarina

Joitain vuosia sitten minä olin loppuun palamisen partaalla työmäärän kanssa, joten päätimme palkata baselle kokin tekemään illallisia tiimeille. Kyselimme muutamalta tuttavalta ja minulle suositeltiin naapurikoulun ruokalan kokkia. Näin Dona Ana saapui baselle ja on uskollisesti ja herkullisesti auttanut meitä jo monta vuotta! Basen ilmapiirissä hän alkoi pikkuhiljaa oppia Jumalasta, saada kunnioittavaa kohtelua, uusia ystäviä ja niin Jumala pikkuhiljaa lävisti kovan, kärsineen ja katkeran sydämen. Hänellä on todella vaikea elämäntarina, 5 lasta, paljon sairauksia yms. Basella hän on saanut kasvaa, voimistua ja alkaa nähdä elämää uusin silmin.

Tänä vuonna hän päätti hakea opetuslapseuskouluun. Ihailemme hänen rohkeuttaan ja sinnikkyyttä. Hän herää aamulla neljältä, lypsää lehmät, ruokkii siat, tekee kotona ruoat valmiiksi, kävelee 5 km baselle, osallistuu täyteen kouluohjelmaan (50 h viikossa), kävelee takaisin kotiin pesemään pyykkiä ja tekemään muita kotitöitä ja joskus kotitehtäviä. Hän itsekin myöntää, ettei se ole ollut helppoa, mutta on kannattanut. Opetus on ollut antavaa ja voimistavaa. Miniaktiossa Nicaraguassa hän sai jo pitää Raamattuopetusta kaatopaikalla asuville naisille. Afrikkaan lähtö on vielä kuin kaukainen haave, mutta hän uskoo sen toteutuvan ja haluaa tästä lähtien käyttää elämänsä johonkin merkitykselliseen, Jumalan ja muiden ihmisten palvelemiseen.

Dona Analla ei ole kouluun tai aktioon tarvittavia rahoja. Hän kerää niitä mm juustoa tekemällä ja myymällä, mutta haluamme levittää sanaa hänen tarpeistaan – ehkä joku haluaisi auttaa tästä haaveesta tulemaan totta!

Sitä sun tätä…

Loppuvuodelle odotamme vielä muutamaa maanjäristystiimiä korjaamaan taloja. Joulukuun alussa tulee koko maan Missionuoret, n 100 ihmistä tänne viikonlopuksi.

Lapsityöstä vastaava henkilö valitettavasti lopetti työt täällä, joten nyt olemme me muut vuorotellen pyörittäneet lastenohjelmaa kahdessa kylässä. Uuden, hyvän, pitkäaikaisen henkilön saaminen lapsityöhön on iso tarve ja rukousaihe!

Maanatain perhe-illat basella ovat kasvaneet kasvamistaan. Useana maanantaina meitä on sulloutunut basen pieneen olohuoneeseen yli 50 ihmistä! Samalla olemme rukoilleet, että Jumala kutsuisi jonkun perustamaan tälle seudulle seurakuntaa, koska täällä ei ole. Nyt näyttää siltä, että seurakunta on jo alkanut. Säännölliset kokoukset, missä opetetaan Sanaa, ihmisiä ravitaan hengellisesti ja ihmiset löytävät Jeesuksen pelastajana taitaa tarkoittaa seurakuntaa. Eli ehkä toiminta tulee joskus siirtymään toisiin tiloihin ja virallisen paimenen hoiviin, mutta on ollut kyllä hienoa nähdä uusia ihmisiä tulevan, vastaavan, kasvavan…

Raamattujenjako on ollut hieman hitaampaa resurssien puutteesta johtuen, mutta silti jatkunut. Tavoite 2700 Raamattua kuussa ei ole tänä vuonna täyttynyt.

Uusi äitiyskurssi odottaa viranomaisten hyväksymistä rahoitushakemukselle. Se on jo periaatteessa hyväksytty, mutta käytännössä pyytävät lisätietoja. Haluttaisiin aloittaa se mahdollisimman pian!

10.1 -22.2.2013 matkustamme Coloradoon seminaariin. Olemme hoitaneet haku, lupa ja passiasioita (huomenna menemme Nicaraguaan uusimaan minun Suomen passia) ja lähtö näyttää varmalta. Matka- ja koulutuskulujen kattamiseksi tarvitsemme kuitenkin vielä monta tuhatta dollaria, joten pienetkin lahjoitukset tammikuuhun mennessä ovat todella tarpeen ja arvostettuja!

Todistukseksi esirukouksen voimasta ja tärkeydestä meille tuli viesti eräältä ystävältä Suomesta: ” … Olin kirkossa ja konsertin aikana olin rukouksessa teidän ja työnne puolesta. Kotiin tullessani luin Facebookista uutiset maanjäristyksestä. Se oli ollut jokseenkin samaan aikaan.” On mahtavaa, vaikkei ennenkuulumatonta, että Jumala laittaa jonkun toisella puolella maapalloa rukoilemaan tiettyyn aikaan tietyn ihmisen puolesta ja tietyn tarkoituksen vuoksi. Ja todellakin: me, kotimme, työkaverimme ja työpaikkamme olivat suojeltuja ja siunattuja järistyksen aikana!

Hyvää syksyä toivottaen,

Salla ja Diego, Troy, Julia ja Nic Markus (kuvassa basen naamiaisissa)

Rukouspyyntöjä:

  • Työntekijöitä, koska sato on runsas ja meitä vaan muutama
  • Taloudelliset tarpeet
  • Perheet, jotka tarvitsevat apua maanjäristyksen tuhoista selvitäkseen
  • KIITOS oppilaistamme ja SIUNATTUA Afrikan-aktiota!
  • KIITOS, että saimme nebulisaattorin kotiin, mikä auttaa meidän astmahoitoja huomattavasti!
  • KIITOS maanantai-illoista ja paikallisten hengellisestä nälästä!
  • Matka Coloradoon


Yhteystietomme

Kannatustiedot

Summer 2012

Written on July 9, 2012

Pastor's wife and fisherman's wife that went with us to Chira Island to look for ministry contacts and opportunities

Pastor's wife and fisherman's wife that went with us to Chira Island to look for ministry contacts and opportunities


ONE AFTERNOON: It is almost 5 pm, I am leaning against the car tire, on the side of the road, enjoying a beautiful green view of fields and trees, listening to birds, parrots, and some cars driving by. Peaceful… even the air is fresher at this time of the day. Next to me sits Laura, another Finn that we work with, her husband Kimmo walks around the car and their 2 yr old son Robin is trowing stones and having fun with bugs that he finds on the ground. Everything is ok, normal, but unexpected. We were on our way home from San Jose, happy to have finished our business there relatively fast and expecting to make it home before dark. Even the truck got much needed new tires from San Jose! Then, less than an hour from home, the car breaks down… it ended up being some important screw holding some other important parts and belts in their places. So here we were, sitting and waiting on the side of the road, four foreigners looking like tourists in trouble. Not the safest setting, I even hid my valuables under the car seats, just in case, and decided to stay as invisible to the passing cars as possible. So plans changed, a good day finished with an unexpected turning. It happens a lot! It also happens a lot that one of our cars brake. Of course Diego is somewhere far away with a team. We call the base for someone to get our other car to come and tow us, but they end up hitting a tree with it even before getting out of our yard… Thank God for friends who are again willing to help in a time of need (that happens a lot, too)! Our mechanic is willing to leave his other jobs and drive for an hour to come and help, or actually just to confirm that the car needs to be towed to the shop. Our other friend, who runs a melon farm, sends a truck from his farm to tow the car and comes himself to take me, Laura, Robin and a car load of base groceries directly home. The mechanic, the truck driver and Kimmo took the car to the shop and after ordering parts, sending money and waiting we eventually got the truck back. So we did make it home that night, even though after dark. Dinner and our kids were waiting for us at the base and little bit later Diego also arrived from the day’s ministry with the team. After dinner we went home to work on kids’ homework, to shower and to put them to bed. I was pretty tired myself, (having started to drive to San Jose at 3 am) but happy to have finished the day’s task and having the whole family safely home in our own beds for another night!

It is so important to keep the perspective remembering with whom we walk, what our goals are and to see how they usually are reached, even when there are distractions and obstacles on the way. It is also important to keep our trust and flexibility, the ability to enjoy every moment, even when things don’t go according to our plans. We have been reminded to remain faithful to God as we walk, or as we stumble, forward. God’s word to Joshua: ‘Be strong and courageous, because you will lead these people to inherit the land I swore to their forefathers to give them. Be strong and very courageous. Be careful to obey all the law my servant Moses gave you; do not turn from it to the right or to the left, that you may be successful wherever you go. Do not let this Book of the Law depart from your mouth; meditate on it day and night, so that you may be careful to do everything written in it. Then you will be prosperous and successful. ‘.

UPDATE FROM THE PAST MONTHS:

In April my 29 yr old cousin in Finland died of cancer. In the last 15 years I have missed sharing many important moments with my family in Finland, but this time it worked out that I was able to travel to the funeral. Some of you helped to cover the cost of my flights, thank you very much! I was able to travel for 10 days and be physically present to mourn the early death of a dear family member.

Few years ago we had our previous YWAM Mexico and Central American conference in Guatemala. From our location in Guanacaste there were only two of us, Diego and I. This past May we had another similar conference in Nicaragua and this time we participated with 22 people from Guanacaste!!! It is great to see fruit in this way, too. We went with all the staff, volunteers and two local families that are very closely involved with our ministry, even though they are not on staff (at least yet). In the conference we were able to spend time with about 300 other YWAMers from Central America and Mexico and to receive refreshing teachings.

Pastor's wife and fisherman's wife that went with us to Chira Island to look for ministry contacts and opportunities

Pastor's wife and fisherman's wife that went with us to Chira Island to look for ministry contacts and opportunities


End of May we started the season for sort-term outreach teams. In May-June we had three groups in a row; a family group, youth group and young adults group. Each one of them was different and their ministry was little different, but all of them were a great blessing to local communities, people and us. This summer we have a great staff and volunteer team, so the practical work, organization and translation has not been so heavy on us anymore. However Diego is still the only one who drives the base bus, so he is out with teams every day driving, helping and translating. While Diego does that my main job is the kids and to pick them up from school in Nicoya every afternoon. I also help with practical jobs and logistics at the base.

New cabins built at the base this summer

New cabins built at the base this summer


FROM NOW ON:

The first few weeks of July we don’t have teams and the kids have their ”winter” break from school. After that we will continue for little over a month with groups. Last week the Lord provided time and money for us as a family to drive to the southern part of Costa Rica where we had never been before. We went to Osa Peninsula, which is famous for it’s uniquely rich and beautiful nature. And yes, we drove the new truck! In May we were able to pay the taxes and register the truck here in the country. We have been trying to sell our van and trailer to get the money for the taxes, but so far without success. So we were lent the money to pay the taxes until we can sell everything. Please help us to pray that God would bring people to buy the things so that we can soon be free of debt!

End of this month we will have a leadership gathering for YWAM Costa Rica and end of August a national staff training for all YWAM staff in Costa Rica. The goal is especially to train young and new workers. You can help us by praying for wisdom and guidance for both evenths.

August 30th we will start our second Discipleship Training School, DTS! We are praying that God would hand pick the group of students from the nations and especially local students from Guanacaste! The great challenge for the locals is to raise financial support due to the lack of vision and heart for missions in the local churches. We are looking for people willing to sponsor local students and you can contact us if you feel on your heart to do that.

Since last summer we have been praying and thinking of our future plans. For the last 3 years we have been looking for an opportunity for further training in the University of the Nations, but haven’t found a right time and place. Traveling is more complicated because of the kids’ school and high cost. Now we feel we have found a 6 week seminar that meets our need, expectations and could work out. We are applying to YWAM Colorado Springs for next January and February to take a Teaching and Ministry Development Seminar that will train us especially in the area of teaching. Besides practical learning, we are looking forward to spritual refreshment and growth, distance to our normal ministry routine and strengthening of our vision and call. This is a bigger base that runs several UofN courses at the same time and has many staff and students from different countries. We are just starting the application process, but wanted to share this with you already.

Tonight, just like every Monday night, we had a family night at the base. It is open to everyone staying at the base, as well as for the locals from our community. Tonight only few people came, but it was a beautiful night. Diego taught from the book of Joshua, then we talked, shared prayer requests, prayed and had some cake. In the sharing time, for the first time we heard from a person in our village what we have known to be true, but it was so good to hear someone say it! This woman was sharing how she has noticed that all the people that come to YWAM from different countries, always pray for this place, this village and the people here. She realizes that it is not a coincidence that the community has developed, changed and organized itself during the last few years!!! That is so true! What other people might call accidents, or their own achievements, or good luck, we call it THE BLESSING OF GOD, AN ANSWER TO PRAYERS, A PROVE THAT GOD HAS SET HIS EYES AND HEART ON THIS VILLAGE!!! These are some of the most rewarding moments of doing what we do! We long to see other people from here to start drawing similar conclusions, because it has challenged at least this lady to seek God personally.

This year it will be 7 years from when we packed our personal belongings from Heredia, moved and started to minister here in Guanacaste. During that time there have been hundredes, or maybe thousands of people from different countries that have come through our base. They have all come to bless and to sow, which has not been in vain. And most of these people continue praying for this place when they go back home, or many of them have a group of people praying for them and the places they go to. So the amount of people that has been praying for our village and villagers is limitless and continues to grow. It is a powerful group that will brake through the darkness and the plans of the enemy. We believe that the harvest will be great, that we are only taking the first baby steps now. THANK YOU for your prayers!!

Thank you also for your friendship and for partnering with us through financial gifts!

We hope that you and your close ones will have a blessed and sunny summer!

Happy tourists in southern Costa Rica!

Happy tourists in southern Costa Rica!


Kesa 2012

Pastorin rouva ja kalastajan rouva, jotka olivat mukanamme Chira-saarella valmistelemassa tiimin vierailua ja Raamattujen jakoa.

(Anteeksi, tasta tekstista puuttuvat aa:n ja oo:n pisteet… :))

ESIMERKKITAPAUS: Kello on lahes viisi. Nojailen auton renkaaseen tienpenkalla, katselen rauhallista vihreaa peltomaisemaa, muutamaa puuta pellon laidalla, kuuntelen yli lentavia lintuja, papukaijoja ja harvakseltaan ohi ajavia autoja. Rauhallista… ilmakin on jo raikkaampaa tahan aikaan paivasta. Lahistolla istuskelee tyokaverini Laura, jonka mies Kimmo kavelee auton ymparilla ja heidan 2-v. Robin poika heittelee kivia ja tutkiskelee maasta loytyvia otokoita. Hyva olla, niin tavallista kuin olla voi, silti odottamatonta. Olimme matkalla San Josesta kotiin, tyytyvaisina siihen, etta saimme kaikki asiat nopeasti hoidettua ja paasisimme kotiin jo iltapaivalla. Autokin sai reissulla kovasti tarvitsemansa uudet renkaat alleen. Sitten, alle tunnin matkan paassa perilta, auto meneekin rikki.  Joku vyon alla oleva motikka, minka kiinnitysruuvi katkesi,  irrotti vyot ja kaikki. Siina sitten tonotettiin tien laidassa, nelja turistilta nayttavaa ulkomaalaista. Ei ehka turvallisin asetelma, katsoin parhaaksi piilottaa arvotavarat auton uumeniin ja pysytella penkan puolella piilossa.  Suunnitelmat siis muuttuivat, onnistunut keikka saikin odottamattoman kaannoksen.  Sehan ei ole mitenkaan yllattavaa, silla niin kay taalla todella usein.  Niinkin kay usein, etta auto menee rikki. Diego on tietysti tiimin kanssa aivan toisella suunnalla. Baselta pyydetaan hinausapua meidan toisella autolla, joka ei saavukaan ja autoa siirtaessaan pain vastoin kolaroivat sen pain puuta… Ystavat kuitenkin taas auttavat hadassa…mika sekin on todella tavallista. Mekaanikkomme jatti muut hommat ja ajoi tunnin matkan auttamaan, tai oikeastaan toteamaan, etta hinata taytyy. Ystavamme melonitilan isanta lahetti tilalta kuorma-auton hinaamaan ja isanta itse tuli hakemaan minua, Lauraa, Robinia seka basen ruokaostoksia, mita auto oli taynna. Mekaanikko, kuormurinkuljettaja ja Kimmo hoitivat auton korjaamolle, mista se aikanaan saatiin korjattuna pois. Eli kotiin kuitenkin paastiin, vaikkakin vasta pimealla. Suoraan baselle syomaan, missa lapset olivat jo odottamassa meita. Diegokin saapui tiimin kanssa. Sitten kotiin katsomaan laksyja, suihkuun, laittamaan lapsia nukkumaan.  Itseakin vasytti, koska olin lahtenyt ajamaan kohti paakaupunkia klo 3 aamulla. Olin kuitenkin tyytyvainen siihen, etta keikka tuli tehtya ja etta illalla oltiin taas kaikki turvallisesti kotona omissa sangyissamme.

On tarkeaa sailyttaa perspektiivi. Muistaa, kenen kanssa kuljemme, mitka ovat tavoitteet ja huomata niiden yleensa tayttyvan, vaikka matkalla olisi minkalaista hamminkia. Ja sailyttaa luottamus ja joustavuus, kyky nauttia joka hetkesta, vaikkei asiat aina menisikaan omien tai muiden suunnitelmien mukaan. Meita on muistutettu pysymaan uskollisina Jumalalle kulkiessamme, tai kompuroidessamme, eteenpain. Jumalan ohje Joosualle: ‘Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi. Noudata tarkoin sitä lakia, jonka palvelijani Mooses sinulle antoi. Älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle. Silloin menestyt kaikessa mihin ryhdyt. Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin, niin pystyt tarkoin noudattamaan kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin sinä menestyt ja onnistut kaikissa toimissasi.’

Huhtikuussa 29-v serkkuni Antti-Jukka kuoli syopaan. Viimeisten 15 vuoden aikana minulta on jaanyt valiin monen monta suvun tarkeaa tapahtumaa, mutta nyt jarjestyi, niin etta pystyin matkustamaan hautajaisiin. Lapset , Diego ja tyot parjasivat itse 10 paivaa, sain kaytettya lentomailea, joten  sain olla mukana ja fyysisesti lasna suremassa suvun rakkaan jasenen aikaista poismenoa. Naita elaman kaanteita on vaikea ymmartaa ja hyvaksya, mutta samalla kristillinen elamankatsomus ja taivastoivo tulevat hyvin konkreettisiksi.

Muutamia vuosia sitten Guatemalassa oli edellinen Missionuorten Meksion ja Vali-Amerikan konferenssi. Taalta Guanacastesta meita oli vain Diego ja mina, mika olikin koko keskuksemme silloin. Toukokuussa Nicaraguassa oli uusi vastaava konferenssi ja nyt Guanacasten basea edusti 22 henkiloa!!! Oli hienoa nahda sillakin tavalla tyomme satoa. Mukana oli henkilokunta, vapaaehtosia ja kaksi paikallista perhetta, jotka ovat tiiviisti mukana tyossamme taalla, vaikkeivat ainakaan viela virallisesti tyontekijoita. Konferenssissa saimme tavata muiden maiden tyontekijoita (yht n. 300) ja  vastaanottaa virkistavaa opetusta.

Diego ja tiimilaiset evastauolla remontoimansa poliisilaitoksen kuistilla. 8 kylaa kattava poliisilaitos oli ennen remonttia terveysministerion sulku-uhan alla.

Toukokuun lopulla aloitimmekin sitten taman kesan tiimikauden. Meilla oli kolme tiimia putkeen, edellinen lahti 1.7. Oli perheryhma, nuorten ryhma ja nuorten aikuisten ryhma. Kaikki omanlaisiaan ja tekivat vahan erilaista tyota, mutta kaikki suureksi siunaukseksi paikallisille kylille, ihmisille ja meillekin. Tana vuonna meilla on enemmin hyvaa henkilokuntaa, eli kaytannon tyot ja jarjestelyt, jopa tulkkaukset ovat meille henkilokohtaisesti nykyisin helpompia. Diego edelleen kuskaa bussilla tiimeja joka paiva ja on heidan kanssa oppaana ja tulkkina. Minun jokapaivainen tehtavani on hakea lapset koulusta. Lisaksi teen basella ja tiimien jarjestelyissa mita tahansa tarvitsee tehda, valilla kaytannon toita, valilla logistiikkaa.

Baselle tana kesana rakennetut mokit

Heinakuun 2 ensimmaista viikkoa lepaamme tiimeista ja lapsillakin on koulusta lomaa. Sitten jatkamme viela kuukauden tiimien kanssa.  Viime viikolla ajoimme perheena aivan Costa Rican etelakarkeen, luonnonkauniille ja –rikkaalle Osan niemimaalle. Niin.. ajettiin – ja silla uudella autolla! Saimme ne tarvittavat verorahat, vaikkakin lainaan silla tavalla, etta kun saamme vanhan auton ja perakarryn myytya, niin on sovittu etta laitamme ne rahat sitten Raamattuihin ja basen rakennukseen. Aika hieno kiertokulku ja rukoilla saa, etta saataisiin ne myytya mahdollisimman pian!

Heinakuun lopulla meilla on kansallisen tason johtajien kokous, ja elokuun lopulla henkilokuntavalmennus koko Costa Rican Missionuorten tyontekijoille. Tarkoituksena erityisesti uusien ja nuorten tyontekijoiden varustaminen. Naihin tapaamisiin voi rukoilla viisautta ja johdatusta! Elokuun 30. pv alkaakin sitten keskuksemme toinen opetuslapseuskoulu, DTS! Rukoilemme taas Jumalan valitsemaa kansainvalista opiskelijaporukkaa ja erityisesti paikallisia oppilaita. Paikallisten haasteena on saada kannatusta, joten jos joku teista kokee sydamellaan sponsoroida paikallisen oppilaan koulutusta, meihin voi ottaa yhteytta. Tavoitteena on voida antaa ainakin 200 dollarin avustus, tai alennus, jokaiselle paikalliselle oppilaalle, mutta sen rahan on tultava ulkopuolisista lahjoituksista.

Olemme jo viime kesasta asti rukoilleet ja miettineet suunnitelmiamme. Viimeiset 3 vuotta olemme etsineet mahdollisuutta lisakoulutukseen, mutta oikeata aikaa ja paikkaa ei nayttanyt loytyvan. Matkustaminen  on hankalampaa nykyisin hintojen ja lasten koulunkaynnin vuoksi. Olemme kuitenkin loytaneet 6 viikon kurssin Yhdysvalloista, joka vastaa tarvettamme, toiveitamme ja toimii lastenkin kannalta; olemme siis hakemassa ensi tammi-helmikuuksi Coloradoon opiskelemaan. Matkustaisimme sinne koko perhe, silla lapsilla on silloin kesaloma. Kurssin nimi on Teaching and Ministry Development Seminar, ja se valmistaa meita erityisesti opettamaan. Kurssi antaa ihan kaytannon taitoja ja valineita, mutta lisaksi odotamme hengellista “tankkausta”, eroa normaaliin tyorutiiniin seka nayn ja kutsumme hienosaatoa. Paikka on University of the Nations -kampus, missa pyorii useita kursseja samaan aikaan ja siella on kaltaistamme vakea monista eri maista. Olemme vasta aloittamassa hakuprosessia, mutta halusimme jakaa asian jo nyt kanssanne, jotta voitte rukoilla sen puolesta ja tama tulee myos taloudellisesti vaatimaan normaalia suurempaa kannatusta. Niinpa taman paatoksen myota selviintyi sekin, etta emme nyt ainakaan tana, emmeka varmaan ensi vuonnakaan matkusta perheena Suomeen.

Tana iltana oli basella joka maanantain tapaan perheilta. Se on avoin kaikille basen vierailijoille ja tyontekijoille, mutta myos kylalaisille. Meita oli tanaan aika vahan, mutta ilta oli todella hieno. Diego opetti Joosuan kirjasta, sitten juteltiin, kyseltiin rukousaiheita, rukoiltiin ja syotiin kakkua. Saimme ensimmaista kertaa kuulla kylalaisen suusta sen, minka kylla olemme ennenkin tienneen olevan totta, mutta oli mahtavaa kuulla se joltain paikalliselta! Han sanoi, miten on huomannut, etta kaikki baselle tulevat ihmiset eri maista aina rukoilevat taman paikan, kylan ja ihmisten puolesta, ja etta miten selvastikaan ei ole sattumaa, etta kyla on kehittynyt, ryhdistaytynyt, muuttunut ja organisoitunut viimeisten vuosien aikana!!! Niin se on. Mita toiset ehka nimittaisivat sattumaksi, tai omaksi saavutukseksi, tai hyvaksi onneksi, me kutsumme JUMALAN SIUNAUKSEKSI, RUKOUSVASTAUKSEKSI, NAYTOKSI SIITA, ETTA JUMALA ON KIINNITTANYT KATSEENSA JA SYDAMENSA TAHAN KYLAAN!!!! Nama ovat niita taman tyon palkitsevia hetkia! Kunpa muutkin kylalaiset tulisivat samaan johtopaatokseen, silla se oli ainakin haastanut taman ihmisen etsimaan Jumalaa henkilokohtaisesti.

Tana vuonna tulee 7 vuotta tayteen siita, kun kuskasimme omat henkilokohtaiset kamppeemme tanne Herediasta ja aloitimme tyon taalla. Sita myota taalla on kaynyt satoja, tai ehka tuhansia ihmisia monista kymmenista eri maista. Ja he ovat kaikki tulleet  siunaamaan ja kylvamaan. Ne eivat ole turhia anteja. Ja suurin osa niista ihmisista jatkaa rukouksiaan kun lahtevat taalta pois. Ja lisaksi lahes kaikki, jotka tanne tulevat, ovat lahetettyja, eli heilla on kannatusrengas kotonaan rukoilemassa heidan puolestaan seka sen  tyon puolesta, mita tekevat, ja samoin taman paikan puolesta. Eli oikeastaan sen joukon maara, joka on rukoillut meidan kylan ja kylalaisten puolesta on rajaton ja kasvaa koko ajan. Se on mahtavan voimakas joukko, joka murtaa lapi pimeyden ja vihollisen suunnitelmien. Uskomme, etta sato tulee olemaan mahtava, etta tama on vain alkutaivalta! KIITOS rukouksistasi!

Toivotamme sinulle ja laheisillesi siunattua ja aurinkoista kesaa!

Lomalaiset etela-Costa Ricassa

 

 

April 2012

Our last update was written in the States. The trip was a busy and fruitful ministry trip, but also full of surprises! We were invited to many different places to share meals, were taken to fancy places and spoiled in many ways. The biggest surprise was at one family’s house where we had been invited to have dinner. After dinner we were asked to step in the garage for something. In the garage there was a huge, fancy truck with a bow in the door and the host asked: “How would you feel about driving this down to Costa Rica, Diego?” We were speechless… that car is way bigger and nicer we could have even thought about, but yes, it is a good, safe and strong truck that will be great for example for carrying materials or Bibles. AND it is like the every guy’s dream truck… including Diego’s. We had no idea that this was going to happen, this family simply had felt that God had asked them to donate this car for kingdom purposes. Wow… what an obedience! And what a blessing!

So our plans ended up changing so, that Diego and Troy had a father-and-son trip driving the new truck through Mexico and Central America all the way to Costa Rica. The rest of us flew home as planned. The boy’s trip took 12 days, it wasn’t completely painless, but besides all the risks and thanks to many prayers and God’s great protection, they made it home safely. The truck is here now, but for us to be able to register it in the country, we have to pay a very expensive tax on it. We don’t have the money for it, so for now it is waiting until God provides for this need. What we do have is our old car and a trailer that we are trying to sell to help us pay the taxes. At some point, when we will be able to pay the taxes, the value of the truck in the country will be high, so altogether it is worth it. We would like to ask you to pray for this, that we could pay the taxes as soon as possible, that the van and the trailer would sell or that God would provide some other way.

Even Troy made it home on time; the new school year started the day after they got home. Now also Nic Markus is going to kindergarten every day, being exited about the opportunity and not minding at all the early mornings and long car rides.

We have started getting organized and ready for the new ministry year. The first activity was the graduation of our first DTS in February. From the DTS, two young local ladies applied to stay on staff, both with a 2 year commitment. This is exciting for us, since our vision is to train and release locals to missions! We also received two volunteers in February, so now for the first time ever, we have a team of 10 people working here full-time! It is amazing, especially remembering the years that we have practically been here alone, not being able to delegate responsibilities to anyone. Now our challenge is to lead and train young staff (I have actually really enjoyed it). Different ministry responsibilities have been divided, some focus on children’s ministry, others on Bible distribution, training, teams etc. even though we all still work closely together.

After Diego’s drive down from the States, his mother’s condition went down. She got an infection in one of her amputated legs, with unbearable pains for several weeks and finally the leg was amputated again. The operation itself went well, but few days after her general condition and heart didn’t resist anymore. Few days later she died in the hospital in San Jose, with all her 11 children being present.

Diego had to take lot of responsibility in organizing the funeral. Her body was brought to Guanacaste the following morning, and the whole day probably hundreds of people from the home village and surrounding villages came to the house, where food was cooked for everyone. In the evening we had the memorial service, which was more like celebration of her life. The atmosphere was sad, but warm. She had lived a great life, and given a great testimony to many. Even the funeral   was able to touch and challenge many to have a personal relationship with Christ.

The coffin was carried early next morning to a cementery that is about 5 km away. Family members, friends, neighbors all took turns carrying her and then saying good bye at the grave by throwing flowers to the grave.

We are so thankful for so many messages we got during that time, friends that were standing with us, for all the help we got! In times like this you really see that you are not alone. Thank you!

For Diego the whole process of his mothers illness had been a tiring and challenging process since last year. There are many siblings, but he ends up having or taking most of the weight, making the decisions, covering expenses, guiding the others. Now that all this is over, he has been exhausted and trying to take little bit time away from ministry. In the Catholic culture you usually get together in the house of the dead person for several days after the death to pray for the salvation of their souls. We are happy we didn’t have to worry about Diego’s mother’s eternal destiny, but the neighbors were wanting to do that. Diego took the opportunity and instead invited the neighbors to the mother’s house every afternoon for Bible Study for 9 days. So it turned out to be a great opportunity to witness!

A month ago my parents from Finland came here. They have mostly been part of our regular every day lives, even though during the Easter week we did have the opportunity to go to the beach for few days. My dad helped to fix our kitchen sink and cabinet, has hung out with our horse Bolero, helped to drive the kids to school and helped with many different projects. My mom thought crafts to the local women, prepared donations for teen moms, washed endless piles of dishes, baked, organized, did gardening etc. It has been such a blessing for us to have them with us for a full month!

The spring is soon turning into summer and we are getting outreach teams regularly, usually for a week or two at a time. In May the whole base is going to Nicaragua for YWAM Central America and Mexico staff conference. August 30th we start our new DTS.

The construction has not started yet, planning and processing ideas continues. And we have a huge challenge for funds both for construction and Bibles!

One new ministry that we started this year is tutoring for the elementary students of our village. 20% of the students failed their school year last year. They are struggling without the support of their families and the teacher is not too interested in helping them do any better. We believe there is something that can be done and we believe in the potential of these children! So even though we don’t (yet) have any official teacher in our staff team, we started tutoring using our own skills and knowledge. So now before every school testing period we offer few weeks of afternoon tutoring, which has been new, different and challenging, but also a great and practical way to influence and bless them. The teacher is saying that already now their grades are getting better!

Last year we received a donation for the same school, so we were able to buy and donate school books and supplies to all the students. This is the first time they have books. We were also able to make a ceiling for the school, which makes their classroom little fresher under the sun and not so noisy during the rain.

Thank you for your prayers and financial support! They are important to us and through both you take part in everything we do! May God bless you and your family!